Axel Kala julkaisi perjantaina kappaleen nimeltä Alien. Biisissä pohditaan ulkopuolisuuden tunnetta ja erilaisuutta scifi-henkisen vivahteen kautta.

 

 

 

Kaikilla meistä on ulkopuolisuuden fiiliksiä vähintään joitain kertoja elämässä. Olisi utopistista ja ehkäpä suorastaan absurdia kuvitella selviytyvänsä monivuotisesta taipaleesta ilman häivähdystäkään erillisyyden tunteesta, joka rajaa näkymättömän seinän itsen ja muiden välille. Jatkuva ja saumaton tunne yhteenkuuluvuudesta voi kuulostaa houkuttelevalta ja tavoittelun arvoiselta, mutta mitä se oikeastaan ytimeltään on muuta kuin ulkopuolista hyväksyntää ja laumavietin aktivoitumista? Mikä ulkopuolisuudessa oikeastaan pelottaa, ja onko se pelko todella niin aiheellinen, että sitä kannattaisi kaikin keinoin vastustaa?

 

Viime perjantaina Axel Kala julkaisi singlen nimeltä Alien, jossa ulkopuolisuuden tunnetta tutkitaan koko biisin läpi. Kappale sai inspiraationsa uudelle paikkakunnalle muuttamisen myötä heränneistä tunnelmista ja kohtaamisista, joissa esimerkiksi räppärin Jyväskylän murretta ihmeteltiin: “Muutin Tampereelle noin 2 vuotta sit ja jengi on heittäny paljon läppää mulle mun Jyväskylän murteesta, vaikka sinänsä niiden sanat ja tapa puhua tuntui mulle varsinkin aluks tosi oudolta”. Vaikka ikävä kotikaupunkiin alkaa olla taputeltu ja elo uudessa kaupungissa olla uusi normaali, inspiroi Tampereella “semi alien-levelillä” vallinnut olotila uuteen biisiin.

 

Sillä ei sinänsä ole väliä mistä tietty tunne herää ja minkälaiset kokemukset ihmisen ajavat mieltämään itsensä tietyllä lailla, sillä erilaisista olosuhteista huolimatta voimme kokea asioita suorastaan identtisellä tavalla. Ulkopuolisuus on ulkopuolisuutta, johtui se sitten uudesta asuinpaikasta, erilaisista elämäntavoista tai vaikkapa poikkeavasta ulkomuodosta. Koska ihmisen biologiaan kuuluu tarve olla osa yhteisöä, voi selkeä erottuminen joukosta tuntua todella perustavalla tavalla pahalta: ei kai kukaan toivo tulevansa leimatuksi siksi, että poikkeaa niin radikaalilla tavalla kaikista ympärillä olevista ihmisistä.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Yoooo! Uus biisi Alien tänä perjantaina 7.8 👽👽 Produced by @skywalkmusic Visuals by @vl.graphics

Henkilön axel kala / pielmann (@vesisademies) jakama julkaisu

 

Mutta ehkä olennaisin asia ulkopuolisuuden kokemuksessa onkin nimenomaan se, tapahtuuko se leimaamisen vai hyväksynnän kautta. On merkittävällä tavalla eri asia olla yhteisön silmissä se sekopääkummajainen, jonka jokaista ominaisuutta arvostellaan ja jonka koko persoona tuomitaan siksi, ettei jokin piirre satu istumaan yleiseen muottiin, kuin tulla lempeästi kohdatuksi omintakeisena kokonaisuutenaan, jota kaikki eivät välttämättä ymmärrä tai johon eivät osaa samaistua, mutta jonka erikoisuuksia kunnioitetaan eikä yritetä muuttaa toisenlaisiksi.

 

Skywalkin tuottamassa Alienissa on surumielisen mietteliäs vivahde, mutta ytimeltään biisi kannustaa määrätietoisesti siihen, ettei omaa itseään tarvitse lähteä muokkaamaan muiden vaatimusten mukaan. Loppujen lopuksi sekin, minkä miellämme normaaliksi, on vain enemmistön yhteisestä päätöksestä syntynyt sopimus, joka on jatkuvasti aaltoileva konsepti eikä suinkaan mikään kiveen hakattu ehdoton totuus. Kuka siis on sanomaan toiselle, että hänen tapansa olla olemassa on yhtään sen oudompi kuin oma? Ja kun asiaa lähestyy tätä kautta, onko itsessä asuva tarve saada ulkopuolelta tulevaa hyväksyntää enää niin ehdoton? Voisiko erilaisuudesta heräävää ulkopuolisuutta ehkä jopa vaalia arvokkaana viestinä siitä, että ainakin osaa pysyä itselleen uskollisena ilmentämällä todellista minuuttaan?

 

Axel Kalan kappaleessa on myös hauska epätodelliseen häivähtävä tunnelma, joka kohottaa biisin askeleen verran ylöspäin meidän konkreettisesta todellisuudestamme. Näin artisti kertoo inspiroitumisestaan kappaleeseen: “Tykkään aika paljon kattoo kaikkia scifi-henkisiä leffoja ja sarjoja, kaikkee vähän epätodellista ja inspiroivaa”. Kun siirrytään poispäin reaalimailmasta kohti avaruutta, saa Alien aikaan tarpeellisen perspektiivin muutoksen. Voiko kukaan tällä planeetalla asuva enää sanoa olevansa outo tai erilainen, jos lähdetään vertaamaan avaruusolentoihin?