Vuosikymmenen viimeistä päivää vietetään huomenna, ja tämän kunniaksi kaksi Featin edustajaa listasi 2010-luvun vaikuttavimmat teokset. Miltä maailma näytti musiikin läpi katsottuna kymmenen vuotta sitten verrattuna tähän päivään?

 

 

 

Ossin tukeva tusina:

 

1. Aivovuoto – Vihaa Karkkia EP

 

Nopeasti Aivovuoto-yhtyeen debyytin jälkeen ilmestynyt Vihaa Karkkia EP oli jo ilmestyessään klassikko. Uniikit liukuväri-vinyylit olivat siistin näköiset ja K.V.N & Lobon kylmän karkeaan tunnelmaan astuivat mukaan myös iloisemmat sävelet. Iloinen levy ei kuitenkaan ole vaan Jodarokin aivovuodot kaavoituksen korruptiosta pankkijärjestelmän tarkoituksenhakuiseen tympäännyttävyyteen auttavat ymmärtämään karkeaa arkea. Alunperin EP:n nimi piti olla ”vihaa kaikkia”, kuten joku nettikirjoittelija oli Aivovuodon musiikkia kuvannut, mutta kirjoitusvirhe saattoi teoksen nykyiseen muotoonsa. Nimi osuukin kohdalleen, sillä kauniit sävelet onnistuvat nostamaan tunnelman kaiken vihaamisesta miinukselta juuri sen verran plussan puolelle, että suuhun jää hyvä maku ilman keinotekoista makeutusta. Loppusilauksen antaa albumin CD-painoksella julkaistu bonus-biisi Atomipommi, joka olisi voinut räjäyttää kaiken jos onnekasta kirjoitusvirhettä ei olisi tapahtunut.

 

 

2. The Megaphone State – Ghost

 

Ennen Ghostia ja eikä sen koomin olla suomalaisen suusta kuultu yhtä väkevää englanninkielistä räppäämistä. Levyllä räppi onkin pääosassa ja Wu-Tangin vaikutus kuuluu tyyleissä. Kokonaisuus on huoliteltu ja tunnelmassa pompitaan taidokkaasti rauhallisemmasta kerronnasta kiukkuiseen sylkyyn. Läpät istuvat tunnelmaan täydellisesti ja skitit rytmittävät etenemistä. Nyt puoli vuosikymmentä myöhemmin monipuolisemman aluevaltauksen musiikkiin tehnyt Jesse Markin on näyttänyt paukkujen riittävän vielä pidemmälle. Ghost on kuitenkin jäänyt harmittavan ohi nukutuksi lätyksi.

 

 

3. Kriso – Mitä K

 

Tämä teos tulee Jyväskylän skenestä ensimmäisenä mieleen. Soundi on kotoisa kuin olohuone ja läpätkään eivät poistu mukavuusalueelta ja jos joku yrittää näätäillä saa kuulla kunniansa. Vaikka välillä korvaan osuukin joku kuluneempi sample, se on saatu raikkaaksi parilla yllättävällä tempulla. Vaihtuvat breikit ja jatkuva kikkailu saavat Krison biitit kuulostamaan täysin omiltaan. Funkkipäivien soundin resepti on tarkoin varjeltu ja se jää helposti harjaantumattomalta korvalta huomaamatta. Simppeliä se voi jonkun mielestä olla, mutta ei missään nimessä tylsää. 

 

 

4. Kalle Kinos – Hyvä Ätmös EP

 

Tiivis paketti uutta ja vanhaa nosti Kinoksen suosikkiräppäreideni joukkoon. Musiikin ja elämän muutokset käännetään voitoksi ja väkinäisyydestä ei ole merkkiäkään. Kinos on niitä harvoja suomalaisia, joka taitaa hitaasti räppäämisen salat ja samalla flow taipuu kaikenlaisiin biitteihin. Esimerkkinä Sirkus Jatkuu toimii niin Rico Tubbsin remixinä, kuin orkkiksenakin. Hyvän Ätmöksen monipuolinen maailma sekoittaa ajattomia tyylejä uusiin suuntauksiin todella istuvasti ja taitava riimittely ei jää pelkästään tavutteluksi vaan sisältöäkin löytyy. 

 

 

5. Jontti & Koti6 – Leipäjono

 

Jontti pitää täysin omaa lokeroaan suomiräpissä ja vanhentuessa kynä on vain terävöitynyt. Ylitsepursuava kerronta yhteiskunnan epäkohtien koukeroista näyttäytyy niin kryptisenä kun se onkin, eikä teksteissä sorruta vetämään mutkia suoriksi vaan esseet superparadigmasta ja systeemistä ovat huoliteltuja kokonaisuuksia. Koti6-duon biitit muodostavat omintakeisen maailman, johon Jontin kakomiset istuvat loistavasti. Mahtipontinen pauke ja välillä kaoottiseksi taipuva tunnelma toimii paremmin kuin protestilaulujen helposti tarttuvien melodioiden mukailu. Maailma on kaoottinen informaatiotulva, jossa olennaisen tajuaa keskittymällä, ei hoilaamalla mukana tyhjiä iskulauseita.

 

 

6. Tuomio & Kone – Rokkaa

 

Harvakseltaan musaa tiputtavan duon pitkäsoitto ammentaa samplensa rockista ja kovina pysyy myös räppääminen. Ikää on tullut, mutta iäkkäämpi perspektiivi ei ole väsynyt vaan päinvastoin näkökulma on terävämpi ja viisaampi. Tylytyksessä osansa saavat sääntö-Suomi ja uusimmat teknologian villitykset ja Espoolle ominaisesti myös paikallisen menon puolesta liputetaan monen kappaleen verran. Rakenne jaksaa yllättää tuoreudellaan ja riimittely soljuu hyvänä kokonaisuutena eteenpäin. Duo täydentää toisiaan jatkuvasti ja laaja sanavarasto taipuu niin hyviin riimeihin, kuin läppiinkin yllättävillä tavoilla.  

 

 

7. Versace Henrik – MARBLESUMMER

 

Vuosikymmentä tarkastellessa trappia ei voi jättää huomioimatta. Sääntöjen rikkominen ja punk-henkisyydellään aluksi vihastuttaneen ja myöhemmin ihastuttaneen ilmiön henkilökohtainen huipentuma oli MARBLESUMMER. Versace Henrikin temppuileva mixtape pelisampleilla kuulostaa tarkkisluokan koviksen selkäsaunalta ja luokan pellen typerimmältä läpiltä. Juuri kun olen saamassa jostain kiinni matto vedetään alta ja onnistun kaatumaan vielä maahan tippuessani uudestaan banaaninkuoreen. Enkä osaa edes mainita näitä biisien nimiä, kun ne on nimetty emojein. Ansiokkaan mixtapesta tekee sen linjassa pysyvä kokonaisuus ja Henrikin taitava äänenkäyttö vaihtelevasta flowsta ad-libeihin ja tietty ne pyssyäänet ja ajan taas nitroon. 

 

 

8. Vitun Kova Ääni – Aikatauluissa

 

OG Ikosen ja Liigalaiskan duo osui yhteisellä pitkäsoitollaan juuri oikeaan kohtaan. Löytyy Edelleen ja Uhusia kaltaiset rellestysbiisit, jotka pystyi laittaa soimaan kaverien kanssa iltaa istuessa tai sitten Kahvitauon tai Harson Läpi (feat. Yona) tyylisiä rauhallisia biisejä. Löytyy jopa kappale sateisille kesäpäiville. Gangsta meno jää vain yhdelle biisille ja vinkunan on korvannut rennot ja monipuoliset samplet. Kappaleet toimivat yksittäisinä ja albumi kokonaisuutena. 

 

 

9. Tre Funk III – Planeetta Funk

 

Kolmen taiturin mielenkiintoinen kombo yllätti ilmestyessään todella positiivisesti. Avaruudellinen tunnelma istui täydellisesti kolmen funk-pään tyyleihin. Pitkään räppiä eri tahoillaan tehnyt kolmikko oli virkistävää vaihtelua ja onnistui luomaan jotain ajatonta. Aiheet ovat kypsiä ja erilaiset räppärit täydentävät toisiaan eri aiheissa. Äskettäin julkaistu musiikkivideo kielii bändin jatkosuunnitelmista, jota jään innolla odottamaan.

 

 

10. Petos – Toivo Parasta Pelkää Pahinta

 

Yksi pisimpään räppiä tehneistä äijistä rykäisi vuosikymmenen käyntiin mainiolla pitkäsoitolla. Kauhuelokuva-sampleja ja funkkia yhdistelevä tuotantotyyli on kylmä ja Pengerkadun perkeleen kiukkuinen piikittely ei anna armoa mihinkään suuntaan. Kallion inhottavampi puoli välittyy tunnelmallisista sanoituksista ja rujoista taustoista. Kova lista vierailijoita antaa tulitukea ja eikä tätä kuunnellessa aina kivaa ollutkaan, mutta ei pidä ollakaan. Jokin tässä kokonaisuudessa kuitenkin kiehtoo ja olen palannut kerta toisensa jälkeen kuuntelemaan.

 

 

 

Riinan vuosikymmenen rakkaudet

 

 

1. Ruger Hauer – Se Syvenee Syksyllä

 

Koska on mahdotonta laittaa vuosikymmenen top kymppiä paremmuusjärjestykseen – niin monipuolinen ja tunneskaalan eri ääripäästä toiseen heilahteleva kokonaisuus se on – mennään tämä kokoelma läpi kronologisessa järjestyksessä. Ruger Hauer tosin korkkasi 2010-luvun esikoisteoksellaan niin kunniakkaasti, että se taistelisi ehdottomasti ykkössijasta joka tapauksessa. Marraskuussa 2010 ilmestynyt Se Syvenee Syksyllä vakiintui jokaisen vuodenaikamelankolikon luottolevyksi, joka yhä nousee levylautasille pimeyden alkaessa vallata tilaa taivaalta ja mielistä. Aina Pelle Époquen ylhäisestä intromelodiasta Riippusillan pakahduttavan dramaattiseen lopetukseen toimii Se Syvenee Syksyllä niin keikoilla kuin olennaisena osana elämääkin.

 

 

2. DJ Kridlokk – UG-solo

 

Seuraavan vuoden toukokuuhun hypätessä päästiin fiilistelemään yllättävän luontevasti kesän kynnykselle sopivaa albumia, kun DJ Kridlokkin pimeydessä kriippailua saatiin kuulla UG-Solollisen verran. Se, että albumi on ilmestynyt vuonna 2011 ja saa edelleen hyräilemään tyylikkäiden biittiensä mukana, kertoo paljon julkaisun ajattomuudesta. Junnaava ja juminen yleisilmapiiri vetää mukanaan nautinnollisen hämärään maailmaan, jossa DJ Kridlokk yhdessä tunnelmaan sopivien vierailijoiden kuten Lommon ja Eevil Stöön kanssa tarinoi mitä viihdyttävimmin tyylein GNXTA:n elämästä.

 

 

3. PMMP – Rakkaudesta

 

Kesällä 2012 PMMP julkaisi kauan odotetun jatkon edelliselle albumilleen, nimittäin kymmenen biisin kokonaisuuden Rakkaudesta. Siitä levy todella kertookin, yllättävin ja moniulotteisin keinoin, kun kaksikko haki jälleen entiseen verrattuna poikkeavia polkuja toteuttaa musiikillista paloaan. Yksi kokonaisuuden mielekkäimpiä ominaisuuksia on leikillisyyteen ja keveyteen pukeutuva vakavuus, joka saa albumin avautumaan kuuntelukertojen myötä aivan odottamattomilla tasoilla. Rakkaudesta jäi tämän 2000-luvun kiistatta vaikuttavimpien duojen viimeiseksi julkaisuksi seuraavana vuonna julkaistun kokoelmalevyn lisäksi, joten sitä suuremmalla syyllä se on huomionsa ansainnut.

 

 

4. Dreadlock Tales – From The Earth EP

 

Juurevalla, joskin mahtipontisen sykähdyttävällä EP:llään dubia ansiokkaasti tuottava Dreadlock Tales vakiinnuttaa paikkansa vuosikymmenen huippujulkaisuissa. Kutkuttavat ja mehevät instrut vievät mukanaan uusiin universumeihin, tai vaihtoehtoisesti luovat nykyisen ylle taianomaisen spektrin värejä ja kirkkaita energioita. Jokaiselle oman olemisensa suuntaa etsivälle Dreadlock Tales on oikea opastaja, sillä musiikkinsa kautta maailmoja avaava artisti tarjoaa taatusti odottamattoman näkökulman mihin tahansa dilemmaan.

 

 

5. Spede Hasanen – Spede Hasanen

 

Tämä värikkään hypnoottisella kansikuvalla varustettu ja vuoden 2013 loppupuolella ilmestynyt Spede Hasasen toinen levy on yksinkertaisesti kreisin hyvä. Artistin nimeä kantava julkaisu saattaisi hyvinkin kivuta koko vuosikymmenen ykköseksi, ihan jo koukuttavuutensa ja ilahduttavuutensa vuoksi. Albumilla pakoillaan rappukäytävässä rynniviä poliiseja, kieriskellään työttömän elämän koukeroissa, ja luetaan pilvessä Bhagavad Gitaa. Konemusiikista vaikutteensa hakevat psykedeeliset biitit rakentavat aivan käsittämättömän oman maailmansa, johon sukeltaminen on kerta kerralta palkitsevampaa – tripinomaista.

 

 

6. Kube – Flow

 

Vuonna 2014 kesään sukellettiin ehdottomasti Kuben johdattelemana. Toukokuussa ilmestynyt Flow pyyhkäisi pois kaikki epäilykset siitä, kuka räppäsi sen hetken omintakeisimmilla ja luovimmilla tyyleillä – vai mites esimerkiksi älytön ghettosafaribängeri Chevy Flow? Kube kuulunee niihin, jonka tyylejä joko antaumuksella vihataan tai suurella sydämellä rakastetaan – henkilökohtaisesti on vaikea ymmärtää, miten joku ei saisi nautintoa näin kekseliäistä kikkailuista ja sympaattisista kokeiluista, joiden laaja skaala osoittaa, kuinka Kube artistina pyrkii jatkuvaan kehitykseen ja muutokseen.

 

 

7. OLPEKKALEV – 01

 

Tuottaja Olpekin sekä räppäri Kalevin muodostama duo puskee julkaisu julkaisulta valoa maailmaan, joka sitä tietämättään kipeästi kaipaa. Kantaaottavat ja pohdiskelevat räpit saavat taustakseen milloin avaruussfääreissä kelluvia, milloin tummimmissa mudissa möyriviä biittejä, mikä yhdistelmänä potkii kuulijansa virittymään taajuuksille, joista tämä ei aiemmin ollut edes tietoinen. Syksyllä 2014 ilmestynyt 01 on edeltäjäänsä 00-EP:tä huomattavasti valoisampi, mutta aiheiltaan edelleen painava, vaikka tähtipölynä leijaillaankin. Jonkinlaiseksi hittibiisiksi ilmestyessään kivunnut 0RANSS1 on yksi vuosikymmenen lohdullisimpia hymnejä, joka kannustavuudessaan kirkastaa liejuisimmankin päivän.

 

 

8. Rhyi – Anti

 

Maapallomme sekä yhteiskuntamme vähemmän valaistuja puolia tutkiva Anti ilmestyi keväällä 2016, mutta vakiintui itselleni kuunteluun vasta kun vuosi alkoi kulkea kohti pimeämpiä aikojaan ja lohtulevyn tarve kasvoi. Sitä Anti nimittäin syvine biitteineen ja polveilevine ajatuskulkuineen on – se maalaa silmien eteen mielikuvitusta kutkuttavia skenaarioita ja vie kiehtovilla tarinoillaan fokuksen pois oman elämän ongelmista. Vaikuttavin kappale löytyy levyn loppuosasta: Taivaannapa, jossa Tiiu Helinä koskettavan keveästi laulaa, on rakkauslaulumainen oodi luonnon ytimestä.

 

 

9. JVG – Popkorni

 

Syksyn kynnyksellä vuonna 2017 julkaistu Popkorni räjäytti sen vuoden potin – yhtäkään hutia sisältämätön JVG:n viides pitkäsoitto osoitti sen, että vaikka Jare ja VilleGalle tuolla suosion askelmallaan olisivat voineet julkaista minkä tahansa mitäänsanomattoman ja väsyneen kokonaisuuden menettämättä yhtäkään intohimoista fania, kaksikko antautui musiikin tekemiselle sydämellä ja ilolla. Ehdottomaksi lempikappaleeksi albumilta nousee Hombre, joka Vesalan featin kera iskeytyy liikuttavuudessaan ja tunnelmallisessa melodikkuudessaan yhdeksi mielenpainuvimmista kappaleista koko JVG:n tuotannossa. Tasapainoisena kokonaisuutena klubibängereineen sekä tunteisiin vetoavine slovareineen Popkorni on yksi vuosikymmenen täysosumista.

 

 

10. Pimeä Hedelmä – Ei Leiki

 

Ehdottomasti loppuvuosikymmenen kiinnostavin kolmikko on PIMEÄ HEDELMÄ, joka vuoden 2018 sinkuillaan Basso ja Jääkaappi herätti valtavan uteliaisuuden tulevia julkaisuja kohtaan. Keväällä 2019 saatiinkin ensimmäinen EP Ei leiki, joka skarpeilla räpeillään ja puoleensavetävän tanssittavilla biiteillään lunasti odotukset ja samalla kasvatti nälkää. PIMEÄN HEDELMÄN keikat tarjoavat raikkaan ja erittäin kaivatun vaihtoehdon liveräpin päännyökyttelykulttuurille, sillä tanssi ja sen kautta lavan haltuunotto on iso osa esiintymistä. 10.1.2020 tipahtaa uusi biisi ja video – jos et vielä tiedä, niin nyt käy äkkiä ottamassa haltuun!

 

Ei enää artikkeleita