JVG julkaisi toukokuun vikana päivänä uuden singlen nimeltä Frisbee. Biisi kuultiin livenä Leijonien kultajuhlissa Kaisaniemen puistossa kun historiallinen jääkiekon MM-kulta tuotiin kotiin, ja helteiden kanssa samaan aikaan ilmestynyt kesähitti saattelee sopivasti lomamoodiin.

 

Mikä siinä on, että mitä vaan JVG tekee, se toimii? Frisbeessä toistuu se efekti, joka löytyy lähes jokaisesta hittibiisistä, joka JVG:ltä on lähivuosina suuren kansan tietoisuuteen noussut (ja näitähän löytyy). Ekalla kuuntelukerralla kappale tuntuu köykäiseltä, ehkä vähän mitäänsanomattomalta, helpolta hittirallilta, joka kiitää hetkessä ohi korvien jättämättä kovin kummoista fiilistä jälkeensä. Mutta odotapas vain, kun kuulet biisin tokaa, kolmatta tai kymmenettä kertaa. Yhtäkkiä huomaat, että kun kappaleen ekat tahdit yllättävät kauppakeskuksen kajareissa tai kesäiltana kattoterassilla, rintakehääsi tulvahtaa varoittamatta lämmin tunne. Jotain tuttua, jotain hyvää… Ekan säkeistön aikana tanssijalka alkaa ujosti vipattaa, ja kertsi menee jo helposti ulkoa. Biisi, jossa ei ensivilkaisulla tunnu olevan oikein mitään substanssia, kasvaakin rakastetuksi kesäanthemiksi, jota luuppaa helposti satoja kertoja helteisen elämisen soundtrackina.

 

Mutta tämähän on biisin rakenteen huomioonottaen ihan perussettiä. Kauniisti laulava Teemu Brunila kertsissä, Antti “Rzy” Riihimäki tuotannossa, massiivinen konemusapoljento biitissä ja tietty Jaren ja VilleGallen takuuvarman reteät riimittelyt sitomassa kokonaisuutta kasaan – ei ole mitään kysymystäkään siitä, etteikö Frisbee jäisi jengille mieleen kesän 2019 megahittinä. Mutta. On biisissä sisältönsäkin. Vaikka siirretään sivuun kaikki ne elementit, jotka tekevät Frisbeestä radioystävällisen täysosuman, jää jäljelle paljonkin, mitä pureskella. Eikä se ole pelkkää purkkapoppia.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Hauskaa viikonloppua! Uus styge ulkona nyt! #frisbee 🥏🥏🥏

Henkilön JVG (@jvgfi) jakama julkaisu

 

Kuten kertsissä kovaan ääneen kuulutetaan, kertoo biisi vapaudesta. Lennokkaasta, riehakkaasta, ääriviivattomasta vapaudesta: “Mä oon free niinku frisbee / Joka ei ikinä ländää”. Suoraa kiitoa kohti taivaita, johon kenelläkään ei ole mitään sanomista. Näitä siipiä ei katkota! Kuitenkin vallan ja vapauden tunteen alla on muisto siitä, minkä hinnan näin korkeisiin sfääreihin pääsemisestä joutuu maksamaan, ja se hinta on paradoksaalisesti vapaudettomuus. Sillä millaisia tikapuita joutuu kiipeämään päästäkseen suosion huipulle? Ei ainakaan sellaisia, jonka jokainen askelma olisi vapaaehtoinen. Sopimuksia on allekirjoitettu, keikkarundeja on hiki hatussa vedetty, yleisöjä on kurkku käheänä huudatettu ja kissanristiäisiä ravattu läpi, sillä sitä on unelmien kasaaminen ennen kuin niiden päälle voi heittäytyä liitelemään: suunnitelmallisuutta, määrätietoisuutta ja kovaa duunia. “Ei me tultu nysvää / Tähän kaikkeni pistin, otin riskin / Tavotteen sinne iskin / Nyt lennän ku frisbee / En tost vaan heitä hanskoi tiskiin”Huipulla onkin sitten niin hyvä olla, että vapaapudotuksessa sielun valtaa vihdoin rauha: “Likases saunas, mitalit kaulas / Poltan sikarii rauhas / Aikoi sit jo hetin mun vihani kauas”.

 

Frisbee muistuttaa myös siitä, että oma suhtautuminen merkitsee paljon, ehkä jopa ratkaisevasti. Se, millaisella intentiolla saapuu tilanteisiin, voi yksinään määrittää lopputuloksen. Voit elää ilman mitään sitoumuksia ja velvollisuuksia ja silti kokea ahdistusta siitä, ettei sinulla ole kiintopistettä. Tai voit olla kiinni kymmenissä eri verkoissa, ja silti syleillä sitä vapautta, johon näiden rajojen turvin voit syöksyä: “Kesken kauden oon joskus kadottanu vapauden / Mut nyt oon toipunu, en vanha mut vähä rutinoitunu”. Samalla tavalla kuin asenne merkitsee myös oma usko. Kun tähtää täysillä kohti jotakin, se ei todellakaan pelkoineen ja epävarmuuksineen aina ole ihanaa vapauttavaa lentoa, mutta kun lopulta uskaltaa uskoa ja ottaa vastaan sen, mitä uskomattomimmissa unelmissaan havittelee, ihan varmana sitä on vapaa. Ja kun pohjatyö on tehty ja omasta visiosta pidetty kiinni, se kyllä kantaa. Sitten ei enää tarvitse kuin levittää siivet ja hypätä.

 

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

🇫🇮🇫🇮🇫🇮

Henkilön Jare Brand (@jeanbabtiste) jakama julkaisu

 

Toki biisiä voi ihan puhtaasti bailata sen kummemmin rivien välejä kaivelematta. Kertsin älyvapaa vertauskuva “free niinku frisbee” on hölmöydessään jo upea. Sekä biisin biitti että suora viesti kehottavat bläästäämään Frisbeetä silloin kun huristellaan aurinkoisessa perjantai-illassa kohti mökkiviikonloppua. Kun työarki ja rahahuolet on jätetty kaupunkiin ja pienen hetken edessä näyttää siintävän loma, joka kesälle ominaisesti verhoutuu illuusioon päättymättömästä vapaudesta, on helppo olla ländäämättä ikinä. Samalla biisin voi ottaa ohjenuoraksi sille, kuinka lupaava nousu kiihdytetään täyteen vauhtiin. Mitä kovempaa menet, sitä korkeammalle kohoat, ja kun kerran hurjastelun makuun pääset, ei mikään vähempi kuin huipulle kruisaaminen täydessä vauhdissa ole enää vaihtoehto. Villin sinkkukesän viettäjät taas voivat ottaa kappaleesta irti sen parisuhteettomuusaspektin: kun edellisestä erosta on toivuttu ja ikävä hellittänyt, ei muuta kuin jalka kaasulle ja sinkkuuden huolettomasta vapaudesta nauttimaan.

 

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Kliffa kesä tulos!🌞👐 @demilehti

Henkilön PME (@vikidivillegalle) jakama julkaisu

 

Musiikkivideo tukee biisin teemaa oikein oivasti formuloineen ja Mika Häkkisineen. Ajoradalla tuhatta ja sataa vetäminen kuvaa konkreettisesti sitä vapauden huumaa, johon ihmisen on psyykkisestikin mahdollista päästä, kun taas autourheilun kilpailullisuus edustaa sitä pomppualustaa, jolta esimerkiksi musiikkimaailman huiput jatkuvasti joutuvat hyppimään. Onhan se huikeeta, kun liidät korkeammalla kuin kukaan muu. Videon lopussa nähdään Mika Häkkinen tyytyväisenä hämmästelemässä sitä, miten taitavasti JVG:n jäbät formula-autojaan ajavat, minkä voi nähdä kuvastavan myös kaksikon historiaa artisteina. Vähän kuin muistutuksena siitä, että aikoinaan sitä vaan ilmestyttiin youtubeen kaiken maailman koutsihassutteluineen, puskettiin toinen toista yhä kovempiin suorituksiin – ja nyt ollaan tässä. Frisbeenä taivaissa.