Tuottajaduo Äänet Käskee julkaisi yhdessä Haamun kanssa singlen tulevalta albumiltaan. 25/8 on neljäs ja toistaiseksi viimeinen biisi ennen tuottajakaksikon loppuvuodesta ilmestyvää kokopitkää.

 

 

 

Monesti sitä kuulee puhuttavan ilmiöstä, jossa alunperin intohimona ja harrastuksena toiminut homma menettää hohtonsa heti kun oma elanto alkaa olla kyseisestä puuhasta kiinni. Jos on vaikkapa koko teini-ikänsä haaveillut kirjailijan urasta ja kirjoittanut pöytälaatikot täyteen runoja ja romaanikäsikirjoituksia, ei aikuisena läppärin ääressä istuminen ja kasista neljään pakon edessä tarinoiminen välttämättä tuotakaan lainkaan sitä tyydytystä, jonka etukäteen pystyi niin elävästi kuvittelemaan. Kirjailijuuden tilalle voi toki vaihtaa minkä tahansa ammatin, kunhan olennainen muutos on se, että kyse ei enää ole harrastuksesta, vaan työstä. Vapaaehtoisuuden myötä katoaa helposti myös hauskanpito.

 

Ei kuitenkaan aina. Perinteen mukaan poikkeus vahvistaa säännön, ja siitä poikkeuksesta meille kertoo Haamu pari päivää sitten ilmestyneessä biisissä, jonka on tuottanut alunperin Espoosta kotoisin oleva tuottajakaksikko Äänet Käskee. 25/8 on kappaleena kunnianosoitus muusikon uralle ja sen lieveilmiöille, jotka eivät luonnollisesti kaikki ole pelkkää juhlaa, mutta joiden alta paistaa Haamun ilmaisemana vilpitön onni ja ilo siitä, että pääsee tekemään sitä mitä tekee.

 

Kappaleessa Haamu käy sulavasti läpi räppiuran kehittymistä sen alkutaipaleelta aina näihin päiviin asti, maalaten kuulijan silmien eteen kompaktin mutta paljonpuhuvan mielikuvan siitä, kuinka suuri vaikutus työn intohimoisella tekemisellä todella on. On aivan eri asia vähän kikkailla jotain ja haaveilla satunnaisista keikoista, kuin täysin vakavissaan ja kunnianhimoisesti pyrkiä huipulle.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Mites pudonnu uus biisi & video? 👀 • @kolmasraide @aanetkaskee @phunkymrolavi • #äänetkäskee #haamu #3rdrailmusic #suomirap

Henkilön Haamu (@haamustagram) jakama julkaisu

 

Suosion kasvamiseen vaadittavien ainesosien lista ei ole mikään salaisuus, vaan kyse on enemmänkin siitä, jaksaako olla niin pitkäjänteinen ja määrätietoinen kuin on tarvis. Tämän jälkeen ei loppujen lopuksi ole kyse sen ihmeellisemmästä kuin harjoittelusta ja omistautumisesta: “Pakko liikkuu, ei kukaan tuu hakee himast / Ku kerran oon vauhtiin päässy nii en tuu salee hidastaa”.

 

Korkeuksien tavoittelu ei kuitenkaan ole yhtä kuin järjettömän suuri ego tai välttämättä edes jääräpäinen kilpailullisuus, vaan itseään voi kannustaa tavalla, joka ei pohjaudu muiden lyttäämiseen. Se onkin yksi kappaleen tärkeimmistä pointeista, vaikkei sitä sen kummemmin korosteta – nimittäin se, että ollakseen iso nimi ei tarvitse olla kusipää. Riittää olla täysillä mukana, täysillä oma itsensä ja täysillä oman luovuutensa puolestapuhuja. Epäilijöitä tulee riittämään ja poikkipuita tulee polulla lojumaan, mutta millään näistä ei ole väliä siinä vaiheessa kun seisoo itse oman musiikkinsa takana.

 

Lisäksi realiteetit on hyvä tiedostaa mieluummin etukäteen kuin vasta sitten, kun todellisuus konkretisoituu: “Haluun mun viistoista sekuntii vähintäänkin / Kerran huipulla vaik se nopeesti häviääki”. Kuka nimittäin tietää, johtaako rakkaus lajiin viiteentoista sekuntiin, minuuttiin, tuntiin vai vuoteen? Ja jos kyse on sekunneista, onko sillä nykyhetken pyrkimysten kannalta väliä? Haamun esimerkin mukaisesti työpanoksen intensiteetti nimittäin määrittyy oman intohimon, ei maineen mittavuuden mukaan.

 

 

Sekunneista ja vuosista puheen ollen, biisin elementeistä oleellisin on aika. Kellon viisareiden raksuttamista pyöritellään monesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin, kuten biisin otsikkokin kertoo, on panostus musamaailmaan sen verran aktiivista, että kaksneljäseitsemän sijaan mennään astetta korkeammilla leveleillä ja lisätään vuorokauteen yksi tunti sekä viikkoon yksi päivä lisää.

 

Tämän puhtaasti käytännönläheisen aspektin lisäksi aika kuluu totta kai myös vuosissa, muuttaen ihmistä ja meininkiä, samalla kun jotkin palikat pysyvät vuodesta toiseen ennallaan. Kappaleesta voi hetkittäin erottaa lempeän nostalgisen vireen, jolla kunnioitetaan menneitä kokemuksia, joita ilman ei nykyhetkeä voisi olla olemassakaan: “En muista tarkalleen et mikä vuosi sillon oli / Mut muistan ekat riimit ja ne oli siivottomii / Mut ne oli omia vaik nauro hiton moni / Tässä mä oon vielki, hoidin hommani jo kotiin”.

 

Hauska kontrasti biisin aihepiirille syntyy kappaleen ilmapiiristä, joka on kaikkea muuta kuin intensiivinen tai kiireinen. Vaikka Haamu räppää kellon jatkuvasta tikittämisestä ja loputtomasta työskentelystä musiikin parissa, ei rento biitti anna mitään aihetta hikoilulle, paitsi ehkä korkeintaan viemällä ajatukset kuumiin kesäpäiviin.

 

25/8:n on tuottanut, kuten sanottu, Äänet Käskee. Ja hyvin ovatkin tuottaneet: aurinkoiseen, funkkaavaan, letkeään ja leikilliseen maisemaan on piilotettu pari ylläriä, jotka venyttävät taustalla iloisesti rullaavaa tarinaa rajojensa yli, kurkottaen kohti legendoja, joilta se on inspiraationsa hakenut. Nimittäin sen lisäksi, että kertsin korkeuksiin kohoava äänimaailma tekee kunniaa Kool & The Gangin klassikkobiisille Summer Madness, löytyy 25/8:n esikuva Teksasista. DJ DMD räppäsi kellon ympäri hustlaamisesta jo vuonna 2001, jolloin kappale Mr. 25/8 ilmestyi – kappale, joka pääsee aiheensa puolesta Haamun toimesta nyt kunniakierrokselle. Äänet Käskee taas ujuttaa herra DMD:n läpät nätisti Haamun heittojen sekaan, yhdistellen sulavasti nykyajan suomiräppiä parinkymmenen vuoden takaiseen Teksas-meininkiin. Tyylikästä, erittäin tyylikästä.

 

Kappaleen huoletonta fiilistä täydentää musiikkivideo, jonka voi katsoa alta. 25/8 on neljäs ja toistaiseksi viimeinen single kokopitkältä, jonka Äänet Käskee julkaisee loppuvuodesta.