Toukokuun kahdeksantena päivänä julkaistaan Adi L Haslan kolmas albumi nimeltä “8. päivä”. Viimeisenä singlenä ennen julkaisua ilmestyi biisi nimeltä Ne ei anna mun nukkuu, jossa mukana on Pihlaja.

 

 

Lapsuudesta monella noussee tuttuna muistona se, kun illalla nukkumaanmenon koittaessa ei onneksi tarvinnut nukahtaa pimeään huoneeseen, vaan jossakin nurkassa paloi himmeä yövalo. Oli se sitten pelkkä töpselinkokoinen pistokemöykky, eläimen muotoinen värivalo tai vaikka laavalamppu, ei sen ulkomuodolla ollut niinkään väliä, kunhan se toi jonkinlaista vaihtelua hurjaan pimeyteen. Sillä ehdottomasti nimenomaan hurjaa oli se, kun ovi vedettiin kiinni ja ympärille laskeutui tiheä hämärä, jonka syövereistä saattoi nousta kuka tahansa, tai oikeastaan mitä tahansa. Tekemään jotakin, jota mielikuvituskaan ei riittänyt keksimään.

 

Aikuisena yövaloja harvemmin tulee ajatelleeksi käyttää, mutta se ei tarkoita sitä, että tarve tuntea turvallisuutta olisi sisältämme kadonnut. Ehkä emme enää pelkää muodottomia monstereita, jotka nappaavat peiton alta pilkistävästä jalasta kiinni (tai jos pelkäämme niin sekin on ihan ok), mutta mielensisäiset kummitukset saattavat katoamisen sijaan ainoastaan muuttaa muotoaan aineettomammiksi, enemmänkin tunnetiloina esiin nouseviksi pimeyksiksi.

 

Niistä pimeyksistä kertoo nyt Adi L Hasla ja Pihlaja. Kun mielensisäinen vaellus lähtee liian pimeille raiteille, on kulkua usein vaikea pelkällä tahdonvoimalla pysäyttää, ainakaan ennen kuin on todella katsonut tarkasti, mikä se alitajunnasta pinnalle kupliva meininki oikein on. Vaikeahan se on itse etukäteen tietää, onko ajatusten tasolle nouseva myllerrys jotakin, joka on parempi täysillä kohdata, vai onko parempi keskittyä muuhun – nimittäin kun ajatuksiaan buustaa vellomalla niissä tietoisesti, se saattaa tehdä pelkkää hallaa.

 

Toisaalta taas vaikeiden mutta sitäkin oleellisempien tunteiden kohtaamisen tärkeydestä voi lukea varmaankin minkä tahansa psykologian oppikirjan ekoista luvuista. Mistä sen tietää, miten missäkin tilanteessa pitää toimia?

 

 

Ne ei anna mun nukkuu voi antaa jonkinlaista ohjausta. Kappale on sen verran henkilökohtainen ja peittelemätön tunnustus siitä, millaisia demoneita pahimpina öinä joutuu kohtaamaan, että jo vertaistuellisella tasolla biisi voi toimia hyvinkin lohdullisena kokonaisuutena. Ehkä kuitenkin olennaisimpana esiin nousee se seikka, joka sekä myötävaikuttaa päänsisäisten myrskyjen kasvamiseen, että toimisi ratkaisuna niiden jarruttelemiseen. Se voi kuulostaa tylsältä ja ärsyttävältä, ehkä kliseiseltä ja hankalalta, mutta ei voi mitään, sillä niin se vain: puhuminen auttaa. Jakaminen auttaa. Kertominen auttaa. Avun pyytäminen auttaa.

 

Biisissä kuitenkin puhutaan puhumisen vaikeudesta, sillä harvapa meistä pystyy sormiaan napsauttamalla tukeutumaan toiseen, riippumatta siitä kuinka läheisiä ihmissuhteita meillä on. Omien taakkojen jakaminen vaatii rohkeutta ja luottamista, sillä ei ole mitään takeita siitä, millä tavalla omat asiat otetaan vastaan, vai otetaanko ollenkaan.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Ne ei anna mun nukkuu – Adi L Hasla feat. Meitsiiiiii ulkona tänä perjantaina 👁🌜❤️

Henkilön Pihlaja (@pihlajapihlaja) jakama julkaisu

 

Sitä paitsi etenkin meillä suomalaisilla taitaa tässä asiassa painaa erityinen vaikeus, ja ne ovat kansalliseen identiteettimme kuuluvat ominaisuudet nimeltä vaatimattomuus ja sisu – kombinaationa vaarallinen, jos tarkoitus on saada suu auki ja oppia tukeutumaan toisiin. Sillä kuten biisissä sanotaan: “En haluu kaataa taakkaa tai olla vaivaks”. Harvassa taitavat olla ne, jotka eivät ollenkaan stressaisi vastaavassa dynamiikassa olevansa liian hankalia ja liian raskaita.

 

Biisin tiedotteessa Adi L Hasla kuvaa aihepiiriä näin: “Halusin tehdä kappaleen, joka kiteyttää albumia ja samalla käydä itse läpi asioita, jotka ovat valvottaneet levyn teon aikana ajoittain”, mutta vaikka kyse olisikin vain luovan prosessin aikaisista mielen hankaluuksista, on biisiin helppo samaistua itse kunkin, joka on joskus kamppaillut tämänlaisten vaikeuksien kanssa: “Kohti pohjaa on mun keula taas / Monta yötä odottanu vaan elämää seuraavaa”. Vaikka kappaleessa kerrotaan nimenomaan avautumisen vaikeudesta, on Ne ei anna mun nukkuu askel juuri siihen suuntaan – puhumisen ja jakamisen kulttuuria kohti.