Brädi julkaisi perjantaina 19.7. kesäisen ja kauniin kappaleen Pakomatka, jossa mukana on Redrama. Tarttuva ja romanttinen biisi kehottaa nappaamaan kultsin kainaloon ja hurauttamaan kaukaisuuteen teknologiayhteiskuntaa pakoon.

 

No nyt on biisi kuin keskikesää varten kaiverrettu! Heinäkuun helteet (jotka me vihdoin saimme), festarikausi kuumimmillaan, mökkikausi huipussaan ja edelleen valoisat yöt – näiden keskelle putoaa Brädin ja Redraman Pakomatka kuin tilattuna. Biisissä ajellaan kaikkia ja kaikkea karkuun romanttisesti kaksistaan juuri sen ainoan henkilön kanssa, jonka tällaiselle matkalle voisi mukaansa haluta. Rakkauden ajopelillä yhteiskuntaa pakoon!

 

Kappaleella on kohottava ja piristävä vaikutus, samalla kun se on hempeydessään varsin pehmeä kokonaisuus. Redraman kauniisti lauletut kertsiosuudet pitävät huolta tästä lempeästä, hoivaavasta efektistä, kun taas Brädin intohimoiset räpit tuovat biisiin potkua. Sen lisäksi, että kappale on rakkauslaulu rakkaalle ihmiselle, on se sitä myös luonnolle ja vapaudelle. Biisissä korostuu tarve paeta hektistä yhteiskuntaa ja kaikkialla särisevää informaatiotulvaa, ja on varsinkin näin kesällä sen vuoksi erittäin samaistuttava. Eiköhän kaikissa meissä asu pienen viattoman metsäneläimen henki, joka vapisee äärettömän teknologiapauhun edessä ja kaipaa hiljaisuuteen ja harmoniaan.

 

Vaikka ihmismassojen pakoilu on yksi kappaleen kantavia teemoja, ei tarve yhteisöllisyydelle missään nimessä siitä puutu. Siihen vain riittää vähempikin kuin kokonainen kaupungillinen kasvotonta ihmismassaa: enemmän kuin tarpeeksi on se yksi ainoa, joka saa sydämen pamppailemaan ja sielun värisemään. Vastarakastuneena etäisyyden ottaminen tuttuun ja turvalliseen on jännittävä seikkailu ja tarpeellinenkin veto sen kannalta, että pystyy todella uppoutumaan häneen, josta toivoo elämänsä tärkeintä tyyppiä.

 

 

Ollessani pikkutyttö olin ihastunut naapurin Tuomakseen, joka kerran kutsui mut kylään, istutti sängylle ja lauloi rakkauslaulun, jota vieläpä säesti kitararämpytyksellä. Pienen lapsen maailmassa se oli valtavan tärkeä ja ainutlaatuinen hetki, ja palautuu mieleen nyt, kun Brädi pehmoilee kajareissa. Veikkaan että se, jolle nämä riimit on omistettu, on aika samoilla fiiliksillä kuin minä silloin kymmenvuotiaana, sillä kukapa ei olisi otettu näin suorapuheisista rakkaudentunnustuksista? Vaikka jokainen käy läpi radikaalin muodonmuutoksen matkalla lapsesta aikuiseksi, pysyvät tietyt asiat samoina. Kuten nyt vaikkapa tunteet. Jotain hyvin yksinkertaista ja viatonta on puhtaassa ihastumisessa tai rakkaudessa, eikä tarve siihen vähene, vaikka kasvaisimme kuinka isoiksi.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Congrats to everybody graduating! Have a great summer🌞 📸 @katrimutikainen😍

Henkilön Redrama (@redrama) jakama julkaisu

 

Kun nyt nuoruudellekin ominaisista fiiliksistä puhutaan, on biisissä samanlaista kapinahenkeä kuin teininä jokaisessa, joka haluaa haistattaa auktoriteettihahmoille vitut ja karata tavanomaisesta ympäristöstä johonkin täysin uuteen ja erilaiseen, jossa voi toteuttaa itseään juuri sillä tavalla kuin itse haluaa. Pakomatka on toki paljon ihmisystävällisempi ja rennompi versio teini-iän aggressiivisesta anarkismista, mutta idea on sama, ja kyllä kappaleesta jotain teinimäistä uhmaakin löytyy: “Me vastaan maailma, me ollaan hyvii, ne on pahoi / Me ei olla niinku ne, ne ei voi pakottaa”. Pakoon kaikkea ja kaikkia, koska meidän meininkiin ei mahdu ylimääräisiä. Rakastuneena maailma ympärillä hämärtyy ja fokuksessa on ainoastaan Se Yksi, ja Pakomatka on ultimaattinen askel poispäin normaalista, kohti autuasta tuntematonta.

 

Brädi itse sanoo biisistä näin: ”Kaikki tekniikka ja informaatiotulva, minkä parissa pläräämme päivät pitkät, tuntuu etäännyttävän ihmisiä toisistaan. Olen viime aikoina ollut huolissani oikean ihmiskontaktin vähenemisestä tässä some-ajassa”. Tunne on varmasti melko kollektiivinen, sillä vaikka saamme somesta paljon hyvää, on sen negatiivinen vaikutus yleisessä tiedossa. On hurjaa, että aikana, jona kaikki on saatavilla ja rajat eri puolilla maapalloa asuvien ihmisten väliltä poistettu, olemme yksinäisempiä kuin koskaan. Aito yhteys ihmisten välillä on liuennut nopeatempoiseen, ruudun kautta välittyvään kommunikointiin. Siksi onkin tärkeää, että Pakomatkan tapaisia oodeja teknologian ulkopuolelle katoamisesta tehdään, sillä tarvitsemme muistutuksia siitä, että se edelleen on mahdollista ja suotavaa. “Ajan kunnes ei oo akkuu ja kenttää / Sitä läheisempii mitä kauemmas mennään.”