Elastinen julkaisi viime perjantaina biisin, joka kehottaa tarttumaan jokaiseen päivään rakkaudella ja syvyydellä. Suutele suulle antaa esimakua marraskuun puolivälissä julkaistavasta albumista.

 

 

 

 

Jos tämä viikko on alkanut tahmeasti eikä oikein inspiroisi istua duunissa, löytyy apu helpottavan läheltä. Musiikin hyödyllinen vaikutus mielialaan on lukuisissa tutkimuksissa todistettu erittäin olemassaolevaksi konseptiksi, mutta mitään tiedettä ei tarvita sen toteamiseen, että Elastisen huippumotivoiva biisi varmana onnistuu elävöittämään yhden jos toisenkin väsähtäneen kulkijan mieltä. Kyseessä on sen verran mahtipontinen ja energinen biisi kannustavine sanoituksineen, että jos se ei tässä hetkessä onnistuisikaan herättämään maanantaikoomasta, voi sen syövereistä jäädä murusia alitajuntaan. Kun ne sitten ajan kanssa versovat, alkavat ovet avautua ja mahdollisuudet laajeta.

 

Suutele suulle on Elastisen perjantaina julkaistu uutuussingle, joka antaa esimakua marraskuun puolivälissä ilmestyvästä kokopitkästä. Kappaleessa sukelletaan elämän syviin arvoituksiin ja käydään läpi aarteita, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista. Kuten ehkä arvata saattaa, ne eivät löydy mistään ulkoisesta aarrearkusta, eivätkä ne ole konkreettista materiaa. Jokainen nimittäin kantaa onnen avaimia sisällään, ja kaikilla meillä on pääsy omiin avaimiimme vuorokauden ympäri. Kyse ei ole niinkään siitä, osaammeko tai pystymmekö ottamaan ne haltuumme, vaan siitä, muistammeko käyttää niitä.

 

Pähkinänkuoressa Elastinen kehottaa tarkastelemaan omaa asennetta ja tekemään siitä maailmalle avoimen sekä elämän tarjoamia mahdollisuuksia syleilevän, sillä: “Me ollaan vaan käymässä tääl, eikä mikään ikuist oo”. Jos omassa elämässä asiat tökkivät tai maailma ympärillä tuntuu värittömältä, saattaa tämä kuulostaa tympäännyttävältä: oman asenteen voima sitä ja tätä. Eivätkö self-help-gurut ole toitottaneet asiaa jo miljoonia vuosia? Sitä on saattanut yrittää omaksua positiivista asennetta yhdellä jos toisellakin metodilla, eikä elämä silti ole muuttunut maagisesti erilaiseksi, rikkauksia ja menestystä pursuavaksi onnen keitaaksi.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Perjantaina tulee uus biisi. 😘👄 📸 @attemalaska

Henkilön Elastinen (@elastinen) jakama julkaisu

 

Totta se onkin, että mitään taianomaista oikotietä ei ole, eikä kukaan tee duunia itsen puolesta. Sillä duunia se nimenomaan on, kuten Elastinen muistuttaa: “Koitan korjata sen mikä hiertää, kohdata sen mitä koittanu kiertää / Voi tulla työläst mä tiedän, mut ei oo myöhästä vielä”. Mutta magia piileekin siinä, että kaikki voima todella löytyy omista käsistä, ja siinä iänikuisessa asennehömpötyksessä todella piilee jotakin perustavanlaatuisen syvää ja viisasta. Sillä mitä muuta elämä on kuin oman filtterin läpi katsomista?

 

Ulkoinen maailma tulee aina pyörimään omalla painollaan, mutta olemme joka kerta itsenämme kohtaamassa sen. Se tarkoittaa sitä, että itsen ja maailman välissä on yksi ainoa portti, joka omasta päätöksestämme riippuen toimii joko esteenä tai eteenpäin puskevana energiana. Se miten itse näemme todellisuutemme, se mitä haluamme eteemme ilmestyvillä tilanteilla ja tapahtumilla tehdä, se on aina meistä itsestämme ja omista näkemyksistämme kiinni. Voimme luovuttaa ja valittaa, tai voimme nauttia ja syleillä. Oma valinta.

 

Porkkanana tässä motivaatiobiisissä Elastinen käyttää elämän rajallisuutta. Ja se vasta toimiva porkkana onkin. Yhteiskunta, joka siivoaa jopa kaiken vanhuudesta muistuttavan pois näkyvistä, ei paljoa kannusta käsittelemään kuolemaa. Siksi on niin helppo tuudittautua käsitykseen siitä, että elämä jatkuu ikuisesti, vaikka jokainen meistä tietää, ettei niin ole. Tekisi siis varsin hyvää välillä tietoisesti havahtua siihen, että meille annettu aika tulee jokin päivä katkeamaan. Mitä haluamme tehdä ja tuntea ennen sitä? Millaisen elämän elää, millaisia kokemuksia kartuttaa?

 

Jos oman elämän päättymisen ja kuoleman ajattelu meinaa vetää liian synkkiin, ei Elastisen biisiä kuunnellessa ole huolta suremisesta. Se on niin positiiviseksi rakennettu ja siinä korostetaan sen verran toiveikkaita asioita, että suurien teemojen läsnäolosta huolimatta se jättää jälkeensä kevyen ja energisoituneen fiiliksen. Ja miksi ei jättäisi? Onhan sen perusviesti todella rohkaiseva: niin kauan kuin hengität, ei ole liian myöhäistä.