F:n toukokuussa julkaistulta albumilta löytyy biisi nimeltä Mä en pysy aina itteni kyydis, josta julkaistiin viime perjantaina uusi versio. Vierailijana kappaleella kuullaan nyt Mariskaa.

 

 

 

Sitä voisi luulla, että nykypäivänä ihminen saisi sukupuolestaan riippumatta rauhassa ilmentää omaa itseään ja käyttäytyä juuri kuten kokee itselleen ominaisimmaksi, ilman että siitä on koko ulkomaailmalla mielipide. Näin vapautuneita emme kuitenkaan kaiken suhteen ole, sillä esimerkiksi kiltin tytön syndrooma jyllää edelleen monessa mielessä. Vaikka naisen rooli monella tasolla onkin vapautunut siitä miten rajattua ja kontrolloitua se vielä joitakin vuosikymmeniä sitten oli, istuu menneisyys ärsyttävän tiukassa.

 

Nämä menneisyyden kahleet näkyvät F:n biisissä Mä en pysy aina itteni kyydis II, joka on uudelleenversiointi F:n toukokuussa julkaistulta albumilta löytyvästä samannimisestä kappaleesta, ja johon F nyt pyysi Mariskaa feattaamaan. Kun Mariska vielä ehdotti, että saundia vietäisi uudella versiolla 2000-luvun alun britteihin, sai biisi dynaamisemman ja voisiko sanoa tanssittavamman ulkoasun kuin alkuperäinen, hieman kevyemmin keinuva versio.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Biossa on linkki. 🤍

Henkilön F (@f_virallinen) jakama julkaisu

 

Mutta niin, ne kahleet. Mä en pysy aina itteni kyydis II kertoo tarinaa omaksi itsekseen kasvamisesta, oman potentiaalinsa löytämisestä ja täyttämisestä, sekä oman energiansa haltuunottamisesta. Kyse ei ole niinkään siitä, etteikö kaikki se voima mikä itsessä virtaa olisi aina ollut läsnä, vaan siitä, ettei sitä ole aina uskaltanut valjastaa käyttöönsä. Ettei ole kokenut oikeudekseen olla juuri niin räiskyvä ja ääripäästä toiseen heilahteleva kuin haluaa. Ettei ole voinut olla pyytelemättä anteeksi syvintä olemustaan, joka kuitenkin niin luontevasti itsen sisällä aaltoilee.

 

Ja totta kai se näkyy ulospäinkin. Sehän jos mikä aiheuttaa impulssin nöyristellä ja häpeillä, sillä yhteiskunta ei varsinaisesti kannusta naispuolista ottamaan tilaa tai olemaan simppelisti se kuka on. Sen sijaan impulsiivisuus, energisyys, moniulotteisuus ja riehakkuus halutaan leimata ja diagnosoida, kääriä nättiin ymmärrettävään pakettiin kuten naiseus yleensäkin, eikä tämä tukahduttava boksi yleensä jätä yhtään liikkumavaraa.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Ilmassa tuoksuu luopuminen ja lämpimänäkin sen kosketus tuntuu kovalta. Kaunis, kaunis elokuu.

Henkilön Mariska (@mariskamusic) jakama julkaisu

 

Kaiken lisäksi nämä ulkopuolelta tulevat rajoitteet ovat usein niin hienovaraisia ja piilotettuja, että siinä vaiheessa kun ne alkavat muovata omia ajatusmalleja, on niiden alkuperää todella vaikea jäljittää. Jolloin seuraava looginen askel onkin itsesyytös ja itseviha: “Ja mä kaikesta itteeni syytin / En antanu armoo vaik sitä pyysin”. Jos lapsesta asti on kasvatettu istumaan tiettyyn malliin ja ympäristö odottanut tietynlaista käytöstä, ei ole helppoa tulla edes ajatelleeksi kaiken kyseenalaistamista. Kun sitä vastaan sitten puskee, vaatii se toistuvaa rohkeutta ja itseensä sokeasti nojaamista – kunnes pääsee sen tietyn rajan yli, jossa luottamus omaan voimaan muodostaa vihdoinkin niin pitävän pohjan, että ympäristön äänet heikkenevät oman äänen ympäriltä.

 

Mariska ja F ovat upeita esikuvia matkalla itseluottamukseen. Mä en pysy aina itteni kyydis II on niin kiistattoman kannustava ja hyvää energiaa täynnä, että jos vielä kamppailee näkymättömien kaltereiden takana, saa biisistä tarvittavaa potkua vankilasta vapautumiseen. Lisäksi kappale on hauska: siinä ei murehdita sitä mitä on ollut, vaan iloitaan siitä mitä on. Kuten F Instagramissaan toteaa: “Lopputulos on sellanen et voi vapaasti itkee ja tanssii tai yhdistää molemmat. Saa kuunnella 🤍”.