Graciaksen viimeinen single vappupäivänä julkaistavalta GRACIASI LP:ltä tippui viime perjantaina. Palmrothin ja MD$:n tuottama Ajaton käsittelee nostalgiaa, mutta ei haikailevalla tavalla.

 

 

Rakkauslaulun kuullessaan sitä automaattisesti olettaa, että kappale on suunnattu ja omistettu toiselle ihmiselle, itsensä ulkopuoliselle henkilölle, joka olemassaolollaan herättää kaikki ne intensiiviset ja lämpimät fiilikset, joita biisissä käydään läpi. Siksi onkin erityisen mieltä kirkastavaa kuunnella kyseiseen kategoriaan menevää kappaletta ymmärtäen sen edetessä, että nyt ei olekaan kyse ihmisestä, vaan aivan muusta.

 

On vaikea määritellä tarkasti mitä kaikkea Graciaksen Ajaton käsittää ja millaisille asioille se on suunnattu, mutta onneksi ei ole tarviskaan. Biisissä on pitkälti kyse tunnetiloista, kunnioituksesta ja juurien muistamisesta, eikä sen takia ole oleellista täsmentää näiden mielekkäitä olotiloja herättävien objektien spesifiä muotoa. Selkeää kuitenkin on, että kyseessä on ennemmin nimenomaan asiat kuin henkilöt, vaikka sä-muotoon kirjoitettu kappale saattaakin ilmaisutyylillään hämätä.

 

Ratkaisu on joka tapauksessa taidokas. Sillä kun biisin rakkaudellisesta lähestymistavasta huokuu samanlainen energia ja intohimo kuin mikä saattaa toisilleen tärkeiden ihmisten välisestä kommunikaatiosta paistaa läpi, saa koko asia oikeanlaiset mittasuhteet ja merkitys pääsee kasvamaan kunnolla esiin. Ei nimittäin ole mitään syytä vähätellä itselle tärkeiden asioiden, aiheiden tai esimerkiksi tavaroiden arvoa, jos ne ovat vuosikausia kulkeneet mukana ja jos niihin linkittyy olennaisia osia omasta identiteetistä ja kasvutarinasta.

 

 

Tässä valossa onkin suorastaan perusteltua tunnustaa rakkauttaan niille osille omaa elämää, jotka ovat tavalla tai toisella tärkeässä roolissa, liittyi se rooli sitten omaan kehitykseen tai merkityksellisten tunteiden tai muistojen heräämiseen. Biisistä hohtaa läpi tietynlainen herkkyys ja runollisuus, joka osaltaan kuvaa aihepiirin herättämien tunteiden syvyyttä: “Valase päivät, valase mun yöt / Valase kaikki niinku kesäkuut”. Jokaiselle nämä sydämessä asuvat asiat ovat erilaisia, mutta kaikilla niitä on.

 

Siksi Ajaton on niin samaistuttava. Se herättää kevyen lainehtivassa onnellisuudessaan ensihetkistä lähtien sellaisia tuttuuden tunteita, että on kuin Gracias poraisi sanoillaan ja lempeällä ulosannillaan reiän johonkin kollektiiviseen, jonka olemassaoloa emme useinkaan muista tiedostaa, mutta jota ilman olisimme aivan hukassa. Me kaikki koostumme osista, joiden menneet ja tulevat merkitykset ovat ikään kuin identiteettimme palasia, joiden varaan rakennamme sen, kuinka mielekkäältä oma olemassa oleminen ylipäätään tuntuu. Totta hitossa nämä osat ansaitsevat rakkautta: “Loputtomasti lovee, rajattomasti aikaa”.

 

Gracias toteaa PME:n tiedotteessa näin: “Ajaton käsittelee nostalgisuutta, mutta se ei haikaile “vanhan” perään. Ajaton saa vanhan kuulostamaan aina uudelleen ja uudelleen ajankohtaiselta ja uudelta.” Se onkin erityisen tärkeä aspekti biisin kohdalla, sillä haikailun ja tuoreella tavalla muistelemisen välillä on valtava ero. Menneisyydessä eläminen ja “ennen kaikki oli paremmin”-mentaliteetti voi pahimmillaan suistaa ihmisen raiteiltaan ja pysäyttää koko elämän. Sen sijaan vanhojen asioiden integroiminen nykyisyyteen tavalla, joka mukailee ja kunnioittaa sekä asian alkuperää että nykyhetken vaatimuksia, voi parhaimmillaan kirkastaa elämää täysin odottamattomilla tavoilla.

 

Sen lisäksi olennaista kappaleessa on se ainutlaatuisuus, joka syntyy, kun kukaan muu ei voi määritellä merkitystä sille, mikä itselle on kaikista tärkeintä. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä, miksi juuri tietyt asiat menneisyydestä saavat niin suuren arvon, mutta eipä aina ole tarkoituskaan tajuta. Viehätys syntyy osittain juuri siitä, että kyseessä on niin uniikit ja yksin fiilisteltävät asiat, ettei niitä tarvitse selittää tai vertailla. Biisissä luovutaankin kilpailullisuudesta, sillä paljon syvempi ilo löytyy sieltä, minkä oma sydän kertoo oikeaksi: “Aina ku uus / Aina mun sydämeen takasin tuut”. Se riittää.

 

Katso Ezra Gouldin ohjaama ja leikkaama upea musavideo:

 

 

 

Ei enää artikkeleita