Kaikki keil on välii digaa Ex Tuuttizt ilmestyi nyt perjantaina. Mitä fiiliksiä uuden albumin julkaisu herättää artistissa? Miksi Tuuttimörkö on Ex Tuuttiz eikä kokonaan uusi nimi? Ja miten metronomin tikitys liittyy tähän kaikkeen? Feat kysyi, Ex Tuuttiz vastasi.

 

 

Mikä olo sulla on levystä? Onks fiilis että siistiä kun se tulee, vai onko pelkästään helpottavaa saada se pois käsistä?

– Molempia tietysti. On totta kai isot paineet ja on kiva saada se päätökseen. Tavallaan levyllä on antanut itselleen luvan purkaa turhautumista eri tavalla kuin aiemmin, niin jännittää miten se otetaan vastaan. On myös hyvä olo.

 

Levyn piilevinä teemoina ovat pako kaupungista, väsymys, tylsistyminen ja niistä irti pyristely, mutta levyltä välittyy myös ilo musiikin tekemisestä. Onko musiikki sulle asia, josta saat enimmäkseen puhtaasti hyviä fiiliksiä?

– On. Mä saatan ehkä itse kokea levyn vahvemmin kuin joku kuulija. Mä olin tässä välissä edellisen levyn jälkeen pitkään pahasti lukossa tekemisen kanssa. Kaikki tämä nimenvaihdos ja muu, ei sillä ole muuta funktiota kuin merkata mulle sitä, että pyyhitään vähän pöytää ja mietitään uusiksi mistä musan tekemisessä piti olla kyse. Olin itsekin ehkä rakastunut siihen rooliin, että piti aina olla hyvä meininki ja jaksaa.

 

Tässä ei ole itsellä mitkään henkisesti helpoimmat vuodet takana monestakin syystä. Siksi tuntuu hyvältä kuulla, että levyltä tulee ilo ja toiveikkuus läpi, en ole nimittäin ikinä halunnut tehdä mitään “tää on nyt mun masennuslevy”- tyyppistä juttua. Mulle on nimenomaan ollut tärkeää, että se säilyisi aina toiveikkaana. Jos multa tulisi masennuslevy, jossa jään rypemään huonoon vointiin, se tarkoittaisi että mä olen luovuttanut. Ja sitä mä en koskaan halua tehdä.

 

Eli sä et ollut niinkään kyllästynyt musiikkiin, vaan ongelmana olivat enemmän elämän asiat yleisesti?

– Joo jep, en mä ollut kyllästynyt musiikkiin. Kyllä mulla oli kaikki nämä vuodet koko ajan tämä levy mielessä, vaikka tässä on mennyt aika pitkäksi tämä väli. Tuntui että odotukset ja itsekritiikki nousivat liian koviksi, ja jossain vaiheessa tuli olo, että piti miettiä uudestaan, että tämänhän piti olla hienoa ja hauskaa. Sitä myötä löysin taas sen, että oikeasti vaan sanon mitä tulee ja iloitsen siitä.

 

Edellinen levy Kromihammas oli albumilistan ykkösenä. Tuliko siitä fiilis, että seuraavan pitää yltää samalle tasolle?

– Ei se listaykkössijoitus sinänsä lisännyt paineita. Mä olin vaan mennyt sellaiseen moodiin, että jos itsellä oli vaikeampi olla, niin tuntui väärältä hetkeltä tehdä sitä musaa. Vaikka sen pitäisi mennä päinvastoin niin, että musaan voi aina palata ja siihen purkaa.

 

Levyn tekeminen lopulta helpotti oloa, sillä kun saa kirjoitettua ja sitä tekstiä nauhalle, se on super palkitsevaa. Jos on turhautumisen tunteita, helpottaa tosi paljon saada asiat sanottua nauhalle ja pistää se kaikki maailmaan. Siihen liittyy vielä se toive, että siitä voisi olla jollekulle jotain iloa ja apua.

 

 

Oletko tehnyt biitit itse?

– En kokonaan. Edellisen tein miksausta vaille itse, yksi biitti oli Eero Johanneksen tuottama mutta muuten. Se liittyy kanssa tähän musiikin iloon mistä oli puhe, että levyllä tuottajakreditit ovat sekavat, koska olen tuottanut monet biisit yhdessä eri tyyppien kanssa ja siinä on itse asiassa ollut aika iso porukka mukana tekemässä. (toim. huom. Levyn tuottajakrediteissä mainitaan muun muassa Koksukoo, DJ Kridlokk sekä Pehmee Goo).

 

Biiteissä on selkeästi sun kädenjälki, mutta ne ovat kuitenkin dynaamisempia verrattuna aikaisempaan saundimaailmaan. Ei ole ihan niin funkkipohjaista letkeää ja rentoa meininkiä.

– Mun oma intuitiivisesti tuleva staili on melodinen ja harmoninen, niin nyt oli kiva tehdä vastapainoksi biisejä, joissa on melkein pelkät rummut ja vähän raaempi sessiofiilis. Jossain määrin uskon että se tuokio – no tämä nyt kuulostaa kauhean suureelliselta – mutta se tuokio missä biisi on tehty, niin se kyllä kuuluu siinä.

 

Kyllä se välittyy, biitit ovat toisistaan poikkeavia mutta niissä on kuitenkin samankaltainen fiilis levyn läpi! Oliko sulla alunperin tarkasti mielessä se, millaiselta haluat levyn näyttävän?

– Pitkään sinä aikana kun en saanut oikein mitään tehtyä, mulla oli paisunut päässä aika kunnianhimoisia konsepteja. Kun ne kasvoivat ja kasvoivat enkä pystynyt lunastamaan niitä, tajusin sen, että tämähän on enimmäkseen stressaavaa. Kun tämä levy sitten lähti tulemaan, se tuli loppujen lopuksi aika nopeasti. Ekat biisit jotka päätyivät levylle on tehty viime kesäkuussa. Muutenkin mulla oli valmiina tekstejä ja muistiinpanoja.

 

Mä itse asiassa kerron tähän yhteyteen yhden stoorin. Mulla liittyy tähän yksi vaihe ennen kuin levy rupesi tulemaan. Mä olin kolme viikkoa yksin mökillä mun musakamppeiden kanssa, ja mulla tuli fiilis että “näitä on käyty tuhat läpi näitä luuppeja, että nyt vittu mä teen sen, nyt en tuu ilman levyä mökiltä pois!”. Mun varoitusaika oli aika lyhyt, sanoin jengille että lähettäkää mulle parissa päivässä taustoja, että mä teen sitten niihin. No ei siinä parissa päivässä kukaan saanut mitään lähetettyä, niin mä päätin, että nauhoitan koko levyn pelkkään metronomiin. Sitten mä kuuntelin kolme viikkoa sitä nakutusta siellä mökillä. Valitettavasti kylläkin viimeinen niistä biiseistä tippui levyltä pois vähän ennen julkaisua, kun se oli niin erilainen muihin biiseihin nähden. Mutta voi olla että julkaisen niitäkin biisejä sitten jossain vaiheessa, joita mä olen siellä metronominakutukseen räpännyt.

 

Eikö siitä mene ihan hulluksi??

– No on se kyllä ihan tosi raskasta kuunneltavaa haha.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Kymmenen päivää levyyn! Linkki ennakkomyyntiin biossa. Nöyrä kiitos kaikille jo tilanneille!

Henkilön Ex Tuuttiz (@tvvttxz) jakama julkaisu

 

Olet nykyään Ex Tuuttiz. Nimi ottaa etäisyyttä Tuuttimörköön, mutta miksi et halunnut keksiä kokonaan uutta nimeä?

– Mä kaipasin jotain riuhtaisua, mutta eipä kissa karvoistaan pääse, eiku koira, eiku miten se menee. Mä ajattelin lisätä siihen etuliitteen, etten enää koskaan joutuisi siihen tilanteeseen, että joku mun 15-vuotiaana keksimä taiteilijanimi kyllästyttää mua. Koska nyt se nimi sisältää pelkästään sen infon kuka mä en ainakaan ole. Kyllä tämä vähän Prince-vaikutteinen oli, kun sillä oli se Artist Formerly Known As Prince -vaihe, ja tykkään Princestä tosi paljon.

 

Onko tämä sullekin pelkkä vaihe, vai oletko loppuelämän Ex Tuuttiz?

– Sitä en uskalla vielä spekuloida. Kyllä se on toistaiseksi.

 

Tuuttimörössä on paljon hahmomaisuutta. Onko Ex Tuuttiz enemmän sua?

– Tämä on sellainen juttu, missä ulkopuolisten näkemys on usein ihan eri kuin mun oma. Kyllä mä koen että levyllä on ollut vapautunut tunnelma siinä mielessä, että muistuttelin itselleni, että saan sanoa mitä haluan.

 

Kun mä teininä aloitin, en olisi ikimaailmassa uskaltanut räpätä ilman jonkin karikatyyrin turvaa. Mutta vuosien varrella olen koko ajan valunut enemmän siihen suuntaan, että olen lähempänä itseäni. On siellä rivien väleissä koko ajan ollut mun omaa elämää ja siihen olen pyrkinyt, mutta se suhde muuttuu koko ajan miten paljon pallottelen oman universumin ja tämän todellisuuden välillä. Tällä levyllä on paljon sellaisia läppiä, että esimerkiksi siltä sessiopäivältä on juttuja joista ollaan juteltu. Siinä on myös paljon viittauksia mun omaan lapsuuteen, jotka eivät välttämättä aukea kaikille.

 

Kromihammas tuli Monspilta, mut nyt olet Johanna Kustannuksella. Oliko vaihdossa mitään draamaa?

– Ei ollut draamaa. Se tuli vaan joskus puheeksi, ja se oli kortti minkä halusin kääntää ja kokeilla. Mä arvostan ja kunnioitan Monspin Kepeä taivaisiin asti, ja siirto meni oikein sopuisasti.

 

 

Miten karanteeniaika on vaikuttanut suhun, onko se muuttanut elämää?

– On ollut aika stressaavaa. Onhan se pyyhkinyt periaatteessa kaikki työt veke. Kaikki rajoitukset ja muut osuu tietenkin myös just tähän levyn tuloon. Mutta jos pitää yrittää nähdä lasi puoliksi täytenä, mikä ei ole mun suurin lahja, niin se opettaa pitkäjänteistä ajattelua ja muistuttaa, että milloin vaan voi käydä mitä vaan. Mun on pakko tähyillä eteenpäin että pysyn hyvällä mielellä. Me ollaan tehty uutta musaakin jo. Olen aina jäänyt levyn jälkeen kauheasti jotain lepäilemään, niin nyt olisi tarkoitus jatkaa suoraan sitä vääntämistä.

 

Aiotko pitää keikkarundin sitten kun saa?

– Sitä tässä just sormet ristissä jännitetään. Mulla rundi on sovittu syksylle, koska levy tulee niin kesän korvilla. Se osoittautui nyt toki ihan hyväksi jutuksi, mutta toivon että rajoitukset ei jatku sinne asti. Totta kai haluaisin tehdä sen rundin, se olisi syys-loka-marraskuussa.

 

Voisi luulla että tilanne ei ole niin paha enää silloin!

– Pitää toivoa. Aika erilaisia odotuksia ihmisillä tuntuu olevan, kun on paljon kavereita eri aloilta ja se tuntuu vaihtelevan paljon eri aloittain, miten optimistisia ja pessimistisiä sen suhteen ollaan. Mutta jännä nähdä tällainen maailmanlaajuinen lockdown, että se onnistuu niin koordinoidusti. Mutta onhan tämä katastrofi. Toivotaan että tällaista ei kauhean usein vastaisuudessa tulisi. Ja kun ei tiedä onko tämä tätä seuraavat kaksi vuotta vai mitä.

 

 

Onhan tämä jollain lailla kollektiivinen trauma.

– Sitä joku sanoi mielenkiintoisesti, että tämä on varmaan ensimmäinen kerta suurinpiirtein mustan surman jälkeen kun koko ihmiskunnalla on yhteinen vihollinen. Jos taas pitää yrittää nähdä lasi puoliksi täytenä, niin toivoisin että kun Suomen sisäisestikin on ollut niin konfliktintäyteistä aikaa, että kaikki tällainen voisi jotenkin yhdistää meitä. Ehkä ihmiskunta tarvitsee yhteisen vihollisen, että voidaan olla sovussa keskenämme. Meillä on ennen tätä kriisiä pitkään jatkunut poliittinen kahtiajako, niin saattaakin käydä hassusti niin, että ihmiset sitten kuitenkin pitävät toisistaan huolta ja huolehtivat, etteivät levitä tota ruttoa.

 

Viimeiseksi vielä vähän kevyempi kysymys: mikä on sun oma lempibiisi levyltä?

– Jaa-a, toihan se onkin paha kysymys. Mä en ehkä osaa valkata lempparia. Levyn tekeminen on sellaista, että sitten kun se on valmis, sen on kuullut kymmenentuhatta kertaa ja on ihan kuuro sille, miten kukaan muu voisi sen kuulla ja miltä se voisi uusilla korvilla vaikuttaa. Pitäisi kuunnella se vielä kymmenennentuhannennenensimmäisen kerran läpi ja yrittää miettiä tästä näkökulmasta.

 

 

Katso Meri-musiikkivideo:

 

 

Kuuntele levy Spotifysta:

 

 

(Jutun kuvat: Universal Music Finland)