Jo pitkään räpin kentällä takonut Haamu julkaisi Monspin ja Warnerin toimesta uutukaisen, 30 -nimeä kantavan kokopitkän, joka sisältää useita featteja sekä tyylilleen uskollisena sielukasta musaa.

Vierailijoina levyllä kuullaan Jukka Ässä, Timi Lexikon, Pianomies, Paleface, DJ Beha, Afromikko, Hannibal, Matti Tamonen ja Heini Ikonen. Kymmenen biisiä sisältävä albumi sisältää monipuolisesti nytkyävää ja keinuttavaa räppiä, joka kuulostaa erittäin freesiltä, yhdistäen perinteisiä räpin elementtejä, kuin myös modernimpaa sekä musikaalisempaa kulmaa.

Haamu on ollut musiikin rintamalla aktiivinen, sillä hän julkaisi vasta debyytti EP:n myös tuottaja aliaksellaan, Mishalla.

Esitimme herralle muutaman kysymyksen albumiin ja uraan nojaten. Tässä Haamun haastattelu, olkaa hyvät!

Miten kuvailisit uutta albumiasi ja poikkeaako se aikaisemmasta tuotannostasi?

– Aito, rehellinen ja musikaalinen räp-levy. Rautaisia ja kokeneita fiittejä. Tässä on enemmän omia biittejä verrattuna aiempaan soolomatskuun. Tuotin yli puolet levyn biiseistä. Vierailevina tuottajina oli Pianomies, Monma, Sattalite ja Ollimaine Jäbä.

Levyn tekeminen on tunnetusti pitkä ja monivaiheinen projekti,
minkälainen prosessi oli tiivistettynä?

– Tää levy valmistui tavallaan helpommin kuin edellinen “Aika rakastaa lapsiaan”. Liittynee siihen, että tässä konsepti oli hiukan vapaampi. Keskityin vain tekemään hyviä biisejä, joista sitten lopulta karsin osan pois kun konsepti alkoi selkeytyä. Levy valmistui vajaassa 3 vuodessa ja pari biisiä oli suht valmiina jo ennen edellistä levyä. Äänitin ja säädin kaikki sessiot itse yhtä biisiä lukuunottamatta.

Mikä on oma suosikkisi levyn biiseistä ja miksi?

– Ehkäpä Doktriini. Se on suoraviivainen, konstailematon ja kantaaottava räppibiisi. Viime aikoina on tullut tehtyä aika paljon melodista ja progressiivista musaa, joten tuntui tosi freesiltä palata hetkeksi perusasioiden ääreelle – biittiin ja riimeihin. Doktriinissa ollaan räpin historiallisen ja viime aikoina hieman kadoksissakin olleen poliittisen luonteen ytimessä. Kuten Hane hyvin sanoitti: “Tää on poliittista räppiä viimeiseen hengenvetoon.”

Julkaisit aika vasta myös Misha aliaksellasi uutta musiikkia, miten priorisoit arkesi siten, että sinulla riittää aika pyörittää monia
projekteja yhtäaikaa?

– Ihannetilanteessa tietysti keskittyisin yhteen projektiin kerrallaan, mutta käytännössä se on mahdotonta. Useimmiten useampi proggis pyörii päällekäin. Otan viikosta yleensä yhden päivän Haamulle, ja pari päivää Mishalle. Loput muihin proggiksiin. Kerran kuussa nähdään Tre-Funk III -ukkojen kanssa Tampereella ja silloin tunnit pyritään käyttämään mahdollisimman tehokkaasti.

Mitkä ovat tavoitteesi tällä hetkellä musiikin saralla?

– Kansainväliset kuviot kiinnostaa. Tavoitteena tehdä Misha-projektilla toinen EP tai jopa kokopitkä, yhteis-EP Jussi Halmeen kanssa, sekä mahdollisimman paljon kollaboja ulkomaisten R&B-laulajien ja räppäreiden kanssa. Edellämainittuja onkin vielä luvassa tälle vuodelle. Tän vuoden isoimpia henkilökohtaisia saavutuksia oli päästä tekemään kollabo mun lempparituottajan, Evil Needlen kanssa.

Mikä tai ketkä sinua inspiroi tällä hetkellä?

– No tää on ehkä vähän pitkä vastaus tähän kysymykseen, mutta menkööt. Tällä hetkellä mua inspiroi tekijänä ehkä eniten oma valaistumiseni siitä, että maailma on auki myös meille suomalaisille musiikintekijöille. Kaikki on saavutettavissa jos vain uskallamme kurkottaa omien sisäpiiriemme ja mukavuusalueidemme ulkopuolelle. Tästä ollaan juteltu paljon Jussi Halmeen kanssa, josta on tullut mulle hyvä ystävä ja tietynlainen mentorihahmo.

Liian monet luovuttaa sen takia, että kokee tekevänsä marginaalin marginaalia ja että ketään ei kiinnosta. Itsekin ajattelin joskus niin, että jos mun juttu ei lähde täällä, sen täytyy olla jotenkin paskaa. Heti ensimmäisen ulkomaisen instrujulkaisuni jälkeen tajusin, että eihän se näin olekaan. Suomalaisella massalla on loppupeleissä todella kapea musamaku, ja väkiluku muutenkin todella pieni. Harvalla täällä on myöskään edes perussivistystä rytmimusiikista. Siitä viestii esimerkiksi se, että funkkaavia biisejä kuvaillessa sanavarastoon kuuluu usein vain “rento” tai “chilli”, vaikka biiseissä olisi kuinka väkevä groove tahansa. Ikään kuin musassa ei vois olla energiaa ja meininkiä ilman aggressiivista rääkymistä.

Mutta palatakseni vielä siihen marginaalin marginaaliin. Kansainvälisesti se voi olla tosi isokin juttu. Hyvänä esimerkkinä lofi beats-skenen kukoistus (Chillhop Music & ChilledCow), josta olen itsekin päässyt välillisesti hyötymään, vaikka mun soundi tyypillisestä lofi-instrumusasta poikkeaakin. Spotifyssa esimerkiksi on paljon helpompi päästä isoille kansainvälisille playlisteille instrumusalla kuin voksullisilla biiseillä. Voisi sanoa, että nyt on tuottajien aika!

Haamu – 30 -albumin voi tilata vinyylinä mm. Levykauppa Äxästä sekä Katintavarasta.

Haamu – Doktriini Feat. Paleface & DJ Beha 7″ vinyylin voit tilata Royal Mintin sivuilta.

Haamu – 30 Spotify:

Haamu – Doktriini Feat. Paleface & DJ Beha musiikkivideo:

Misha – Midnight Sun EP Spotify: