Perjantaina ilmestyi Rhyin kunnianosoitus hiphopin juurille. Biisi nimeltä Hip Hop Ihmemies on ensimmäinen single myöhemmin keväällä julkaistavalta Autopsia LP:ltä.

 

 

Muistatko kuinka lapsena tai teininä oli se yksi idoli tai bändi, jonka julisteilla vuorasit seinät ja jonka jokaisen julkaisun hankit heti julkaisupäivänä ja istuit seuraavan viikon stereoiden edessä selaamassa kansilehtistä ja luuppaamassa samoja biisejä? Tai kenties vähän vanhempana se hahmo, joka kaikista tajunnanräjäyttävimmin veti silmiesi edestä verhon sivuun, tutustutti vaihtoehtoisiin totuuksiin ja syvensi perspektiiviä pinnanalaiseen tietoon? Tai ehkä vaan se hiton kova muusikko, jonka jakamaa informaatiota sekä uraa ja taidetta yksinkertaisesti tiesit haluavasi seurata hamaan loppuun saakka?

 

Rhyi kiteyttää sekä tämän hahmon että hahmon herättämät fiilikset biisissään Hip Hop Ihmemies. Kappaleessa annetaan arvostusta esikuville ja fiilistellään avoimen ihailevasti heitä, jotka sekä persoonallaan että työllään ovat maallisella taipaleellaan levittäneet hieman keskivertoa enemmän valoa hämärään. Samalla kun biisissä kerrotaan ehdottoman hyvistä asioista, on sen yleisfiilis melankolinen, sillä se mikä on tuonut parannusta, herättää kadotessaan luonnollisesti myös ikävää.

 

Siksi Hip Hop Ihmemies tulee samalla kun kunnioittaa menneitä tiivistäneeksi koko ihmisyyden dilemman. Mutta palataan siihen hieman myöhemmin.

 

Biisissä on mielenkiintoinen kahtiajako, joka mahdollistaa kahden eri perspektiivin välillä seilaamisen. Halutessaan voi valita, asettuuko ikään kuin oppipojan asemaan, joka katsoo ylöspäin tätä viisaampaa ja osaavampaa hahmoa, jota biisissä ylistetään, vai samaistuuko enemmän ihailun kohteeseen, jonka uraa ja nyt jo hiljaisuuteen painunutta tietämystä kappaleessa muistellaan: “Välil kaupungil sut kulkemassa nään / Ja sun vanhat hyvät biisit herää muistoissa elämään”.

 

Vaikka kappale on suunnattu minäkertojalta ulkopuoliselle henkilölle, jonka subjektiivista näkemystä biisissä ei kuulla, maalaa asetelma kuuntelijan silmien eteen kuitenkin hyvin elävän ja sävyiltään rikkaan mielikuvan hänestä, jonka omaa näkökulmaa ei suoraan kuulla. Hip Hop Ihmemies antaa äänen hänelle, joka ei sitä enää syystä tai toisesta itse jaksa pitää kuuluvissa, ja muistuttaa siten edeltäjien korvaamattomasta merkityksestä, jolle emme välttämättä lainkaan muista antaa painoarvoa tai jakaa kiitosta.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

🌍 Rhyi – Autopsia LP 🌎 🛸Deerstation Fiskars 2020🛫Tulossa keväällä. #rhyi #autopsia #lp #rasmoose #deerstation #coverart #collage

Henkilön RHYI (@rhyi.1) jakama julkaisu

 

Ne ominaisuudet, jotka biisissä nostetaan valokeilaan, kielivät siitä, että musiikissa on harvemmin kyse pelkästään siitä musiikillisesta lopputuloksesta, joka pistetään pakettiin ja jaetaan eteenpäin. Yhtä tärkeää kuin nautintoa herättävä ja kuuloaistille mieluisa tuote nimittäin on sen alla piilevät miljoonat motiivit. Mitä artisti haluaa sanoa ja miksi? Miten hän kokee maailman ja minkälainen energia hänen luomustensa läpi aaltoilee? Samalla tavalla voimme miettiä, miksi koemme tiettyjen tyyppien taiteen mielekkäämpänä kuin toisten. Mikä meihin vetoaa ja miksi? Mitä haluamme kuulla, mitä oppia, mitä kokea?

 

Ja sitten, vaikka sekä kappaleessa että tässä tekstissä puhutaan yksikössä, on kyse tietenkin yhtä paljon kokonaisesta ilmiöstä, genrestä sekä kulttuurista, jonka edustajina mahdolliset yksittäiset idolit toimivat. Hip Hop Ihmemies on yhtä paljon kannanotto hiphopin nykyiseen muotoon ja moraaliin kuin kunnianosoitus sen juurille sekä aikaisemmille, tässä maailmanajassa lähes puhtoisen abstrakteilta tuntuville lähtökohdille: “Etkä räppii häpeilly, paennu sirkukseen ja haudannu muistojasi laaksoon hevosten”.

 

Tästä pääsemmekin kätevästi siihen tiivistelmään koko ihmisyydestä. Jos siirtää musiikillisen aspektin sivuun, voi biisin nähdä kertovan nuoruuden ja vanhuuden välisestä suhteesta monellakin eri tasolla. Ensinnäkin on menneisyyden ihannointi: miksi kauan sitten tapahtuneet ja nuorempana intensiivisen vaikutuksen tehneet asiat säilyvät muistoissa jalustalla, jolle mikään nykyisyydessä ei tule koskaan yltämään?

 

Toiseksi kappaleessa kuljetaan kauniisti avoimesta totuuden ja valistuksen ajasta nykyhetkeen, jossa kyseisillä oivalluksilla ei vastakkaisten arvojen jyllätessä enää ole painoarvoa. Kauniisti siksi, että biisissä ei kaiu katkeruus tai viha, vaan korkeintaan kaihoisa hyväksyntä universaalien vuorovesien mahtipontisuuden edessä.

 

Hip Hop Ihmemies kertoo pinnan alla tarinaa ihmisen taipaleesta nuoruuden energisestä ja toiveikkaasta idealismista kohti yhä pienentyvien piirien keskelle vetäytymistä sekä sisäänpäin sulkeutumista, kun joko maailman vääjäämättömät muutokset tai yksinkertaisesti iän mukanaan tuomat muuttuneet prioriteetit siihen pakottavat. Eikä näiden universaalien lakien edessä voine muuta kuin nöyrtyä ja tehdä voitavansa, eli viedä eteenpäin sitä perintöä, jonka kokee tärkeäksi. Hip Hop Ihmemies ainakin tekee juuri niin.

 

Olit painepakkaus, uusi väri avaruudesta / Räjäytit tajunnan ku primitiivinen rakkaus

 

 

Katso musavideo ja kuuntele biisi alta: