Melkein viisi vuotta on kulunut Olarin kaksikon edellisestä julkaisusta ja viimein ”Hyvät kannet hukkaan”-nimeä kantava EP on ulkona. Vahvasti selvien aiheiden ympärille rakennetusta Rokkaa-albumista poiketen uudella EP:llä ollaan perus räpin äärellä. 

Pari vuotta sitten KBK:ssa Tuomio kertoi seuraavan julkaisun olevan ”vain räppiä”, joka mahtuisi sopivasti vinyylille. Tuloksena on seitsemän kappaletta sisältävä lätty, jonka tuotannosta päävastuussa on Loasteeze, joka on hiljattain aktivoitunut julkaisemalla tuottaja-sinkkuja. 

”Intro” pamauttaa käyntiin seremonian skärtsien säestämänä. ”Tuomio ja Kone tarjoaa kystä kyllin”-vokaalisample enteilee tunnelmia ja biitistä on vastuussa Seyed Ali. ”Firaabelihommia” kappaleella todistetaan, kuinka vasemmalla kädellä sivutyönä tehty taiteilu tapahtuu kuitenkin tarkoin harkittuina sivellyksinä. Kova panostus on vaatinut henkisen veronsa, mutta silti ”rahatilanne ei oo yhtään sen Jarempi”. Kappaleelle vierailemaan vaivautuu myös Memmy Possen Lerha, jonka verse on noussut muutaman pyöräytyksen aikana levyn parhaaksi. Vuosikymmenten takaisen ”Ville Kalliosta – Massit Takaisin”- henkisen versen tapaan räppiveteraanilla on taas inhorealistisen tragikoomista, kun pitäisi päästä Ruisrockiin MC Taakibörstan keikalle. 

Seuraavaksi iskee kehiin levyn kovimmaksi osoittautunut biitti ”Kansakunnan kusitolppa” kappaleessa. Räpeissä iskeydytään duon ytimeen eli taitavaan riimittelyyn, joka ei kuulosta väkisin väännetyltä sanakirjan pläräämiseltä vaan päinvastoin kapakkafilosofit luontevasti todistavat kovan nahan kestävän ajan hampaan näykkimiset. Singlenä tiputettu ”Stereotesti” ottaa mukaan Reilukerho-bändikaveri Setä Koposen ja nuorempaa polvea edustavan Koniksen, joka suoriutuu vanhojen konkareiden seurassa mainiosti. Tiukkoja räppejä tahdittaa ärhäkkäät breikit, jotka laittavat soittimen biisin nimen mukaisesti testiin. 

KBK:ssa demona soitettu ”Oksat pois” on saanut lisää potkua. Kappale tiivistää hyvin julkaisun mentaliteettia ja leikkuri tempaistaan kohti turhia risuja. Mitään shaibaa ei soi ja seuraava biisi kertookin mihin ne päätyy. ”Potta”, jossa tulitukea saapuu tarjoilemaan aina yhtä tarkasti suorittava Kriso Jyväskylästä. 

Viimeisellä biisillä messiin hyppää Suomiräpin kummisetä Raimo ja tämän pitkäaikainen keikkakaveri Ässä, jotka vetävät aina yhtä voimakkaalla asenteella ja trendien vastaisella kakistamisella. Biitti on vähän eri tunnelmaa aiempiin verrattuna ja siitä on ollut vastuussa DJ Tatc, jonka uutta materiaalia sopii odottaa keväällä Mac Buenon kanssa. 

Vähän rennommin rantein valituin aihein tehty EP on kuitenkin kovaotteinen, vaikka aiheet ovatkin peruselementtien äärellä ja se osoittautuikin oivaksi valinnaksi, koska aiemmin hehkuttamani Lerhan verse onnistuu juurikin tällaisissa irrotteluissa. Kaksikko on pitänyt tälläkin teoksella kynän terävänä ja samplevalikoimassakaan ei ole laiskoteltu. Hyvät kannet hukkaan asettaa korkean tason vuoden räppijulkaisuille jo helmikuussa.