Viime perjantaina PME julkaisi Pykärin uuden singlen nimeltä Teini, jossa mukana on Ibe. Biisissä muistellaan teini-iän nousuja ja laskuja sekä fiilistellään ikävuosia, jotka monilta meistä ovat unohtuneet kokonaan.

 

 

 

Muisteletko ikinä teini-ikääsi? Jos et, miksi et? Vaikka vuodet viattoman lapsuuden ja velvollisuudentäyteisen täysi-ikäisyyden välillä saattoivat monille olla täynnä epävarmuuksia, teiniangstia ja tuntemattomien asioiden stressaavaa kohtaamista, piilee teini-iässä paljon sellaista arvokasta, jonka aikuisena ottaa itsestäänselvänä, ja jonka muisteleminen voi herättää hyviäkin tunteita.

 

Jos omasta teiniydestä on kulunut useampi vuosi tai vuosikymmen, ei kyseinen aika välttämättä enää herätä minkäänlaista mielenkiintoa, mutta Pykäri ja Ibe muistuttavat kuinka ainutlaatuisesta ja arvokkaasta ihmiselämän vaiheesta lopulta on kyse. Viime perjantaina julkaistu Teini avaa menneisyyden vuosia lempeällä ja lämpimällä otteella, tavalla joka rohkaisee tutustumaan omaan nuoruuden itseensä tuoreella ja yksityiskohtaisemmalla otteella kuin mihin ehkä on tottunut.

 

Biisissä ei sinänsä syvennytä teini-ikäisyyden kipukohtiin tai eritellä sen enempää millaisia kehitysvaiheita ihminen silloin käy läpi, mutta muutamien sieltä täältä poimittujen muistojen ja tapahtumien avulla kuulijan silmien eteen kasvaa kokonainen maailma, jonka olemassaolo on saattanut hukkua muistojen varjoisampiin nurkkiin. Kukaan tuskin unohtaa olleensa joskus teini, mutta kuinka helposti mieleen palautuvat teini-iän tunteet, värit, hajut ja ilmapiirit? Millaista oli herätä kouluaamuna ja lähteä kiireellä pulpettiin istuskelemaan? Mitä välkällä puuhattiin ja kenen kanssa? Millaisia ahdistuksia ja onnenpurkauksia viikonlopun huuruiset kotibileet synnyttivät?

 

 

Vaikka teini-ikään saattavat kuulua intensiiviset ja dramaattiset tunteet, on se kuitenkin melko suojattua ja ulkoisesti helposti ymmärrettävissä olevaa aikaa. Struktuurit ovat selkeät, aika täyttyy muutamasta rutiininomaisesta asiasta kuten koulu, kaverit ja harrastukset, velvollisuudet eivät vielä paina samalla tavalla kuin muutaman vuoden päästä, eivätkä ulkopuoliset odotukset ole samalla tavalla läsnä kuin aikuisena, jolloin ihmisen pitäisi olla täysin omavarainen ja kyvykäs huolehtimaan itse itsestään.

 

Ehkä juuri siksi ihmisellä on nimenomaan teininä tilaa ja aikaa sekoilla sekä konkreettisesti että tunteidensa puolesta: vielä on suht turvallista venyttää rajoja ja käydä läpi tunnepitoisesti erilaisia ääripääkausia, jos ympärillä on huolehtivia aikuisia ja ymmärrettäviä rutiineja. Toki se turva ja tuki, joka oletuksena jokaisella nuorella pitäisi olla, voi puuttua kokonaan, ja kotiympäristö olla turvaton tai vanhemmat kyvyttömiä huolenpitoon. Sitä suuremmalla syyllä Iben ja Pykärin biisi tarjoaa jotakin, johon tarttua: jos ympäristö on sekava ja epävarma, mihin muuhun sitä voi tai edes haluaa keskittyä kuin omaan meininkiin ja yksittäisiin asioihin, jotka täyttävät teini-ikäisyyden päivät? “Tuijotin koulussa seinii ku mielikuvitus kauas mut vei.

 

Kappale kuullaan elokuussa ilmestyvässä Ulla Heikkilän elokuvassa nimeltä Eden, jossa ollaan rippileirillä keskellä kauneinta kesää. Ilmava ja iloinen Teini todella maalaa konkreettiseksi kesän ja rippileirin intensiivisyyden, sekä sen toiveikkuuden ja pettymysten ja onnistumisten sekamelskan, joka teini-ikää määrittää. Vaikka omat teinivuodet olisivat valovuosien päässä, tulevat ne biisin myötä yllättävän lähelle – olo on kappaleen huolettoman ilmapiirin syleilyssä nuorekkaampi ja kevyempi kuin aikoihin.