Perjantaina ilmestyi Inan uusi single EI, jossa ravistellaan vanhanaikaisia sukupuolikäsityksiä ja tiedostetaan oma arvo aivan täysillä.

 

 

 

Jos jonkun päässä vielä pyörii stereotyyppinen kuva siitä, että miehet ovat villejä pelimiehiä, jotka harrastavat seksiä ilman tunteita ja jättävät jälkeenpäin naisen rannalle ruikuttamaan, nyt olisi aika laskeutua vuoteen 2020. Vanhentuneiden perinteiden mukaisesti nimenomaan nainen on se, joka haluaa asettua aloilleen, perustaa perheen ja viettää loppuelämänsä yhden kumppanin kanssa, samalla kun mies juoksee pää kolmantena jalkana karkuun sitoumuksia ja vakiintumista. Mutta kyseessä todella on vanhentunut käsitys, jota on vuosikausia eri tahojen toimesta raaputettu rikki.

 

Tällä kertaa vanhoillisia käsityksiä murskaamaan ryhtyy Ina, jonka single EI musiikkivideoineen ottaa luulot pois jokaiselta, jonka kuvitelmissa nainen on helposti mukautuva, ilomielin alistuva tai ulkopuolisia odotuksia sokeasti seuraava olento. Kappaleessa ei sanoja säästellä, vaan tehdään jo alkumetreillä selväksi, mikä homman nimi on. Ja sehän ei ole kenenkään ulkopuolisen määrättävissä – jos ei miellytä, niin ovi on tuolla.

 

Biisin asetelmassa perinteiset sukupuoliroolit on käännetty päälaelleen: nainen on se, joka saa potkia yli-innokkaita kosijoita sängystään pois, kun näillä kyseisillä kasanovilla on liian korkeat ja ahdistavat odotukset tulevaisuuden suhteen liittyen esimerkiksi naimisiinmenoon. Biisissä tehdään selväksi, että vaimomatskua on turha odottaa ja pullantuoksuisesta punaisesta tuvasta on turha haaveilla. Sen sijaan kevyemmät ja viihdyttävämmät puuhailut ovat ihan ok, mutta niidenkin langat pidetään tietysti omissa käsissä: “Ihan samat stoorit oon jo kuullu, boi / Mut koodaan jos viel haluun kokeilla”.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

te ootte paukuttanu ihan sairaat kuuntelut EI:lle päivässä! huh huh 😍👀❤️ KIITOS!!! mut ootteko käyny kattoo videoo vielä?

Henkilön INA (@inastaassia) jakama julkaisu

 

Naimisiinmenossa tai yhden kumppanin kanssa aloilleen vakiintumisessa ei itsessään toki ole mitään vikaa, eikä biisin pointti ole tyrmätä tiettyjä suhdemalleja ilmiöinä. Se mikä on tärkeää ja mikä vaatiikin ravistelua löytyy jo biisin nimestä. Siitä ei montaa vuosikymmentä ole kun naisella ei ollut mitään nokan koputtamista siihen, kuka hänet alttarille vie, ja vielä tänäkin päivänä pakkoavioliitto on tietyissä kulttuureissa hirvittävä perinne, jossa ei ikää tai naisen omaa halua paljoa katsella.

 

Syvälle naissukupuolen genetiikkaan on vuosisatojen epätasa-arvoisten ja sortavien rakenteiden myötä koodattu vaikeus sanoa ei, ja siksi sen sanominen mahdollisimman tulisella energialla on niin tärkeää. Vaatii toistuvaa purkamista ja toisinajattelua luoda ytimiin menevää muutosta, mutta hyvällä tiellä ollaan – Inalla ei ainakaan ole mitään ongelmaa lausua sitä eitä.

 

Kun biisistä vielä puuttuu kaikenlainen katkeruus tai raivo – tunteita jotka historiankirjoja selatessa aivan syystäkin helposti voisivat nousta esiin – vaan oma arvo ja elämänasenne esitetään itsestäänselvän mutkattomasti, on kokonaisuus suorastaan tyylikäs. Kun hyväksyntä itseen on sisältäpäin kunnossa, ei ovella ramppaajien mielipiteet paljoa liikauta: “Hei kerää kamas eikä tarvii enää perään soitella”. Kuten Ina Instagramissaan toteaa: “Yksin on aina muutenki parhaat bileet”.

 

Ottaen huomioon sen, kuinka pitkään sukupuolien väliset asetelmat ovat olleet vinossa, on tärkeää heiluttaa sitä vaakakuppia myös toiseen laitaan ja kerätä takaisin voimaa, jota niin monin eri tavoin on yritetty riistää. Siksi olennainen askel on juuri sellainen ympäristö, jota EI ilmentää, mutta mielenkiintoista onkin nähdä, missä vaiheessa erot tasoittuvat ja sukupuolien välinen kuilu kapenee olemattomaksi. Vielä jakelemme toisillemme tiettyjä ennalta määrättyjä rooleja ja osuuksia – yhden pitää metsästää, toisen olla hoivaaja, kolmannen pyrkiä väkisin kohti avioliittoa ja neljännen karttaa sitoutumista – mutta missä vaiheessa nämä osuudet putoavat kokonaan pois? Missä vaiheessa alamme sukupuoleen katsomatta kunnioittaa toisten haluja ja mieltymyksiä, pakottamatta ketään tiettyyn itse määrittelemäämme muottiin?

 

Näiden uusien tuulien odottelun sijaan voi kuitenkin ensi alkuun käydä katsomassa Inan musiikkivideon, jonka on tehnyt Silja Minkkinen. Se on nimittäin upea.

 

Mä en oo kirsikka kakkusi pääl, koska oon kielletty omena