Perjantaina julkaistu Sellainen ku sä on Tuomas Kauhasen uusin single, jossa pohditaan miksi kaoottiset suhteet vetävät niin kovasti puoleensa.

 

 

Vaikka jokainen meistä tiedostanee, että tosielämässä hommat harvemmin menevät kuin elokuvissa, alitajuiset odotukset saattavat kuitenkin ajaa kohti leffoista ja muusta pop-kulttuurista tuttuja ihanteita, joista yhtenä suurimpana esiin nousevat romanttiset suhteet. Tai ylipäätään romantiikka. Helposti sitä maalailee idyllejä Siitä Yhdestä Ainoasta, joka ensikohtaamisella vie jalat alta ja jonka kanssa sitä tuosta noin vain luo täydellisen elämän, jossa arki on yhtä heleää hempeilyä ja ongelmat loistavat poissaolollaan.

 

Vaikka järki kuinka sanoisi, että tästä ei millään tasolla voi missään kuviossa olla kyse, saattaa se pieni odotuksen pulputus jäädä johonkin mielen kerrokseen hiljakseen virtaamaan ja kuiskimaan, että… mitä jos?

 

No, jos pilvilinnat pääsevät mielikuvissa kasvamaan liian korkeiksi, on Tuomas Kauhasella vastaus, joka viilentää sisukkaimmankin romantikon harhakuvitelmat. Nimittäin Sellainen ku sä puhkaisee täydellisyyden kuplan yhdellä pienellä poksahduksella valaisemalla totuudellisuuden valolla sen, mikä elokuvissa sun muissa on helppo pukea puhtaan ja simppelin rakkauden viittaan. Kun salamarakastumisesta ja maiden ja mantujen järinästä alkanut kuvio viimein pääsee alkamaan, ja kun toiselle omistautumisesta tulee tosielämää – eli siinä kohtaa kun elokuvan rakastuneet kyyhkyset vaikeuksien jälkeen viimein saavat toisensa ja onnellisen lopun esirippu laskeutuu yleisön liikuttuneiden nyyhkytysten saattelemana – on kyse jostain täysin erilaisesta. On kyse raa’asta todellisuudesta.

 

Meidän keitos on toksisten taipumusten booli

 

Tuomas Kauhasen uusi biisi kertoo siitä, kun rakkaus muuttuu pakkomielteisyyden rajoilla kelluvaksi tuhoisaksi kuvioksi, jossa sekä satutetaan, petetään, tapellaan, erotaan ja vihataan, että rakastetaan, heittäydytään ja sitoudutaan. Tukeudutaan ja tuetaan, vain jotta kaiken uudelleenrakennetun voisi taas seuraavana pettymyksen tai raivon hetkenä heittää parvekkeelta alas. Riidellään ja rynnätään pakoon, vain jotta katkerana itketyn yön jälkeen voisi taas intohimoisesti sopia ja palata tuhannennen kerran toisen syliin. Jostainhan liekin on saatava bensansa.

 

 

Saattaa kuulostaa raadolliselta, mutta hämmentävää on, että Sellainen ku sä on kokonaisuutena pohjavireeltään suorastaan rauhoittava. Toiveikas, jotenkin jopa lohdullinen. Kuvio, josta Tuomas Kauhanen meille kertoo, on niin monen arkielämää, ja samalla mitä luultavimmin aiheuttaa ristiriitaisuudessaan vähintään harmia ja huolta suurimmalle osalle keskellä vastaavaa dynamiikkaa elävistä ihmisistä. Kukapa ei haluaisi tyyntä ja tasapainoista eloa rakkaimpansa kanssa?

 

Mutta kun joku sanoittaa kokemuksen, punoo sen tällä tavalla auki ja asettelee vertaistuelliset sanansa harkitusti pitkin niitä monimutkaisia mekanismeja, jotka näin työläitä suhteita määrittävät – on huiman tärkeää ymmärtää, ettei ole ainoa, joka vapaaehtoisesti elää keskellä suhdetta, joka ulkopuolelta katsottuna saattaa näyttää sulalta hulluudelta.

 

Ja sitähän se onkin, täyttä hulluutta nimittäin. Ei sekään jää Tuomas Kauhaselta huomaamatta: “Ja aina koittaa totuuden hetki, molemmat miettii et miks ei vaan erota lopullisesti”. Onhan se nyt herranjestas järjetöntä vapaaehtoisesti tempoilla keskellä myrskyä. Mutta juju on siinä, että se myrsky on vain meidän kahden. Kukaan ulkopuolinen ei voi sitä tajuta eikä siihen puuttua, vaan keinot sen tyynnyttämiseen löytyvät ainoastaan vastapuolelta, joka juuri siitäkin syystä on se kaikista rakkain. Että vain hän voi korjata kivun, jonka yhdessä olemme valinneet toisillemme aiheuttaa. Kenties juuri se, että kyseessä on niin absoluuttisen järjetön systeemi, tekee lopullisen lähtemisen mahdottomaksi. Sillä rakastaminen on helppoa silloin kun on helppoa, mutta missä sen todellinen arvo mitataan? Ei ainakaan missään vaaleanpunaisten höttöpilvien ympäröimässä kuherruskuukaudessa.

 

Ja sitten, kun puolet tästä tekstistä bläästää siitä kuinka kyseessä ei ainakaan missään nimessä ole mikään millään tasolla romanttinen tai sadunomainen, niin sanottakoon, että Sellainen ku sä on hitto ROMANTTINEN. Ei sillä kermakakkutyylillä, jossa hihitellään ja pusutellaan, vaan sillä riipaisevan rankalla tyylillä, jossa kivun kääntöpuolella asuu ultimaattinen onnellisuus. Siksi liikuttavassa laulukertsissä keskitytään painottamaan sitä, että vaikka kuinka olisi raskasta, on kaikki sen arvoista. Jokaisen soisi kokevan vastaavaa ainakin kerran elämässään.

 

Ja vaikka mä vajoisin pohjalle ja oisin sadassa metrissä / Mut jos oot mun vieressä, mun on helpompi hengittää