JVG julkaisi perjantaina 12.6. uuden yllärisinglen Villi länsi, jossa tarvotaan autiomaassa ja mietitään mihin ollaan seuraavaksi menossa.

 

 

 

Kuinka jonkin tärkeän ja merkittävän päättyminen voi kuulostaa kauniilta, kun se samalla herättää surua ja ahdistusta? Olemme tottuneet siihen, että jonkin itselle rakkaan päättyminen tuottaa kipua ja tuskaa ja raastavia tunteita, joiden läpikäyminen voi ajatuksenakin herättää niin kovaa ahdistusta, että sitä välttelee viimeiseen asti. Etenkin ihmissuhteesta eroaminen ja rakkauden päättyminen, tai ainakin muovautuminen toisenlaiseksi, on yksi vanhimmista teemoista, joita kulttuurissa kierrätetään eri muodoissaan, ja perinteisesti se on katsottu kivuliaaksi ja pääosin ei-halutuksi asiaksi.

 

Mutta kuten sanottu, ei mikään tästä tarkoita, että kyseessä olisi kokonaisvaltaisen ruma tai kauhea asia. JVG:n Villi länsi on hyvä esimerkki siitä, että erobiisi voi olla muodoltaan miellyttävä, vaikka se aihepiiriltään kavahduttaisikin, ainakin jos se tulee liian lähelle omaa tilannetta. Jos poukkoilee tuoreen eron pyörteissä, voi kyseisten teemojen kuuleminen joko lohduttaa tai sitten päinvastoin työntää etäämmälle. Villi länsi on kuitenkin sen verran lempeä ja tunteiden sekamelskassa keveästi lipuva kokonaisuus, että sen syövereihin on varsin turvallista heittäytyä, vaikka olisi juuri jäänyt yksin autiomaahan.

 

Villi länsi on analogiana yksinkertaisuudessaan ihmeellisen osuva, mitä tulee suhdekiemuroihin ja tunne-elämän eri kerroksiin. Kuten vanha sanontakin meille kertoo, on sodassa ja rakkaudessa kaikki sallittua – samalla tavalla kuin villin lännen kesyttömissä meiningeissä, ei tunnemyrskyissä yksinkertaisesti päde samat säännöt kuin yhteiskunnassa yleisesti, jos sääntöjä ylipäätään edes on. Kun merkittävä suhde kosahtaa, voi myrsky viedä mennessään, ja elämä muuttua railakkaan ja riehakkaan villin lännen jälkeiseksi autiomaaksi, jossa kaikki ympäriltä viedään ja sisäinen palo sammutetaan: “Katon maisemaa ja pidättelen kyyneltä / Ollaan pistetty haisee, vihdoin lännes näyttää tyyneltä”.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

”Villi länsi” on kuluvan vuoden eniten striimauksia yhden päivän aikana kerännyt biisi 🙏🏼🌵kiitti kuuntelijoille!

Henkilön JVG (@jvgfi) jakama julkaisu

 

Vaikka aihepiirin voi nähdä surullisena ja synkkänä, on JVG:n versiointi erokiemuroista lopulta varsin toiveikas. Samaan aikaan kun epätoivo ja lamaantuneisuus paistavat läpi, kuplii niiden alla odotus paremmasta. Prosessissa ehkä kaikista haastavimpien askelten joukkoon kuuluu tapahtuneen hyväksyminen – jos sitä ei ole, ei toipuminenkaan etene. JVG:n biisissä hyväksyntä kuitenkin pilkahtelee toivottomuuden takaa sieltä täältä esiin ja muistuttaa siitä, että autiomaassa tarpominen ei ole ikuista. Ja vaikka lyriikat itsessään saattavat keskittyä pelkoon ja suruun, on kappaleen melankolisessa melodiassa ja fiiliksessä jotakin lohdullisen keventävää. Ei mitään repivää ja raastavaa, vaan sydämellistä ja pehmeää.

 

Yhdessä JVG:n kanssa biisiä on ollut tekemässä nuoret lauluntekijät Figaro, Ellis Kouhia ja Arto Ruotsala. Lisäksi kappaleen tuotannosta vastaavat DJPP, Eppu Kosonen, MD$ ja Arto Ruotsala. Jo sen julkaisupäivänä 12.6. kappaletta striimattiin Spotifyssa yli 140 000 kertaa, mikä teki siitä yhden päivän aikana eniten striimauksia keränneen kappaleen koko tänä vuonna. Ei toisaalta mikään ihme, kun miettii teeman universaalia luonnetta sekä JVG:n hyväntahtoista otetta kappaleeseen sekä siihen, mitä se edustaa.

 

Jos et sano pahasti ni sano ees hyvästi

Seison täs alasti ja toivon et tää muuttuu hyväksi

 

 

Katso lyriikkavideo: