Monsp julkaisi elokuun puolivälissä Chydeonen uuden singlen nimeltä Savee. Biisissä kaivaudutaan syvälle kohti maata ja merkitystä A7:n ilmavan ja soinnukkaan biitin tahdissa.

 

Kuljemme kohti syksyä. Sade, muta, pimenevät illat ja kosteat lehtikasat alkavat vallata tilaa myöhään porottavalta auringolta ja kuivalta rantahiekalta. Jos kesän hehkua tuleekin ikävä, löytyy syksyn tervetulleeksi toivottamiselle ainakin yksi hyvä syy: saveen kaivautuminen. Mikään vuodenaika tuskin on suotuisampi juurtumiselle ja luonnonhelmaan uppoutumiselle kuin nämä kuukaudet ennen kylmiä ja pimeitä loska-aikoja – Chydeonen Savee ilmestyi siis juuri sopivasti syksyn elinvoimaista kukkeutta ennakoiden. Chyde itse kuitenkin kehottaa ottamaan biisistä ilon irti jo kesäkuumilla: ”Kun muuten mennään täällä lujaa, eikä paljoa ehditä sivuille tai alas kattelee, on kesällä hyvä ottaa konkreettista tuntumaa maailmaan – jopa maahan. A7 paiskas näihin ajatuksiin sopivalla, totutun laadukkaalla biitillä, joten pakkohan siitä oli sinkku tehä. Kaiva savee, paina savee!”

 

Savee on kutsu nostaa peppu penkistä ja katse näytöltä ja suunnata pihalle, jossa luonnon syklit ovat ikuisessa liikkeessä ja kutsuvat kiertoradalle kanssaan. Kun asia näin konkreettisella tavalla esitetään – nyt ne kädet saveen kuin olisi jo – on jo mielikuvassa kehon upottamisesta jonkinlaiseen mustaan mönjään jotain niin hätkähdyttävää, että sitä suuremmalla syyllä sen kokeilemiseen kannattaa kiirehtiä. Lapsena ulkoleikkeihin sisältyi ihan pelkkänä oletuksenakin maassa möyriminen ja erilaisiin maaperän aineksiin kaivautuminen, eikä vaatteiden likaantumiselle suotu ajatustakaan. Miksi tämä mielialaa niin parantava toiminta jää aikuisiällä kokonaan unohduksiin?

 

Paitsi ettei jää, koska Chyde meitä nyt siitä muistuttaa. Biisi ei ole mikään kontekstiton kehotus työntää pää multaan, vaan siinä haetaan yhteyttä fyysisen maapallon lisäksi kokonaisuuteen, josta oman merkityksenkin pitäisi löytyä. Kappaleessa etsitään suurempaan organismiin yhtymisen kautta mielekkyyttä ja tarkoituksellisuutta omaan vaellukseen, jottei tämä pieni aika, jonka maan pinnalla saa viettää, menisi täysin laput silmillä: “Eikä tiedetä ees miks vietetään nää hetket maan pääl”. Samalla Savee kritisoi niitä ihanteita ja tavoitteita, jotka tällä hetkellä valtaavat tilaa yhteiskunnassa mukamas olennaisina asioina, jättäen kuitenkin kokijalleen tyhjän ja uupuneen olon. Ainakin verrattuna siihen fiilikseen, jonka maan myllertäminen herättää.

 

 

Internetin ja älypuhelimien tarjoilemalla loputtomalla informaatio- ja kokemusmerellä voi täyttää halutessaan vaikka koko elämänsä, mutta Chydeonen biisissä mennään eri suuntaan ottamalla etäisyyttä älylaitteisiin ja siihen aineettomaan tilaan, jonka vaikkapa nyt sosiaalinen media luo. Kontrasti on kirjaimellisesti käsinkosketeltava, sillä vaikka biteistä koostuva maailma kyllä pystyy tarjoamaan viihdettä ja hyvää mieltä, voi virtuaalisesta todellisuudesta etäisyyden ottaminen olla tyydyttävämpää kuin etukäteen osaa arvatakaan: “Haluun et sormien pääs tuntuu muut ku luuri”. Luonto ei odota eikä vaadi mitään. Se ei aseta suorituspaineita. Siellä riittää kun on, tuntee ja hengittää.

 

Nyt kun on interneteistä ja muista puhe, voi kappaleen nimen nähdä luonnonmateriaaliin viittaamisen lisäksi tarkoittavan tallentamista. Vaikka save-näppäintä ei ehkä sinänsä pysty kaivamaan kuten savea, pysyy arvomaailma ajatusleikinkin myötä samana kuin mitä saveen kaivautumisella haetaan. Jos tähtäimessä on merkityksellisyyden kokeminen ja antoisan olemassaolon etsiminen, voi kaiken hektisen kiitämisen keskelle pysähtyä ja todella tallettaa ne hetket ja muistot, joilla on itselle väliä. Ihmiselämän pituus on universumin mittakaavassa olematon, mutta sille voi itse antaa painoarvoa nyt, kun vielä on mahdollisuus. Millaisia asioita haluaa omasta vaelluksestaan säilyttää ja siirtää seuraaville sukupolville? Mitkä arvot ja elämykset nousevat niin tärkeiksi, että ne ansaitsevat tulla tallennetuiksi ja muistetuiksi myös jatkossa?