Viikon Klassikot #21 – Joulun kunniaksi klassikoissa setvitään tällä kertaa Pikku-Herkon ja Stöön toilailuja, rauhoitutaan Joku Roti Recordsin murheellisen mutta tärkeän biisin äärelle, ja paukitaan lopuksi sisään Herpeksen studioille kippistelemään joulujuomilla.

 

EEVIL STÖÖ – MATKAAN JO KÄY

 

Siitä ei kauaa ole kun Eevil Stöö piipahti kylässä Viikon Klassikoissa, mutta kun nyt joulubiiseistä on puhe, ei tätä lämpimän kotoisaa klassikkoteosta voi ohittaa. Eevil Stöön joulumanteli + rusinat julkaistiin Monspilla keskellä joulukuuta vuonna 2005, ja se on vähän kuin viini: mitä enemmän vuosia se alleen kerää, sen paremmin se toimii. Tosin sillä erotuksella, että tämä homma kyllä toimi alusta asti – joulumantelit ja rusinat olivat kova juttu jouluna 2005, ja ovat kova juttu jouluna 2019.

 

Neljän biisin EP:stä puolet koostuu tästä matkaankäymisbiisistä, sillä EP:n avausraitana toimivan, DJ Paulin ja Juicy J:n tuottaman perusversion lisäksi kokonaisuuden sulkee Kilari Audion Screwed & Chopped Puuromix. Ilmestymisvuonnaan EP sijoittui vuoden tokavikalla viikolla Suomen virallisen singlelistan sijalle 6, mikä onkin ihan luonnollista ottaen huomioon ne viisaudet ja hurjat seikkailut, jotka musiikillisen kokemuksen aikana kuulijan tietoisuuteen ehtivät iskostua.

 

Mites se Stöö sitten sinne matkaan oikein käy? No ainakin Pikku-Herkko on totta kai messissä, kuten on Petteri Punakuono ja kilpaileva joulupukkikin. Mitään pahaa tämä vallaton ydinkaksikko ei tarkoita, mutta aikamoista tuhoa se taas innostuksissaan saa aikaan: puukot ja tortut lentelevät, joulukuuset kaatuilevat ja piparitalot katoavat parempiin suihin. Mutta kuka näille vintiöille voisi suuttua, varsinkaan kun perustelut ovat niin hyvät: “Toinen pukki siis, mutta kumman haluisit jouluksi kotiin / Aina yhtä viihdyttävän Stöön vai naapurin äijän juomaan teiän munatotin”. Hyvä kysymys Joulustöö, hyvä kysymys.

 

Youtubessa nimimerkki Slube on jo kolme vuotta sitten ollut asian ytimessä kommentillaan “ehdottomasti paras joululaulu. tätä pitäs laulaa koulussaki”. Mitään sinänsä kamalaa tai rietasta biisissä ei edes tapahdu, joten aivan hyvin voisi tämän ikivihreän liittää osaksi koulujen tai vaikkapa saman tien kirkkojen joulumessuja iänikuisten urku-ulinoiden rinnalle. Tietysti Pikku-Herkon uskomatonta suorityskykyä vaativa veto pajauttaa koko joulukuusi saattaisi herättää iäkkäämmissä auktoriteettitahoissa paheksuntaa, mutta hei, Pikku-Herkko on Pikku-Herkko ja tulee aina olemaan Pikku-Herkko. Joulunakin.

 

 

JOKU ROTI RECORDS – RAITIS JOULU LAPSELLE

 

Joulu ei kuitenkaan ole yksioikoisen onnellista aikaa; monelle juhlapyhät luovat päinvastoin arkea suurempaa huolta, turvattomuutta, hätää ja joskus hengenvaaraakin. Tänä vuonna Helsingissä julkisten kulkuvälineiden mainostauluissa on entistä näkyvämmin pyörinyt Amnestyn lähisuhdeväkivallan vastainen kampanja, mutta aihe ei suinkaan ole tuore: Joku Roti Recordsin artistit tarttuivat siihen kymmenisen vuotta sitten kappaleellaan Raitis joulu lapselle.

 

On aina oma riskinsä esitellä yleisesti tietyssä arvossa ja valossa nähdystä, pyhässäkin asemassa olevasta asiasta sen ruma ja pimeä kääntöpuoli, mutta tässä tapauksessa rohkeus tulee todella tarpeeseen ja saa tärkeän tehtävän. Vertaistuen lisäksi kappale kokoaa merkityksensä siitä, että jos itse sattuu onnekkaasti elämään kuplassa, jossa perhesuhteet kukoistavat ja jouluaatto merkitsee automaattisesti onnellista ja rakkaudellista yhdessäoloa, voi olla ensiarvoisen tärkeää saada silmät auki sille, että samalla kuka tahansa voi kärsiä päinvastaisista olosuhteista, joissa ilmapiiriä määrittävät pelko ja kipu, oli se sitten henkinen tai fyysinen.

 

Tilastokeskuksen kesäkuussa julkaistun raportin mukaan vuoden 2018 aikana viranomaisten tietoon tulleiden perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten 9900 uhrista 24,4 % oli alaikäisiä. Yksi neljäsosa on aivan älytön määrä, joka nostaa karvat pystyyn, eikä väkivallan olemassaoloa pidä muun muassa siksi joulunakaan väheksyä – itse asiassa ei etenkään silloin. Jos ihmetyttää miksi tätä seikkaa nyt niin hoetaan, ei tarvitse muuta kuin kuunnella tätä Joku Rotin biisiä – se valottaa ansiokkaasti todellisuutta, jonka liian moni pyhinä kohtaa: “Ei äiti enää suukottele alla mistelin / Kossupullo tekee perheenisäst Hitlerin”.

 

Oleellisen sanomansa lisäksi biisi on puhtaasti musiikillisten ansioidensa vuoksi aivan törkeän kova – heittämällä Joku Rotin parhaimmistoa. Kiehtova biitti ja kovatasoinen joukko artisteja tekevät kappaleesta osuvan myös itsenään, yli sisällön. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että biisi on luotu tarpeeseen, jonka saralla työtä riittää vieläkin järkyttävän paljon. Tietoisuuden levittäminen ja hyssyttelyn lopettaminen ovat kuitenkin työkaluja, jotka ovat jokaisen saatavilla.

 

 

HERPEKSEN PIKKUJOULUTERVEHDYS 2006

 

Luulitko selviäväsi jouluklassikoista ilman Herpes-studiolta kaikuvaa riemukasta älämölöä? Itsestäänselvästi nämä 2000-luvun puolivälistä asti räpin ystäviä ilahduttaneet pikkujoulutervehdykset kuuluvat jouluun yhtä olennaisesti kuin rosolli ja riisipuuro. Valitettavasti kerta kerralta pidentynyt ja mukaansa yhä enemmän jengiä kerännyt suosikkisarja päättyi vuoteen 2012, mutta onneksi internetin aarreaitta säilöö jokaisen sinne kerran tuutatun helmen.

 

Halutessaan näin joulupäivän ratoksi ja etenkin perheen vanhimpien iloksi voi luukuttaa läpi vaikka jokaisen pikkujoulutervehdyksen, täysillä volumeilla tietysti. Parhaimmillaan näistä lähemmäs vartin pituisista promillepitoisista possebiiseistä löytyy perinteisistä joululauluista ruuvattujen biittien päälle (joista pääosin vastaa Seyed Sami) mölistyjä viisauksia ja oivalluksia moneen lähtöön, mutta palataanpa me kuitenkin hetkeksi enemmän tämän tradition alkulähteille vuoteen 2006, jolloin tervehdykseen osallistui litania Olariräpin vakikalustoa. Tällöin tervehdys vielä todella ilmestyi Herpes-studiolta – jossain vaiheessa tukikohta lähti alta ja vikat biisit ilmestyivät muualta.

 

Kappaleen esiintyjäkaartiksi lueteltu Ässä, Raimo, Petos, Setä K, Kone T-Murha & Tuomio hoitivat kolmetoista vuotta sitten homman kotiin kullekin ominaisilla luottotyyleillä. Meininki on suorapuheista ja sekavaa, räävitöntä ja riehakasta – ja takuuvarman viihdyttävää.

 

Joulua ei näissä tervehdyksissä aina esitetä kovinkaan idyllisenä aikana, vaan enemmänkin kyseenalaistetaan siihen kuuluvia kädenlämpöisiä perinteitä: “Et usko kristukseen mut silti vietät joulua, mitä vittua?”. Viis siitä, että kaikista tarinoista voi olla astetta vaikeampi saada selvää, kun terästetyt glögit ovat jo ehtineet kihahtaa hattuun: lämmin tunnelma välittyy kyllä, kirkastaen mielen vielä näin vuosikymmenen viimeisenäkin jouluna. “Ja mun maksa on maksalaatikkona koska meno pysyy aina lupaavana!

 

Ei enää artikkeleita