Mouhous julkaisi perjantaina biisin, jossa käydään läpi elämän epäonnistumisia, ja sitä kuinka ne voivat itse asiassa olla kaikista suurimpia saavutuksia.

 

 

 

 

Missä vaiheessa päättyy se maaginen nuoruus, jonka aikana tuntuu, että elämä on ikuista, että aikaa toteuttaa kaikki suunnitelmat ja unelmat on loputtomasti, ja että oma kuolematon meininki on suorastaan käsinkosketeltavan todellinen? Sillä jokin sellainen raja kyllä on, jonka ylitettyään ihmiselämän rajallisuus yhtäkkiä valkenee ja oma kuolevaisuus konkretisoituu. Se piste on kaikille yksilöllinen, mutta kaikille se tulee – ymmärrys siitä, että täällä ollaan kunnes ei enää olla. Se jos mikä motivoi rakentamaan jonkinlaista kehikkoa sille, mitä haluaa olla ja mitä tehdä.

 

Mutta se ei ole Mouhouksen biisin pointti. Onneks ei kerro siitä kun unelmat toteutuvat ja kymmenvuotissuunnitelmat vihdoin realisoituvat, vaan se kertoo siitä, kun niin ei käykään. Perjantaina julkaistussa kappaleessa pureudutaan pilke silmäkulmassa siihen, millaista elämä oikeasti on, miten sopeutua välillä ehkä kylmiltäkin tuntuviin faktoihin ja miten ottaa kaikki irti siitä kun itsestä ei tullutkaan miljonääriä tai isää.

 

Itse asiassa Mouhous saa epäonnistumisen fiilistelyn kuulostamaan yllättävän helpolta ja hauskalta. Se johtuu siitä, että epäonnistumisen koko konsepti määritellään kappaleessa uusiksi. Perinteisestihän konservatiivisten arvojen mukaan olet hyvä ihminen vain jos saavutat jotakin, joka on yhteiskunnassamme vallitsevien sääntöjen mukaisesti hyväksytty tavoittelemisen arvoiseksi asiaksi, kuten ura, perhe, talo, auto… Tämä vanha rimpsu. Kuitenkin jo pitkään asenneilmapiiri on nojannut siihen suuntaan, että näiden ulkoisiin asioihin pohjautuvien vanhanaikaisten arvojen seuraaminen ei välttämättä olekaan se ainoa oikea ratkaisu.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön MOUHOUS (@ihatemouhous) jakama julkaisu

 

Mouhous tulee nyt ja todistaa, että ei todellakaan ole. Biisissä käydään läpi nuorena kehiteltyjä unelmia, joihin kuuluivat muun muassa jo aiemminkin mainitut miljonääriys ja isyys, ja seistään suoraselkäisesti sen takana, että kyseiset haaveet tulivat ja menivät jättämättä mitään konkreettista jälkeä kenenkään elämään. Sen sijaan Onneks muistuttaa ottamaan ilon irti sattumanvaraisuudesta, mielen muuttamisesta, oman äänen kuuntelemisesta sekä yksinkertaisesti hauskanpidosta.

 

Biisissä käsitellään myös ajan kulumista ja vanhenemista. Kuinka sitä yhtäkkiä huomaa olevansa junnujen naurun aiheena, kun erehtyy TikTokissa näyttäytymään vähän liian boomerina. Kuinka kouluajat ovat muovanneet itsestä tietynlaisen ihmisen, kun perseily ja muottiin sopimattomuus olivat jo nuorena vahvasti läsnä. Kuitenkin olennaista on, että valinnat, jotka saattaisivat saada vanhemmat sukupolvet haukkomaan henkeään puhtaasta järkytyksestä, ovat johdattaneet juuri sinne minne pitää: “En oo mis suunnittelin, vaan mis haluun / Ja siks kadu en”.

 

Onneks sopii etenkin niille elämänsä taitekohdissa oleville, jotka tuskailevat erilaisten vaihtoehtojen tai ehkä täyden tyhjyyden kanssa. Jos ei ole mitään hajua siitä, mihin on seuraavaksi menossa, tai siitä, mitä elämällään ylipäätään tekisi, ei se mitään. Mouhous on elävä esimerkki siitä, että parasta mitä voi tapahtua on olla saamatta mitä haluaa. Biisissä ei päädytä mihinkään ikionnelliseen “sen pituinen se” -päätepisteeseen, mutta se jos mikä on vapauttavaa. Kun ei takerru tai pysähdy lopullisesti mihinkään, on elämällä vapaat kädet tarjota juuri sitä mitä milläkin hetkellä tarvitsee.

 

 

Katso Stone Filmsin lyriikkavideo: