Tänään 10.10. ilmestyy kappale, jonka takaa löytyy suuri ajatus ja suuri sydän. Biisi on nimeltään Täydellistä elämää ja sen tekijä on Wil, joka haluaa kertoa tarinan siitä millaista on kasvaa kotona, jossa ei ole kaikki hyvin.

 

 

Suomessa joka viides lapsi ja nuori on todistanut perheenjäsenten välistä henkistä väkivaltaa, ja fyysistä on todistanut joka kymmenes.

 

Nämä sanat ilmestyvät musiikkivideon alussa pimeyden keskeltä kertomaan totuutta, joka on monelle liian synkkä kohdattavaksi, mutta joka kaikesta kieltämisestä ja hyssyttelystä huolimatta on liian monen lapsen ja nuoren arkipäivää. Tästä vääristyneestä todellisuudesta kertoo Wilin Täydellistä elämää – siitä ristiriidasta, että vaikka kotiolot ovat helvetilliset, on tärkeämpää kuin omiin ongelmiin pureutuminen esittää ulospäin valheellisen onnellista ja eheää perhettä, sekä siitä rikkovasta olemassaolemisen tavasta, joka kulkee varjona lapsen mukana pahimmillaan tämän loppuelämän ajan.

 

Täydellistä elämää avaa oven lapsuuteen, jossa turvattomuus ja pelko kulkevat mukana päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Vuodesta toiseen. Nuoren näkökulmasta vanhempien väkivaltainen ja onneton suhde näyttää käsittämättömältä ja kaoottiselta. Miksi jatkuvasti itkevä äiti ei lähde pois? Miksi väkivaltainen ja työreissuillaan muita naisia vikittelevä isäpuoli ehdoin tahdoin altistaa lähimmäisensä niin suurille kauhuille? “Ja mä tiedän tän kaiken, seuraan vierestä sitä / Ku toinen kusee ja toinen nielee sitä / Mutten saa enää mielestä sitä, että se on alkanu pieksemään sitä”.

 

Olennaisimpia seikkoja onkin juuri tämä mahdottomuus siirtää kotona tapahtuvia vääryyksiä syrjään. Kenen tahansa mieli järkkyy, kun joutuu todistamaan rakasta ihmistä kohtaan tehtyä henkistä tai fyysistä väkivaltaa, puhumattakaan sitten sen arkipäiväistymisestä omassa kodissa, jonka pitäisi olla vasta kehittymässä olevan pienen ihmisenalun turvasatama. Oman kehityskaarensa kautta Wil avaa rikkovan nuoruuden pitkäaikaisia ja peruuttamattomia vaikutuksia, jotka heijastelevat sitä, millainen ihminen hän haluaa olla ja millaisen maailmankuvan mukaan elää.

 

Sen myötä päästäänkin siihen, miksi Täydellistä elämää on paljon enemmän kuin yksittäinen kappale vaikeista kokemuksista. “Ei ne oo onnellisii enää ja se äijä on narsistinen / Me tullaa broidin kaa viel näyttää sille, et miten käyttäydytää naisille.” Sen sijaan että jäisi tuleen makaamaan, Wil kääntää traumaattiset kokemukset voimavarakseen ja pyrkii aktiivisesti kohti maailmaa, jossa kenenkään ei tarvitsisi kärsiä turvattomasta kodista. Oman esimerkin näyttäminen, haastavista asioista avoimesti ja häpeilemättä puhuminen sekä sen kautta vertaistuen tarjoaminen ovat kaikki kullanarvoisia keinoja parantaa omaa ympäristöä. Ja ehkä jollain lailla kostaa – osoittaa, että minuahan ei nujerreta.

 

 

Noin muuten kappaletta ei millään lailla väritä kostonhimo tai katkeruus. Vaikka anteeksiantamisen mahdottomuus monesti nousee esiin ja vahingollisten kokemusten synnyttämä viha kuuluu läpi, on Täydellistä elämää enemmänkin loppuunkäsitelty paketti sieltä päästä prosessia, jossa omat voimavarat ovat jo korkealla ja elinvoima virtaa kohisten. Ja se jos mikä toimii toiveikkaana elementtinä. Musiikkivideon lopussa näytölle lipuu teksti “Vuonna 2018 Suomessa sijoitettiin kiireellisesti oman kodin ulkopuolelle 4390 lasta, koska he olivat välittömässä vaarassa”. Luku on päätähuimaava ja epätoivoa herättävä, mutta ehkä joku heistä kuulee Wilin kappaleen ja saa lohtua siitä? Ehkä useampi?

 

Täydellistä elämää huokuu nimeä myöten häpeän ja vaikenemisen kulttuuria, sitä miten sisäiseen hyvinvointiin keskittyminen häviää sata-nolla ulkoisen mielikuvan ylläpitämiselle. “Meiän perhees ainoastaan valokuvis hymyillään / Leikitään täydellistä elämää.” Ihan sama miten sekaisin ja rikki itse on tai millaista vahinkoa läheisilleen tuottaa, kunhan ulkokuori ja muun maailman käsitykset ovat siedettävässä kunnossa. Wilin raadollisen rehellinen biisi herättää toivon siitä, että kyseessä on ehkä muutoksessa oleva sukupolvien välinen kuilu – siinä missä ennen keskityttiin hinnalla millä hyvänsä elämään yhteiskunnan standardien mukaan ja piilottamaan kaikki ihanteesta poikkeava syvälle tiedostamattomaan, mennään nykyään oma kokemus avoimesti edellä.

 

DEED Creativen tuottama ja Jaakko Jylhän sekä Ville Mäkeläisen ohjaama musiikkivideo on toteutettu yhteistyössä SOS-lapsikylän kanssa, ja sillä pyritään nostamaan esiin jokaisen lapsen oikeus turvallisiin kotioloihin. Kuvaustyyliltään pienen lapsen turvattomassa kodissa sekavaksi äityvää tunnemaailmaa hienosti mukaileva video todella iskeytyykin syvälle siihen tunnetilaan, jonka vanhempien käsittämätön ja uhkaava vuorovaikutus herättää. Kuinka sitä pyrkii lapsena sivuuttamaan koko asian, keskittymään suorastaan pakonomaisesti itselle mieluisiin asioihin. Kuinka pohjalla silti kalvaa jatkuva hätä, jota ehkä joutuu käsittelemään pitkälle aikuisikään asti. Yhtä paljon kuin rohkea vertaistukibiisi Täydellistä elämää onkin myös vetoomus sinne toiselle puolelle: “Mietit sä koskaan mitä sä teit?”.

 

 

Katso pysäyttävä musavideo alta:

 

 

 

Kuuntele biisi Spotifyssa: