KUUMAA julkaisi perjantaina uuden biisin, jossa fiilistellään suhteen alkuvaiheen ainutlaatuista huumaa, jota on vaikea myöhemmin enää tavoittaa. Siksi KUUMAA kehottaakin pitkittämään sitä niin kauan kuin mahdollista, sillä kyseisessä intensiivisessä energiassa on aivan oma taikansa.

 

 

 

 

Kuinka säilyttää alkuhuuma mahdollisimman pitkään, kun suhde on vakiintumisen rajoilla, mutta vielä ei oikein haluaisi päästää irti siitä jännityksestä ja epävarmuudesta, joka etenkin alkuaikoina tekee kaikesta niin kutkuttavaa ja huumaannuttavaa? On väistämätöntä, että vaikka rakastuminen olisi alkuun kuinka hullaannuttavaa tahansa, valuu sen kaikista intensiivisin jännite jossain vaiheessa yksinkertaisesti pois. Tilalle voi tietenkin astua muita tyydyttäviä asioita, kuten rauha, luottamus ja varmuus siitä, että kumppani on tullut jäädäkseen, mutta kaikista kiihkein energia on siinä vaiheessa yleensä menettänyt sähköisyytensä.

 

Jos apua tarvitsee tämänkaltaiseen dilemmaan, kannattaa fiilistellä KUUMAA-bändin uusinta biisiä, jossa tarjotaan simppeliä mutta toimivan oloista ratkaisua alkuhuuman pitkittämiseen. Älä sano sitä vielä on riemua ja rohkeutta huokuva kappale, jossa tutkiskellaan rajaa epävarmuuden ja vakiintumisen välillä silloin kun kaksi ihmistä ovat vasta tunnustelemassa, miltä tuntuisi olla toisen kanssa ihan aikuisten oikeasti. Kyseinen raja mitä luultavimmin elää ja aaltoilee, eikä kumpikaan välttämättä voi jälkeenpäin määrittää tarkasti, missä vaiheessa suhde otti ratkaisevan askeleensa vakavuuden puolelle. Mutta jossain vaiheessa se askel kuitenkin otetaan. Ja sitä KUUMAA yrittää lykätä.

 

Biisissä keskitytään etenkin niihin kolmeen sanaan, joiden monimerkityksisyyden taakse kätkeytyy niin valtavia maailmoja. Älä sano sitä vielä kehottaa juuri siihen, mihin otsikkokin: älä sano sitä vielä. Vaikka kumpikin jo tietäisi ja tuntisi rakkauden olevan totta, voi sen lausuminen ääneen puhkaista sellaisen sanojen tavoittamattomissa olevan energian, jota harvemmin on mahdollista tavoittaa enää suhteen myöhemmässä vaiheessa. Siksi KUUMAA haluaa kehottaa nauttimaan siitä mahdollisimman pitkään ja vaalimaan sen harvinaislaatuista luonnetta. Onko edes olemassa mitään muuta yhtä pyhää ja haurasta, mutta samaan aikaan niin väkevää ja elinvoimaista?

 

 

Jos ei ole tarkkana, voi biisi kuulostaa hieman epäilyttävästi myös sitoutumiskammoiselta välttelyltä. Jätkät pyytää toista olemaan hiljaa tunteistaan ja tahallaan leijailemaan siinä epämääräisessä välimaastossa, jossa oikein mitään sitoumuksia tai pitäviä lupauksia ei vielä ole – onko tässä vain nätti tapa sanoa, että hei, oot siisti ja silleen, mutta eipäs nyt hätiköidä?

 

Ehkä näin voisi erehtyä luulemaan, jos biisissä keskityttäisiin pelkästään pitämään toinen loitommalla, mutta näin ei missään tapauksessa ole. Älä sano sitä vielä on nimittäin pohjimmiltaan rakkaudentunnustus ilman suoraa tunnustusta: siinä kehutaan ja fiilistellään niin avoimesti, että mitään epäilyksiä ei jää siitä, etteivätkö väitetyt tunteet olisi oikeastikin olemassa. Sillä vaikka rakkauttaan ei vielä ilmaisisi ääneen, keksii runosieluinen ihminen miljoona tapaa kertoa sama asia vähemmän painokkailla ja ratkaisevilla tavoilla kuin se kohtalokas rakkaudentunnustus. Kuten vaikkapa: “Mä oon onnellinen joka hetkestä jonka sä oot mun kaa”.

 

Vaikka biisissä periaatteessa vältellään rakkauden pukemista sanoiksi, on Älä sano sitä vielä kokonaisuutena valtavan romanttinen. Mikä olisi sen suurempi osoitus tunteiden voimakkuudesta, kuin pyrkimys vaalia niiden herkintä olemusta viimeiseen asti? Loppujen lopuksi kaikista arvokkain on fiilis, ei sanat.