Nyt perjantaina julkaistu Olli PA:n biisi L.O.V.E, jossa feattaamassa on Henry K, on kunnianosoitus hiphopin juurille ja yhteisöllisyydelle. “Tää on isompaa ku me!”

 

Olli PA:n ja Henry K:n uudessa biisissä hiphop saa sekä musiikkina että kulttuurina suuremman merkityksen, kun sen vaikutuksia ulkomaailmaan ja muusikoiden henkilökohtaiseen elämään tutkaillaan omilta juurilta käsin. L.O.V.E ilmentää rakkautta siihen yhteisöön, jonka räpin tekeminen on ympärille kasannut, sekä itse musiikkiin ja sen pelastavaan efektiin. Musiikin avulla voi auttaa itseä ja samalla muita, jäsennellä sekavaa maailmaa ympärillä sekä saada uusia perspektiivejä omaan olemiseen.

 

L.O.V.E on muodoltaan kuin aikamatka hiphopin alkuaikoihin, sillä sekä biittinsä että sanomansa puolesta kappale on kunnianosoitus menneille skenen suuruuksille sekä perinteiselle bängäävälle räppien taustalla pauhaavalle musiikille. Etenkin Henry K:n osuus pureutuu siihen, mistä kaikki aikoinaan lähti ja ketä on kiittäminen skenen nykyisestä monimuotoisuudesta. Samalla otetaan hieman etäisyyttä maineen tavoitteluun ja stadionräppiin, kun hiphop halutaan viedä areenoilta takaisin orgaanisesti syntyviin räppirinkeihin.

 

 

Samalla kun propseja heitellään ulospäin, muistetaan oma osuus kokonaiskuvassa, sekä jollain lailla myös artistin vastuu tämän kaiken ilmentämisessä. Ihan mitä sylki suuhun tuo ei ehkä kannata sanoa, sillä ei koskaan tiedä, kuka on kuulolla. Etenkin nuoriso on kautta aikojen ottanut vaikutteita musiikista, joten vaikka musiikki on itseilmaisua parhaimmillaan, jota tehdessä on artistiprofiilin takaa lupa sanoa ja ilmentää mitä ikinä haluaa, voi musiikin kenttää käyttää myös suurempaan hyvään. Tämän kaiken huomioi Olli PA, kun hän tiedostaa räpin roolin yhteiskunnassa kokonaisuudessaan. Sananvapautta voi nimittäin halutessaan käyttää epäkohtien nostamiseen sekä ideaalimaailman tavoitteluun: “Äänestettiin valtaan kartellit, tyhjät sielut ja täydet marketit”, mietiskellään heti biisin alussa.

 

Samalla tavalla kuin kaveriporukalla keräännyttiin jonkun kellariin kikkailemaan biittien kanssa ja laittamaan riimejä nauhalle, voi hiphopin nähdä yhtenä isona kaveriporukkana, jonka sisällä pidetään toisten puolta ja tehdään yhteistyötä jonkin ilahduttavan ja piristävän tai vaihtoehtoisesti yhteiskunnallisesti merkittävän tai vertaistukena toimivan luomiseksi ja ulos puskemiseksi. Tai jos koko räppiskenestä puhuminen yhtenäisenä onkin toiveajattelua, kun suuntauksia ja näkemyksiä on tsiljoonia, pätee yhteisöllisyys ainakin siihen räppimaailmaan, jossa Olli PA ja Henry K ovat eläneet. Kertsissä kunnioitetaan niitä kokoonpanoja, joissa omaa musiikkitaivaltaan on saanut kulkea, sekä nöyrrytään sen edessä, että yksin ei millään voi saavuttaa sitä, mitä yhteisön voimalla voi.

 

 

L.O.V.E on ilahduttavan vilpitön siinä, mitä sillä haetaan takaa ja millaisen tunnelman se jättää jälkeensä. Biisissä peräänkuulutetaan naamareiden tiputtamista kasvoilta – “Kukaan meistä oikeesti halua olla gangsteri” -, rehellistä yhteen hiileen puhaltamista sekä intohimon seuraamista riippumatta siitä, tuottaako se mainetta ja palkintoja vai ei. Ouluräpissä on aina ollut näin eteläsuomalaisen näkökulmasta jotain todella syvää rakkaudellista asennetta, mikä johtunee juuri tuosta teeskentelemättömyydestä ja aidosta halusta tuoda maailmaan jotain hyvää.