Perjantaina lakeudelle kohoaa hetkellisesti uusi kukkula kun Cypress Hill palaa yhdeksän vuoden jälkeen Provinssin päälavalle. Legendaarinen yhtye on pysynyt suuressa suosiossa pian 30 vuotta ja jatkaa edelleen festivaalien vetonaulana. 

 

Cypress Hillin suosio pohjautuu alusta alkaen suoraa puhetta sisältävään lyriikkaan ja tinkimättömään soundiin, joka ei lähtenyt 2000-luvun vaihtuessa mukautumaan räpin mukana vaan otti askeleita menneisyyteen metallin suuntaan. Yhtye onkin keikkaillut ahkerasti myös raskaamman musiikin festivaaleilla ja jäsenille raskaampi musiikki oli suuri vaikute jo ennen räpin kasvua. 

Myös sanoitusten rohkeus puree faneihin yli genrerajojen. Cypress Hill tunnetaan vahvana kannabiksen puolestapuhujana ja se onkin vakiintunut osaksi yhtyeen imagoa. Monien aihetta käsittelevien hittien lisäksi B-Real on vankka kulttuurin kannattaja ja juontaa youtubessa BREALTV-kanavalla TheSmokeBox ohjelmaa.

Rock-vaikutteet kuuluivat jo ensimmäisellä singlellä How I Could Just Kill a Man, jonka jykevää funkkirumpua säestetään säröisellä kitarasamplella. Kappale on B-puolena tuplasinglenä Phunky Feel One-raidan kanssa, joka oli laitettu radiosoiton toivossa A-puolelle. DJ:t kuitenkin huomasivat nopeasti B-puolen raidan olevan huomattavasti kovempi ja ysärin tärkein räppiin keskittynyt radio show Stretch & Bobbito soitti sen. 

Cypress Hillillä oli jo ennen hitin julkaisua huomattavia faneja räpin ensimmäistä superstaroista. EPMD-duo oli soittanut keikkareissuillaan uusien latino-jannujen julkaisematonta demo-nauhaa Public Enemylle ja Ice Cubelle. Jälkimmäinen päätyi vierailemaan cameo-roolissa biisin musiikkivideolle, jonka takaperin kuvattu kömpelö tallusteleminen tuo hauskan ristiriidan vaarallisuuttaan sanoissaan korostavalle posselle. Videolla näkyy myös A Tribe Called Questin Q-Tip.

Olin Cypress Hillin keikalla samaisella lavalla vuonna 2010, jolloin bändi oli juuri julkaissut Rise Up-albumin, jolla palattiin vähän rockimpaan suuntaan. Keikka oli 17-vuotiaalle räppipäälle järisyttävä kokemus energiansa ja yleisön määrän vuoksi. Yhtä isoa räppikeikkaa en ole vieläkään päässyt todistamaan, vaikka kävin katsomassa Public Enemyn Ruisrockissa 2015 ja lukuisia klubikeikkoja rapakontakaisilta räkijöiltä. Jokin Cyrpess Hillissä saa yleisön mukaan tavalla, johon en ole nähnyt minkään muun räppiä esittävän artistin tai yhtyeen pystyvän. 

Cypress Hillillä on kokemusta esiintymisestä vuosikymmenten ajalta, mutta yhtye on ollut kokemassa suurimpia keikkoja koko ihmiskunnan historiassa. Vuonna 1994 uudelleen järjestetty Woodstock riistäytyi tapansa mukaan jälleen käsistä ja ihmismassat ryntäsivät festivaalialueelle, eivätkä järjestäjät saaneet massoja hallittua. Cypress Hillin esiintyessä yleisöä arvioitiin olevan 380 000 henkeä ja esiintyjiä kuljetettiin päälavan bäkkärille helikopterilla.

Järjettömien ihmismassojen lisäksi yhtyeen keulahahmo B-Real kuuluu Prophets of Rage– superkokoonpanoon, johon kuuluu myös mm. Public Enemyn Chuck D ja Rage Against the Machinen Tom Morello. Kokemus isoista yleisöistä ja esiintyjien kanssa tehty yhteistyö kielivät takuuvarmaa osaamista siitä miten elävä musiikki saadaan yleisön haltuun parhaiten. B-Real on kertonut myös ottaneensa oppia Metallicalta, miten yleisöstä saa mahdollisimman paljon irti.

Viime vuonna julkaistu Elephants on Acid on osuvasti nimetty levy, joka on taattua Cyrpess Hilliä. Levy on soundiltaan räpimpi kuin edellinen, mutta siihen on sekoitettu onnistuneesti etäisesti jotain Kingston Wallin mieleen tuomaa itämaista maustetta. Parilla pyöräytyksellä parhaiten mieleen jäi mahtipontisesti nimetty Insane OG. Cypress Hillissä on jotain mitä ei voi käsittää.