Mikko Harju julkaisi vappupäivänä toiveikkaan singlen nimeltä Taikavoimia. Painavasta aiheestaan huolimatta biisi nostattaa kuulijansa aurinkoisiin ja kevyisiin tunnelmiin.

 

 

Jokainen tiesi lapsena minkä taikavoiman itselleen valitsisi, jos olisi mahdollisuus olla mitä vain. Kenelle se oli lentäminen, kenelle näkymättömäksi muuttuminen, kenelle kyky muuttua hurjaksi yön sankariksi, joka muiden nukkuessa liitelee kattojen yllä pelastamassa pulaan joutuneita poloisia (tai vaihtoehtoisesti tekemässä tihutöitä).

 

Joka tapauksessa kyse oli aina jostain hurjasta ja ihmisen kykyjen ulkopuolella olevasta mahdollisimman näyttävästä muodonmuutoksesta, eikä kukaan silloin 5-vuotiaana supersankarin viitta päällä temmeltäessä varmastikaan osannut ajatella, että muutamia kymmeniä vuosia myöhemmin haave saattaisi edelleen kyteä, mutta aivan erilaisessa muodossa.

 

Ehkä suurin osa jättää lentämishaaveet ja taikatemput lapsuuteen, mutta Mikko Harju palaa yliluonnollisten kykyjen pariin uudessa biisissään Taikavoimia. Paitsi että kyse ei olekaan yliluonnollisuudesta konkreettisessa mielessä, vaan enemmänkin henkisen asteen taikatempusta – kyvystä, jonka kultivoiminen saattaa jäädä ihmisen kehityskaaren aikana kesken muiden prioriteettien vallatessa tilaa, mutta johon jokaisen soisi kiinnittävän enemmän huomiota arkipäiväisessäkin elämässä.

 

Saattaa kuulostaa jännittävältä tai oudolta, mutta kyse ei ole mistään sen ihmeellisemmästä kuin kyvystä auttaa. Kuunnella. Tukea. Olla läsnä. Olla empaattinen.

 

Taikavoimia on sen verran kevyt, lempeä ja aurinkoinen kappale, että sen syvintä viestiä ei ihan heti kaiken optimistisuuden alta hahmota. Se on kuitenkin sanomaltaan painava, ja käsittelee pääosin kaikkea muuta kuin hilpeitä ja onnellisia asioita: “Päiväkirjan sisällä yksinäinen elämä / Etsii ulospääsyä vuosien labyrintistä”. Biisi kertoo yksinäisyydestä ja turvattomuudesta, siitä kun jalkojen alta on puuttunut pohja niin pitkään, että on vaikea muistaa miltä omilla jaloilla seisominen ylipäätään tuntuu.

 

 

Mikko Harju itse kertoo Warnerin tiedotteessa kappaleestaan näin: “Sain somessa viestin kuuntelijalta joka kertoi, että häntä oli kiusattu koko elämänsä ajan eikä hän jaksaisi enää elää. Se pysäytti – olisin halunnut jollain taikatempulla poistaa kaiken tuskan ja koetun vääryyden, vaikka se ei olekaan mahdollista. Heti sen jälkeen kirjoitin Taikavoimia-biisin. Toivon sen tuovan lohtua ihmisten vaikeisiin aikoihin.”

 

Vaikka biisin on inspiroinut yksittäinen tapaus, liikutaan sen sisällä hyvin universaaleilla tasoilla. Siinä käsitellään ihmisluonteen kaikista perustavimmanlaatuisia piirteitä, kuten pelkoja liittyen ulkopuolisuuteen, toivottomuutta tulevaisuuden suhteen ja huolta siitä, kelpaako ja riittääkö. Jokainen meistä uinee näissä syvissä vesissä jossain kohtaa elämää, mutta onko meillä keinoja nostaa itsemme takaisin pinnalle?

 

Vielä olennaisempi kysymys on, tarvitseeko meidän edes osata sitä itse? Juuri siitä laulaa Mikko Harju, kauniisti ja toiveikkaasti. Vaikka biisissä väitetään, että mitään taikavoimia ei ole, taitaa asia olla juuri päinvastoin. Sormia napsauttamalla ja viittaa heilauttamalla mikään tuskin muuttuukaan, mutta aivan yhtä arvokasta ja taianomaista on välittäminen, halu auttaa ja kuunnella ja olla läsnä, tehdä sen verran minkä ihmisyyteen kuuluvilla puhtaimmilla kyvyillään voi: “Mulla ei oo taikavoimia / Mutta voin laulaa jos se helpottaa”.

 

Jos ei osaa laulaa, voi kuunnella. Sillä biisistä huokuu tarve jakaa ja purkaa ja kertoa omista kipukohdista – tarve, joka jokaisella kivikkoisempia polkuja kulkevalla ihmisellä syvällä sisällään varmasti on. Elämää ei ole tarkoitettu kuljettavaksi alusta loppuun yksin, vaan laumasieluisina eläiminä tarvitsemme toisiamme, etenkin silloin kun hommat luisuvat varjoisammille raiteille. Silloin emme tee näkymättömyydellä tai lentokyvyllä mitään, mutta toisen ihmisen läsnäoleva tuki on kultaakin arvokkaampaa. Suorastaan taikaa.

 

Ja vuodenajat vaihtuvat, kunnes jonain iltana sun päiväkirjaan kirjoitat / Mä selvisin, oon vapaa