Nelli Milan EP ilmestyi 15.11. Se pitää sisällään neljä biisiä, jotka elinvoimaisuudellaan säteilevät kaivattua hohtoa marraskuun keskelle ja kuljettavat vieraisiin kaupunkeihin ja ihmisyyden kiemuroihin.

 

Kuinka väritön ja pimeä onkaan tämä marraskuu, yäk miten aneemisen näköistä, mihin aurinko on kadonnut, miksi väsyttää, blääh ja hyi ja äh…

Hetkinen, kuuluuko kaukaa jotain? Ihan kuin iloa? Eihän se voi olla, nythän on marraskuu… Näkyykö tuolla jotain muuta kuin ruskeaa ja harmaata? VÄREJÄ? Ja… what… HYMYJÄ?

 

Tässä kohtaa voi painaa play ja avata ne silmät oikein kunnolla. Sillä Nelli Milan on talossa, ja se tarkoittaa sitä, että vuodenaikamasistelulle ei ole enää mitään tarvetta. Siitä on toki jo yli viikko, kun Nelli Milanin EP ilmestyi, mutta jos et vielä ole kerinnyt kietoutua sen maailmaan, ei hätää – pimeitä aikoja on vielä kosolti jäljellä, ja Lohikäärmettä mä metsästän:n kaltaisille voimabiiseille todellakin tarvetta.

 

Nyt ei kuitenkaan syvennytä lohikäärmeisiin, vaan pimeisiin huoneisiin. EP:n avausraita Darkroom on kuin hekumallinen seikkailu uudessa maailmassa, jossa todellisuuden rajat hämärtyvät ja tuntemattomat pyörteet ovat valmiina imemään sisäänsä heti kun niille vain uskaltaa antautua. Ja Nelli Milanhan uskaltaa.

 

Darkroomissa kaikuu vieraus, kätköistään esiin hiipivät mahdollisuudet, yöelämän neonväreissä välkkyvät valot ja pään ylle kaartuva taivas, avarampana kuin ikinä. Siinä kaikuu Berliini. Kaupunki joka kyllä ottaa vastaan, jossa pätevät pohjimmiltaan ainakin näennäisen tutut säännöt ja ihmisyyden rakennelmat, mutta joka kuitenkin on niin täynnä itsen läpi kiitävää huumaavaa väriä, ääntä. Hämäriä nurkkauksia ja raollaan olevia ovia, joiden takana häilyvät varjot kutsuvat jäämään.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

✨ mä oon täällä kaukana siitä mitä oon tottunu olemaan sieltä missä tunnetaan ja missä tytöt ei soita kontrolleria tääl on kevät ajoissa nimet on listassa koirat ilman hihnaa ison kaupungin tuoksuja ihan sama missä oon en kuulu teidän joukkoon se ei mua enää haittaa ku kuiskaat i’ll take you to the darkroom falafeli kuivaa mul on liikaa aikaa ruudun takana te ja maailma johon en pääse mä rakennan omani muutun toiseksi kuvaksi maalaan ihon luon nahkani vihdoinki pääsen vapaaksi ihan sama missä oon en kuulu teidän joukkoon se ei mua enää haittaa ku kuiskaat i’ll take you to the darkroom ✨ Ep:n biisi Darkroom löytyy nyt myös @ylex Uuden musiikin x – parasta nyt -spotifysoittarilta. 🙏 Linkki biossa🖤 📷:@christianmanthey_

Henkilön 𝙉𝙚𝙡𝙡𝙞 𝙈𝙞𝙡𝙖𝙣 (@nellimilan) jakama julkaisu

 

Laumaeläimenä ihminen mieltää ulkopuolisuuden tunteet negatiivisiksi, mutta Darkroomissa ne ovat enemmänkin kiinnostuneen tarkastelun kohteena, kunnes muuttuvat ponnahduslaudaksi täysin uuteen tapaan toimia omana itsenään suuressa maailmassa. Ehkä se on jotain, jota on jo pitkään odotettu ja janottu: kyky irtaantua vanhasta kuoresta ja levittää kirjavan kauniit siivet. “Mä rakennan omani / Muutun toiseksi kuvaksi / Maalaan ihon, luon nahkani / Vihdoinkin pääsen vapaaksi

 

Kappaleen nimi toki viittaa spesifeihin paikkoihin, joita löytyy paljon esimerkiksi teknoklubeilta, ja joissa ihminen voi valaista seksuaalisuutensa ja sielunsa kielletyimmät syvyydet. Mutta kun tämän avartumiseen ja vapautumiseen tähtäävän hengen nostaa ulos kontekstistaan, voi sen liittää koskemaan kokonaista elämää, kuten Darkroomissa tehdään. Kun pääsee totuttujen mallien ja samaa rataa junnaavien kiskojen ulottumattomiin, ja kun alla levittäytyy yhtäkkiä miljoonia eri vaihtoehtoja tarjoava tyhjyys, alkavat elämän ja minuuden palikat uudelleenjärjestäytyä kuin itsestään.

 

Darkroom on yksinkertaisesti ihan hiton inspiroiva. Kuten on koko EP:kin. Nelli Milanin taito tavoittaa muutamalla sanalla kokonainen kokemusmaailma ja vieläpä luoda näistä yksittäisistä tarkkanäköisistä poiminnoista niin älyttömän samaistuttavia on suorastaan ilahduttava. Se tekee EP:stä musiikillisesti antoisan kokemuksen lisäksi mielikuvitusta siihen malliin herättelevän kokonaisuuden, että omakin maailma tuntuu yhtäkkiä laajenevan ympärillä. Värit syvenevät ja mahdollisuudet keriytyvät auki. Ihan jokaisella ei ole kykyä luoda omasta arjestaan mielekästä tarinaa – onneksi se ei tässä tapauksessa jää piiloon.

 

 “Ihan sama missä oon / En kuulu teidän joukkoon / Se ei mua enää haittaa / Ku kuiskaat i’ll take you to the darkroom