Odotettu Olli PA:n uusi Rosetta -albumi näki vihdoin päivänvalon. Oulusta käsin jo pitkään kentällä operoinut artisti avasi Featille levynsä kattavasti biisi kerrallaan:

 

Kun tuli tämä pyyntö kirjoittaa vähän esittelytekstiä biiseistä niin pohdin, että mikäs siinä. Tämä Rosetta levy on ollut mulle se ikiprojekti jonka aikana koko elämä on mennyt ihan mullin mallin ja tekee tosi hyvää reflektoida vähän peräjälkeen, että mitä siti tuli kirjoitettua. Levy on täynnä featteja joista monella ura on lähtenyt rakettina lentoon tässä viiden vuoden aikana ja on mahtavaa, että tässä päästään vähän aikamatkalle myös heidän kohdaltaan teksteihin vuosien takaa. Oli miten oli, niin nyt se levy on nyt täällä ja tän jutun julkaisun aikaan varmaan jo ulkona joten reflektoidaan yhdessä sitten! Tässä seuraa ajatuksen virtaa Rosetta albumista By Olli PA.

Rosetta Feat. Asa & Tanja Torvikoski

Sillon kun kirjoitin tän Rosetan, olin tosi hukassa musiikillisesti ja muutenkin. Joku orastava kolmen kympin kriisi siinä taustalla varmaan kyti vaikka siihe etappiin olikin vielä tovi. Oman pihan porukasta– Albumi oli juuri tullut ulos ja lähtenyt ihan hyvin, keikkoja oli paljon ja kaikki rullasi aikalailla omalla painollaan. Kiersin kuitenkin aikalailla yksin ja voi pojat, yksin kiertäminen on rankkaa. Siinä on liikaa aikaa ajatella. Pitkillä matkoilla, ja myönnettäköön nyt, että toisinaan aika pahassa darrassa uin aika syvissä vesissä ja tekstit joita silloin kirjoitin tuntuivat olevan jotenkin toivottomia. Tää Rico Tubbsin kaunis biitti oli ollu mulla luureissa jo tovin, mutta teksti oli vielä hukassa niinkuin minäkin. Jollain junamatkalla Tampereen pohjoispuolella mulla sitten iski, että ei sitä tarvi vastauksia aina löytää, vaan uuden levyn vois tehdä ihan pohdiskelun pohjalta ja kysyä niitä kysymyksiä. Asa tuntui luonnolliselta kaverilta tällaiseen uteliaisuuden, tieteen ja mysteerien oodille joten kysyin häntä messiin ja onneksi hän myös lähti, koska tämän johdosta lähdin nauhoittaan biisiä helsingissä Asan bändissä soittavan Tero Holopaisen studiolle jolloin myös Tero pääsi soittelemaan hienoja viuluja ja kitaroita messiin tähän raitaan. Lopun synanostatuksesta on kiittäminen puolestaan Funksonien Lasse Rasinkangasta ja kertosäkeet hoitaa tuttuun tyyliin siskoni Tanja Torvikoski. Iso kööri siis kasaantui lopulta seuraani näitä kysymyksiä pohtimaan ja lopputuloksena oli introraita koko rosetta albumille. Tässä kysellään, muissa biiseissä vastaillaan.

L.O.V.E feat Henry K

Levyn kakkosraidan valinta oli helppo nakki. Oldschool rokkausta johon pyysin messiin yhden oman nuoruuden esikuvan ja nykyajan kollegaksi muodostuneen, perusjätkistä tutun Henry K:n. Mua itteä vähän huvittaa, että tässä samalla levyllä on tää hiphop-fiilistely sekä myöhemmin kuultava Hiphop on kuollut kappale, mutta kummassakin jauhetaan oikeastaan aikalailla samaa asiaa. Vaikken silleen aitopääksi oo itseä ajatellut pahemmin, niin joku tarve tätä räppipuritanismiaki on purkaa ulos tasasin väliajoin ja luulen että siinä on joku ripaus itsekritiikkiäkin seassa. Sen verran moneen soppaan on lusikka tullut jo sotkettua tässä uran aikana. Kappaleena tää on yks mun levyn lempibiisejä. Oman pihan porukasta levyn tuotanto oli pääosin GFB:n käsi alaa ja tämä biisi jatkaa sitä linjaa. Huikea tuottaja ja huikee saundi. Ilo räpätä aina sen biitteihin. Itse nauhoitussessio oli myös autenttinen Tuiran kerrostalon kotistudiosessio ja biisi syntyi tosi helposti. Tämä menee keikkasettiin ehdottomasti niin saa möyryttää bassoa isoista ämyreistä aina tilaisuuden tullen!

Laulujen Laulu feat. Pyhimys

Mää en oo kirjoittanut koskaan rakkauslaulua. Tai oon kirjoittanut varmaan sata, mutten oo saanu ikinä niin hyvää kirjoitettua, että oisin sen kehdannut julkaista. Tämä biisi syntyi juurikin siitä ideasta, että kuten itse täydellistä rakkautta ei ole, on sitä hyvää rakkauslaulua tosi vaikeaa, ellei mahdotonta kirjoittaa. Tääkin teksti muhi aika kauan, kunnes Pyhimyksen kanssa kahvilla istuskellessa Helsingin rautatieaseman kupeessa hän heitti ilmoille tuon Laulujen Laulu nimen. Mun piti ihan sivistää itseä silloin, ja googlettaa että mistä laulujen laulusta se Mikko nyt puhuu, mutta sieltähän se löytyi vanhasta testamentista tällainen eroottinen ylistysruno aviolliselle rakkaudelle ja sanat napsuivat kertosäkeeseen sen jälkeen helposti. Tää ei oo mun ensimmäinen yhteistyö Mikon kanssa, mutta omasta mielestä selkeästi onnistunein. Itseasiassa yks mun lempibiisejä mitä oon tehnyt ja tosi ohi nukuttu single. Silleen innolla odotan, saisko tää vielä toisen elämän nyt levynjulkaisun myötä.

Toivoo

Nyt kun päästiin puhumaan rakkauslauluista, niin tulihan tähän levylle yks vähän sinnepäin oleva kuitenkin. Melkein nimesin tän biisin kaunottareksi ja hirviöksi, mutta ei tässä sentään ihan hirviö olla vielä vaikka jotain toilailuja elämässä onkin takana. Tämä hieman omaelämäkerrallinen rentun rakkauslaulu on myös Rico Tubbsin käsialaa. Selkeästi saundin puolesta levyn popahtavampaa puolta rosoisista lyriikoistaan huolimatta. Varmaan aika moni kunnollisempikin kaveri on kokenut näitä tunteita ja koitin kirjoittaa aika kiertelemättä tähän sen, miltä se tuntuu kun on ihan eri maailmasta kumppaninsa kanssa mutta silti se jotenkin natsaa. Aina saa toivoa!

Murha ei vanhene koskaan feat. Iida Sams

Kuten tossa Rosetta biisin esittelyssä kirjoitin, oli mun tekstit viitisen vuotta sitten tosi toivottomia. Tää on ihan rehti erobiisi jossa tosin yhdistyy useampi tarina mun elämästä, eli suoraan henkilöiminen voi olla tässä tapauksessa aika turhaa. Oon ollu aina aika huono käsittelemään vaikeita asioita sosiaalisessa kanssakäymisessä vaikka päällisin puolin ne skilssit tuntuu muuten olevan hallussa. Vaikeiden juttujen kohdalla kirjoittaminen on ollut se mun juttu miten purkaa asioita ulos ja se on ollut tosi tarpeellinen couppauskeino. Tämä biisi oli ihan suoraan sellasta itseterapoimista ja kyllä se avas aika hyvin lukkoja jossain syvällä sisällä. Rankka lyriikka, rankka aihe mutta lopulta aika kaunis biisi jota oon tykänny livenä vetää myös paljon.

Annetaan leijonien metsästää

Tää ei oo mulle yhtään tyypillinen biisi ja tiedostan sen, ettei porukka odota, tai kaipaa multa tällaista tyyliä mutta olin jostain syystä tosi vihasella päällä 2016 pakolaiskriisin jälkimainingeissa ja teksti vain tuli jostain. Mulle jos teksti vain tulee jostain niin yleensä digaan siitä itse sen verran , että kyllähän se myös julkaistaan. Tässä räiskyy vähän joka suuntaan. Helpoiten tää olisi tulkittavissa kritiikiksi tuonne rajat kiinni- porukan puolelle, mutta kyllä mää tosiasiassa olin ihan ihmisyyteen pettynyt näinä aikoina ja nämä leijonat joista biisissä puhutaan toimii vertauksena laajemmalle asiajoukolle jota kohtaan tuo viha kohdistui. Välillä pitää olla vihainen ja päätin lyödä ihan levylle asti tämän biisin, koska ei nämä asiat ole mihinkään muuttuneet tässä viime vuosina ja biisi on jopa ajankohtaisempi nyt kuin se oli silloin. Vetoapua biisille tarjosi Sebastian Jekerin johtama torvikööri ja biitissä on tuttuun tyyliin GFB.

Hiphop on kuollut

Tää on mun mielestä tosi hauska biisi. Olin aika kauan silleen, että en mää voi julkaista tän nimistä biisiä, mutta funtsin että kyllä jengi kelaa, että aika itsekeskeinen ja mun fiiliksiä käsittelevä tää biisi on sen sijaan, että julistaisin räpin kuolemaa 2020. Ihan vakavaa asiaa mää tässä räppään kuitenkin siitä, kuinka tää räppipeli on muuttunut mun uran aikana huomattavasti pinnallisemmaksi ja isommaksi ku mitä se oli kun alottelin. Ei se sen huonompaa peliä oo ku silloinkaan, mutta vaatii ihan eri skillsettiä ku se millä mää tulin sisään 2008 sykkeellä. Ei riitä enää että on tosi kova räppäämään ja tuntuu välillä ettei se oo edes tarpeellista jos on somepeli ja imago hallussa. Tosiasiassahan räppi on monipuolistunut ihan sairaasti ja sen ansiosta munki tyyliselle, valtavirrasta poikkeavalle romppeelle on vielä tilausta. Nyt kun tuo kaikki on sanottu, niin onhan se hemmetin inspiroivaa katsoa miten päämäärätietosia nuoret artistinalut on ja miten hallussa niillä on nää hommat. Pitää olla nälkänen ja tässä tsibaleessa sitä nuoren Olli PA:n angstista nälkää riittää.

Hetki on nyt

Tää biisi kertoo muistoista. Fiilistelin joskus fiilistellessäni menneitä sitä, miten siistiä se on, että aina, missä vaan sitä onkin, pystyy matkustamaan kaikkiin siisteihin hetkiin ja paikkoihin ihan vaan mielikuvitusta käyttäen (Olin ihan selvinpäin). Aloin sitten miettiä tätä aikakone-teemaa ja lyriikat syntyivät siltä pohjalta. Aika suoraviivainen poppirallatushan tämä on ja digaan lopputuloksesta aikasta paljon. Paperikuppien fiiliksillä jatketaan Rico Tubbsin taustoilla.

Paperilla mukana feat. Stepa & Matti Tamonen

Aikakoneista kun puhuttiin, niin aloin aika pian ton biisin jälkeen miettiin myös sitä, kuin paljon sitä on uhrannu tälle räppihommalle vuosien varrella. Tosi monta tärkeää hetkeä joissa ois varmana pitänyt olla mukana on mennyt omaa musiikkiuraa rakennellessa yksin tai kavereiden kanssa studiolla, keikkareissuilla ja ihan oman pään sisällä kotona. Tää biisi kertoo siitä, kuinka niin hyvässä kuin pahassa sitä on ollu välillä vaan “paperilla mukana”. Kun kuuntelen mun vanhoja levyjä, niin kyllä ne päiväkirjan asiaa ajaa siinä mielessä, että on helppo palata niihin päiviin ja fiiliksiin. Toisaalta oon missannu tosi paljon sitä normaalia nuoruutta kun keskittyny vaan yhteen asiaan.

Hyvät pahat feat. Refu

Nyt kun ollaan rullattu koko levy läpi, niin on helppo sanoa kaikesta huolimatta, että lopussa kiitos seisoo. Vaikka on uitu tosissa syvissä vesissä välillä niin löysin tän levynteon aikana lopulta balanssin tähän touhuun. Tää biisi uhkuu kiitollisuutta siitä kaikesta mitä oon saanu tehdä ja nähdä ku eläny räppiä vuodesta toiseen. Biitissä Haamu ja kertsissä Refu. Nuff said!

 

Ota tästä levy haltuun!