Weekly Hype -juttusarja laajentaa feat.fi:n reviiriä myös ulkomaisiin julkaisuihin. Viikottaisessa juttusarjassa nostetaan tapetille tarkempaa katsausta varten jokin lähiaikoina julkaistu haippaamisen arvoinen ulkomainen teos.

Cypress Hillistä parhaiten tuttu biittinikkari DJ Muggs on kokenut yllättävän muutoksen urallaan. Nettiradion Crate 808:n tuoreessa haastattelussa Muggs avaa viimeaikaista aktivoitumistaan ja työtahti onkin ollut mieletön. Muggs on julkaissut suhteellisen tuntemattomien räppäreiden kanssa tänä vuonna neljä pitkäsoittoa. Albumeita on julkaistu esimerkiksi Eton, Mach-Hommyn ja CRIMEAPPLEN kanssa ja albumikokonaisuudetkin ovat nykystandardiin nähden rehellisiä pitkäsoittoja. 

Kesäiselle Cypress Hillin provinssikeikalle Muggs ei päässyt mukaan, mutta annettakoon se anteeksi. Haastattelussa Muggs kertoo tehneensä edellisellä viikolla 20 uutta biisiä ja kaiken tämän lisäksi seuraavalle vuodelle on nauhotettuna jo viisi uutta albumia.

Yli 30 vuoden uran tuottajana on opettanut paljon ja teknologian kehitys on helpottanut biittien taikomista. Cypress Hillin aikaan musiikin tekeminen oli huomattavasti vaivalloisempaa ja tuotantokustannukset kovia. Nyt tulostavoitteita ei enää ole ja Muggs kertookin pitävänsä korvansa kaduilla etsien uusia potentiaalisia kykyjä. Parasta hänen mielestään on hengata siistien tyyppien kanssa ja tehdä siistejä juttuja musiikissa. Vanhaa soundia arvostavia nälkäisiä räppäreitä on paljon ja intoa yhteistyöhön löytyy. Biitti-legenda kertoo vasta päässeensä vasta alkuun muusikkona.

Albumi lähtee voimakkaasti käyntiin tylyn klassisella Dump Assasination-biisillä, jossa vierailee Sisilialaislähtöinen Vinnie Paz, jonka raaka ja raspinen flow istuu täydellisesti uhkaavaan biittiin. Albumilla kuullaan myös aiemmin mainittua Mach-Hommya ja Brooklynilaista Your Old Droogia. Räppärinä Tha God Fahim jää vieraiden varjoon ja väkevä tuotanto on huomattavasti kiukkuisempaa kuin Fahimin flow. 

Välillä soi skittejä Koraanin lyyrisyyden ja räppärinä olemisen yhtymäkohdista ja riimittely onkin vahvaa läpi levyn. Levystä olisi saanut huomattavasti kovemman jos siihen olisi saatu vähän enemmän koukkuja ja läpätkään eivät suuresti yllätä. Tuotannossa ei ole kuitenkaan valittamista ja oman soundista kehittänyt pioneeri onnistuu pysymään siinä pitäen sen kuitenkin raikkaana. Uhkaava ja kaduilta maistuva koliseva synkkyys sopii kaamos-mielentilaan täydellisesti.

Albumi ei sinänsä ole erityisesti hypettämisen arvoinen, mutta Muggs sen sijaan on ja suosittelenkin tutustumaan muihinkin uusiin tuotoksiin. Kovia biittejä löytyy nimittäin huomattavasti enemmän jos vertaa moneen muihun ysärilegendojen viimeaikaisiin viritelmiin.