Raappana julkaisi elokuun lopussa biisin, jossa keskitytään ihailemaan olemassaolon ihmeellisyyttä. Luonnon kauneus sekä rakkaan ihmisten läheisyys – onko mitään sen siistimpää?

 

 

 

 

Tänä vuonna on ollut helpompi kuin koskaan hairahtaa asiaan, joka muutenkin tulee ihmiseltä vähän liian luonnostaan: valittamiseen. Korona pisti koko maapallon suunnitelmat uusiksi, ja se jos mikä ahdistaa ja kiukuttaa. Huonolta tuntuvia fiiliksiä ei tietenkään pidä jättää sisälleen, mutta sille kuinka innokkaasti luomme yhteyttä muihin nimenomaan negatiivisen kautta voisi olla olemassa jokin raja. Sen sijaan voisimme huviksemme kokeilla, kuinka häkellyttävältä tuntuisi keskittyä välillä tietoisesti murehtimisen vastakohtaan. Miltä tuntuisi ihmetellä ja ihastella sekä lapsenomaisella uteliaisuudella pohdiskella ympärillämme tapahtuvaa maailmaa?

 

Jos konsepti on aivan tuntematon, voi Raappanan uudesta biisistä olla valaisemaan vielä pimennossa olevaa polkua. Kaunis on maa nimittäin on juuri sitä, mitä nimi antaa ymmärtää: maailman häikäisevien puolien ihailemista. Kappaleessa keskitytään kaikkeen siihen, minkä takia olemme käsittämättömän onnekkaita ja suorastaan etuoikeutettuja: meillähän on väreilevä luonto ja onnellisuuteen ankkuroiva nykyhetki. Meillä on hengitys, joka pitää meidät elossa. Me ylipäätään OLEMME elossa. Onko mikään sen siistimpää?

 

Sen kaltainen kiitollisuus, joka Raappanan kappaleesta huokuu, ei kuitenkaan tule itsestään. Siksi, että meillä on joko sisäsyntyinen tai ehkä ympäristöstä omaksuttu – kuka tietää – taipumus nojata siihen suuntaan, joka tekee meidät ennemmin tyytymättömäksi kuin tyytyväiseksi, täytyy omaa asennettaan tarkoituksella hioa ja kultivoida. Sen voi mieltää lihakseksi siinä missä minkä tahansa muunkin kehonsa osan. Harjoittaessa se vahvistuu, ja laiskotellessa se surkastuu.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Jahknostar ja kaikki messiin! @kaisakorhonen on timanttinen! @bommitommi on vertaansa vailla! #kaunisonmaa 📍 https://lnk.to/Kaunis_on_maa

Henkilön Raappana (@raappanaman) jakama julkaisu

 

Koska olemassaolon fiilistely usein unohtuu kaiken sen alle, mikä arjessa vaatii huomiotamme, ja joka vähän liian helposti kasaa päiviimme stressiä, kiirettä ja niiden myötä huomiokyvyn heikkenemistä, on todella onni, että stereoihimme putkahtelee sellaisia biisejä kuin Kaunis on maa. Raappanan sanoma voi parhaimmillaan ravistella hereille keskeltä turtunutta automaattivaihteella junnaavaa eloa, ja lempeästi kuiskata: “Ollaan hiekanjyvä galaksin povitaskus / Peilityynen järven pinnalla heijastus”. Kuinka sydämellinen mielikuva! Ja kuinka helpottava ajatus, että olemme vain pienen pieniä hiekanjyviä suunnattoman galaksin reunalla. Ihmeellisesti sen muistaminen poistaa henkistä painetta, eivätkä äsken niin tukahduttavilta tuntuneet huolet enää paljoa kiinnosta.

 

Huomionarvoista Raappanan biisissä on myös sen kädenojennus muille ihmisille. Siinä ei pelkästään keskitytä fiilistelemään olemista omasta näkökulmasta, vaan tajutaan verkoston elintärkeä voima. Emme onneksi ole täällä yksin, vaan läheisyys ja rakkaus, jonka muut ihmiset mahdollistavat, pitkälti pitävät meidät elossa. On helppo ottaa oma kumppani tai parhaat ystävät itsestäänselvyyksinä, mutta jälleen tässäkin asiassa voi tehdä yllättävän suuren vaikutuksen ajatella ja tuntea koko homma toisesta, entistä arvostavammasta näkökulmasta.

 

Ennen kaikkea Raappana opettaa ihmettelemään. Mittakaavoja, omaa tonttia, muiden tonttia, maapalloa kokonaisuudessaan. Luonnon kuiskailuja, ihmeellisiä sattumuksia, arvaamatonta elämää. Mitä oikein saalistamme, kun kaikki on jo tässä? Paljon saavuttaa pelkästään pysähtymällä ja todella katsomalla. Missä olemme ja miksi? Miltä se tuntuu? Oikein todella?

 

Maailmankartalla pienen pieni piste / Valohiukkanen, jonka tuuli tuo