Keko Salatan perjantaina julkaistussa uutuussinkussa keskitytään valoisaan, eli toisin sanoen rakennetaan lumilinna.

 

 

Jos olet sillä tuulella, että toivot musiikillisessa muodossa olevaa satumaata, on Keko Salatan Lumilinna juuri oikea polku sinne. Ei tarvitse olla lapsi fiilistelläkseen mielikuvitusmaailmoja, eikä oikeastaan lähes kukaan meistä niitä välttelekään, vaikka emme ehkä ole niin alttiita sitä myöntämään. Niin iso osa toiminnastamme on eskapismiin pohjautuvaa, että suostuimme sitten näkemään sitä itsessämme tai emme, kaipaamme kaikki suojaa ja harhautusta ulkomaailman karuilta olosuhteilta.

 

Keko Salata ei tätä ihmisluonteen suojamekanismia ainakaan itsessään jätä tiedostamatta. Lumilinna on aikuisten satu, jossa elämän tai parisuhteen huonoja puitteita pyritään korjaamaan uudella ympäristöllä ja raikkailla tuulahduksilla. Tässä tapauksessa todella erityisen raikkailla: uusi koti rakennetaan lumilinnasta, joka kenties kylmyydellään ja liukkailla pinnoillaan rauhoittaa sekavia tunteita ja viilentää kiihtyneitä olotiloja.

 

Jos oikeasti lumesta ja jäästä rakennettu linna tuntuu liian hankalalta ajatukselta sisäistää, voi siitä toki poimia pelkän ytimen: steriili, kylmää hohkaava ympäristö luo toivotun kontrastin menneelle, joka voi olla painavasta energiasta ja selvittämättömistä solmuista tukahduttava. Lumen paino ja hitaasti sulava ympäristö hohkaa taianomaista hiljaisuutta, joka hidastaa aikaa ja pakottaa rauhoittumaan.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Mä ennustan ens viikolle ❄☃️❄

Henkilön Keko Salata (@kekosalata) jakama julkaisu

 

Ajatus lumilinnasta on myös lapsuudesta tuttu ja lohdullinen. Kuinka monet iltapäivät koulun jälkeen sitä käyttikään möyrimällä korkeissa lumikasoissa, muotoilemalla niiden sohjoisista paakuista tunneleita ja näkemällä lopputuloksen silmissään hulppeana, korkealle kohoavana palatsina. Aikuisiän versiossa olennaista on juuri tämä lohtu ja turva, joka häikäisevän valkoisena ja joka suunnasta korkealle kohoavana suojaavana rakennelmana luo hiljentyneen seesteisen tunnelman ja jättää ulkopuolelleen kaiken pahan.

 

Keko Salatan tunnusmerkit kuuluvat voimakkaina tässäkin biisissä, sillä kappale on samaan aikaan sekä melankolinen että toiveikas. Elinvoimaisesti rullaavan biitin päälle koottu tarina keskittyy myönteiseen, mutta ei epärealistisuuksiin asti. Biisissä nimittäin tiedostetaan, että jo valmiiksi murenevan pohjan päälle rakentaminen ei tule pitämään ikuisesti, mutta se ei tarkoita, että luovuttamisen pitäisi olla juuri tämän hetken ratkaisu. Vaikka jokin tulee loppumaan, miksei siitä voisi nauttia sen pienen hetken kun se vielä kestää?

 

Olennaisena biisissä kulkee myös toisen puolesta tehty pohjatyö, joka tähtää molemminpuoliseen hyvään. Kun toinen vielä kasaa voimiaan tai tutkii sisintään sen varalta, haluaako lainkaan jatkaa, on itsellä aina mahdollisuus toimia sen eteen, mitä kaikista hartaimmin toivoo: “Et oo valmis vielä sinne muuttamaan, mä tiedän / Mut ei hätää rakas, hetken yksinäisyyden mä siedän”. Siinä mielessä Lumilinna on hyvinkin romanttinen rakkauslaulu, jossa kaikin keinoin pyritään vaalimaan sitä, mikä joskus oli kaunista ja kokonaista.

 

Lopulta oleellisimmaksi biisissä nousee asenne, jota voi soveltaa niin paljon muuhunkin kuin rakkaussuhteisiin. Periksiantamattomuus, ympäristön vaikutus hyvinvointiin, irtonaisten narujen kerääminen omiin käsiin ja se kaiken läpi puskeva valoisuus – ominaisuuksia, joiden kultivoiminen voisi parhaimmillaan muuttaa maapalloamme. Lisäksi on pakko huomioida upean tunnelmallinen kansikuva, jonka on tehnyt Heikurainen: mielikuvitus todella lennähtää korkeuksiin, kun tätä kauniin satumaista linnaa katselee!