Rhyi julkaisi perjantaina uuden biisin nimeltä Pullapitko, jossa featissa kuullaan Raipati. Biisi ei vastoin odotuksia kerro leipomotuotteista, mutta joulupukkia siinä kyllä käydään moikkaamassa. Samalla pohditaan vähän räppiskenen nykytilaa sekä tulevaisuutta. Ja maapallon.

 

 

 

 

Jotkut biisit ovat siitä hämmästyttäviä, että kun ensimmäisen kerran laskee sen neulan alas, tai painaa play, tai miten ikinä musiikkinsa nauttiikaan, eikä osaa odottaa muuta kuin – no, musiikkia, ne tarjoavatkin kokonaisen maailman. Kohtuullista on odottaa, että musiikki ehkä herättää tunteita, ehkä saa mietiskelemään jotain omaan elämään liittyvää, tai ehkä valuu jälkiä jättämättä yhden kerran läpi kehon ja unohtuu sitten, mutta harvemmin sen kautta raottuu ovi kokonaiseen galaksiin, jossa risteillään alle neljässä minuutissa läpi kokonaisen maailmankaikkeuden.

 

Yllätys voi olla melkoinen, varsinkin jos biisin nimi on Pullapitko. Kuka olisi arvannut mitä sen sisään voi mahtua?

 

Rhyi sen kertoo. Roihis Musican kautta musiikkinsa julkaisevan artistin toinen kokopitkä nimeltä Autopsia ilmestyi tämän vuoden huhtikuussa, ja nyt levyn suuret teemat saavat jatkoa singlellä, jossa mukana on reipas Raipati, ja joka avaa maapallon nykytilaa nätisti käsi kädessä räppiskenen kanssa. Kuinka nämä kaksi aihepiiriä punoutuvat niin saumattomasti yhteen, sitä on vaikea sanoa, mutta jostain syystä kappaletta kuunnellessa tuntuu täysin luontevalta ratkaisulta käsitellä esimerkiksi ilmastonmuutosta, epätasa-arvoa sekä köyhien ja rikkaiden välistä kuilua yhdessä musiikkibisneksen lainalaisuuksien kanssa.

 

Samalla planeetallahan tämä kaikki tapahtuu, ja samojen mekanismien pikkuruisia osasiahan me kaikki olemme.

 

Sitä faktaa ei ole biisissä sivuutettu. Nimittäin sitä, että vaikka kuinka yritämme puskea mielestämme epäreiluja rakenteita vastaan, on meidän oltava tarkkana omien etuoikeuksiemme ja mieltymystemme suhteen. On helppo huudella barrikadeilla vääryyksistä, joista emme itse olennaisesti hyödy, mutta voimmeko todella käsi sydämellä sanoa, että emme jollakin toisella alueella hyväksikäytä heikompaa? Voimmeko todella irtisanoutua koko systeemistä, todella jättäytyä kaikkien etuuksien ja vääristyneiden konstruktioiden ulkopuolelle? Haluammeko edes?

 

Biisissä tämä näkyy itseironian häivähdyksinä, ohikiitävinä hetkinä joissa ei ole täyttä varmuutta siitä kuka soimaa ja ketä. Planeetta on rikki ja maapallo palaa, mutta voimmeko olla varmoja siitä, että vika on aina ja sataprosenttisesti itsemme ulkopuolella? Toisaalta kenties ainoa keino todella muuttaa mitään on pysyä jatkuvasti raadollisen tietoisena omista virheistä ja inhimillisestä erehtyväisyydestä – sisältäpäin kaikki lähtee, ja siinä meistä monella riittää työnsarkaa.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Elokuun viimeinen sunnuntai. Piparit on jaossa. Käytä se hyvin ja laita pullapitkoo kehiin. #rhyi #raipati #pullapitko #roihismusica #ikkunatehdas #deerstation

Henkilön RHYI (@rhyi.1) jakama julkaisu

 

Tässä valossa räppiskenen liittäminen yhteiskunnan tulevaisuutta koskeviin teemoihin käy täysin järkeen. Rhyi on aiemminkin käsitellyt artistin roolia ja vastuuta ja esittänyt kysymyksiä muusikon tehtävästä. Onko tärkeämpää pitää hauskaa vai raivata parempaa polkua meidän jälkeemme tuleville? Myös Raipati syventyy tähän teemaan energisellä osuudellaan, joka on samaan aikaan hauska ja osuva pienessä piikikkyydessään: “Sit sanotaan sitä omaa geimii aidoksi / Valmiita laitoksiin, valomainoksii talon kokosii”. Olennaista lieneekin, mikä omaa tekemistä motivoi – onko perimmäisenä intentiona suosio vai rehellisyys?

 

Tässä kahtiajaossa ei toki ole mitään uutta: taistelu aitopäiden ja sell-outien välillä on jatkunut vuosikymmeniä. Kuka tekee rahasta ja kuka tarpeesta sanoa jotakin, jolla on jotain väliä. Pullapitko kuitenkin saa laajennettua koko kysymyksenasettelua koskemaan sen verran painavia ja merkityksellisiä teemoja, että dikotomia tuntuu yhtäkkiä suorastaan tuoreelta.

 

Biisin etu ei kuitenkaan ole pelkästään sen teema tai ne mielikuvituksellisesti kutkuttavat asetelmat, joiden kautta sitä käsitellään. Pullapitko toimii nimittäin myös puhtaasti musiikillisena tuotoksena ja todella lunastaa paikkansa räppimaailmassa ihan noin niin kuin räppibiisinä. Rasmoosen biitti on samaan aikaan tanssittava ja syvä: se saa tarinallisuudellaan kuulijan uteliaaksi ja kuljettaa vuorotellen läpi avaruuden ja meren. Oppaana tässä seikkailussa toimii tietenkin Rhyi, jonka toisaalta intensiivinen mutta jollain taajuudella myös rauhoittava ulosanti johdattelee universumin keskeisten kysymysten ytimeen.

 

Tämän päälle kappaleesta löytyy vielä Ville Seppäsen musiikkivideo, joka onkin sitten aivan oma tarinansa. Cthulhuineen kaikkineen se toisaalta kuvittaa biisissä maalailtua maailmaa, mutta samalla elää aivan omaa elämäänsä. Samalla tavalla kuin höttöisessä ja totuuksia kaikenlaisen sekoilun avulla välttelevässä viihdebisneksessä se on täynnä levotonta neonvalovälkettä, hämäriä tyyppejä, epäilyttäviä naamareita ja yksinkertaisesti päätöntä sekoilua. Toisaalta sen voi samanaikaisesti nähdä kuvana maapallostamme kokonaisuutena: miten kaiken tämän pään aivan tokkuralle saavan hyperaktiivisuuden alta voi koskaan erottaa minkäänlaista totuutta?

 

Ei auta kuin yrittää. Pullapitko ainakin tekee kaikkensa auttaakseen eksynyttä kulkijaa matkalla. Mieleen jää pyörimään kolme kysymystä: kenelle valta kuuluu, kenelle se pitäisi antaa, ja kuka täällä oikeastaan on hullu?

 

Mul on kädes aina kynä, repus puhuva vihko / Se sano: listaat ehtoja kovaotteisesti, universumii ei kiinnosta vaikket tätä sietäisi