Noin vuoden tauolta palaavalta Mikael Gabrielilta ilmestyi viime lauantai-iltana uusi single Löytäjä saa pitää, joka on kevyen kaunis rakkauslaulu.

 

 

Onko musiikissa mitään yleisempää teemaa kuin rakkaus? Ja onkohan mitään biisejä tehty enempää kuin rakkauslauluja? Toki kun kyseessä on universumin alkuvoimasta ja ihmiskunnan syntysysäyksestä asti nouseva energia, on aivan luontevaakin, että se valloittaa mielemme ja inspiroi luovuuteen useammin kuin mikään muu teema ehkä ikinä. Tällä kertaa leikkiin mukaan lähtee Mikael Gabriel lauantai-iltana julkaistulla singlellään Löytäjä saa pitää, joka on putipuhdas rakkauslaulu.

 

Sanon tahallani leikki, sillä Mikael Gabrielin biisissä rakkaus todella näyttäytyy sellaisena. Yleisilmapiiri viestii kepeyttä ja ilmavuutta, kirkkaita värejä ja kesäisiä kirmailuja, kun taas sanoma itsessään on rehdin romanttinen. Että hei, tässä mun rakkaus sulle loppuelämäksi, ja jos et sitä halua niin no worries, mutta ilman sitä jään kyllä täysin tyhjän päälle.

 

Ja sitähän rakkaus ja romantiikka perinteisesti meidän kulttuurissamme on. Siihen sukelletaan täysillä, sen sisään kietoudutaan niin ettei ulospäin näy enää mitään, ei edes pikkuvarvasta, ja sen alttarilla ollaan valmiita uhraamaan kaikki, kunhan vain rakkauden liekit saavat roihuta korkeina ja komeina ja mieluiten ikuisesti.

 

Eritoten tämä ajallinen aspekti dominoi monesti vastarakastuneen toivomuksia, sillä menettämisen pelko on niin valtava, että on lähes välttämätöntä nojata ajatukseen siitä, että rakkauden kohde on vierellä kuolemaan saakka. Miten sitä muuten sietäisi kaikkia niitä ylivoimaisia ja musertaviakin tunteita kuin luottamalla siihen, että niiden loppumisen kanssa ei ainakaan tarvitse elää?

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

tää on se päivä. Muistakaa katsoa UMK-finaali tänään klo 21 #löytäjä 📷: Viivi Huuska

Henkilön Mikael Gabriel (@mikaelgabriel) jakama julkaisu

 

Mikael Gabriel on tämän dilemman ytimessä. Biisissä ei yritetäkään uskotella, että elämä ilman juuri häntä, jolle serenadi on osoitettu, olisi varmaan ihan jees, vaan siinä ollaan sydän apposen ammollaan valmiina kietomaan oma olemassaolo toisen olemassaoloon. Jokainen kerran rakastunut tietänee, kuinka piinallisen pelottavaa on laskea suojukset ja todella myöntää toiselle, että omat tunteet räiskyvät yli äyräiden, mutta ei fiilisten piilottelukaan oikein ole vaihtoehto, kun ne joka tapauksessa tulvivat jokaisesta raosta esiin.

 

Löytäjä saa pitää on kuitenkin niin keinuvan suloinen kokonaisuus, että se poistaa koko hommasta sen raastavan hurjan aspektin, jolta rakkaus, varsinkin jos sen pysyvyydestä ei ole tietoa, repivimmillään voi tuntua. Massiiviset asiat saavat hämmästyttävän seesteisen muodon, ja ydinenergia kappaleessa on epävarmasta kohtalosta huolimatta tyynen hyväksyvä: “Älä huoli en kahlitse sua / Jos oot villi ja vapaa se sopii / Sä voit seikkailla viidakossa, jos sä haluut voit käydä kuussa / Kunhan lopulta löydät kotiin”.

 

Biisissä tasapainoillaan kahden vastakkaisen voiman välillä, ja se onnistuu samalla tavalla kuin trapetsitaiteilija pysyy narullaan: fokus ja kiireettömyys vievät pitkälle. On selvää, mikä ultimaattinen tavoite on, eli jos loppuelämä vietetään yhdessä niin se olisi kyllä mitä ilmeisimmin tosi kiva, mutta sitä kohti ei tarvitse hosua, vaan tärkeää on antaa toisen ensin purkaa kaikki se, mikä saattaa purkamattomana tuhota koko jutun. Toisen ihailu voi olla painostavaa ja pakkomielteistä, mutta jos toinen tuntee samoin, kääntyy koko homma ihmeellisesti aika upeaksi.

 

Jos toisen pakottaa pysymään vierellään, mistä sen lopulta tietää, onko se kummankin yhteinen halu? Jos taas avaa oven kohti vapauden vehmaita ruohikkoja, ja toinen palaa aikansa ilakoituaan kaivaten takaisin, voi kumpikin olla varma, että koko kuviolla on luotettava pohja ja sille uskaltaa laskeakin jotain. Tai kuten Mikael Gabriel hieman runollisemmin laulaa: “Mut onneks ollaan ihmisii ja mä voin olla sussa kii ja tanssii sun kaa pitkää iltaan”.

 

Lopulta se mikä lempeän kappaleen sisältä nousee olennaisimmaksi on oma suhtautuminen käsillä olevaan rakkauteen – kuinka merkittävä vaikutus omalla asenteella on siihen, millaiseksi todellisuus muovautuu. Jos tarve olla toisen kanssa syntyy riippuvuudesta ja pelosta, voi olla varma, että lopputulos on kaoottinen, mutta jos tarve syntyy ehdottomasta rakkaudesta, jonka motiivina toimii itse tunteen vaaliminen eikä pakkomielle olla toisen elämässä joka sekunti läsnä, voi palkintona olla jotakin yhtä kimaltelevaa ja hymyilyttävää kuin mitä Mikael Gabrielin biisistä huokuu.

 

Löytäjä saa pitää sai ensiesityksensä lauantai-iltana UMK-finaalissa, ja tämän näyttävän visuaalisine aspekteineen aivan uusia sävyjä kappaleeseen tuovan kokonaisuuden voi jo katsoa Youtubesta. Kappale ennakoi Mikael Gabrielin tulevaa albumia, jolla artisti haluaa ottaa etäisyyttä räppiin, ja jonka uudet biisit artisti on luonut omien sanojensa mukaan “valojen täyttämässä Japanissa ja keskellä metsää Suomessa”. Ei ihme, että Löytäjä saa pitää on valtavasta aiheestaan huolimatta niin rauhoittava, kun siinä soi koti-Suomen turvallinen luonto ja kaukaisen maailman vapaus.