Saimaa palaa! julkaisi yhdessä Iivon kanssa Odotan-sinkun perjantaina 5.7. Biisi pureutuu suuriin aiheisiin pehmeän kaihoisalla otteella ja herättää kuulijassa halun tarkastella omaa elämää vähän korkeammasta perspektiivistä.

 

Odotan on runollisuudessaan ja mahtipontisuudessaan kuin modernin ihmisen sinfonia aiheista, jotka ovat koskettaneet ihmiskuntaa vähintään siitä lähtien kun yhteiskunta muuttui teknologian, laitteiden ja koneiden valtakunnaksi – ehkä jo sitä ennenkin, kun kaupungit alkoivat kasvaa ja niiden väkiluku lisääntyä. Kauniin melankolisessa kappaleessa ollaan eksistentiaalisten teemojen äärellä, kun pöydälle tutkittavaksi nostetaan elämän olemus, ihmisen mielenlaatu sekä itseä palvelemattomat toimintatavat. Kaiken ytimessä piilee halu elää merkityksellisempi, käsinkosketeltavampi elämä, vaikka mitään yksioikoista, kaikille toimivaa polkua sen tavoittamiseen ei ole.

 

On tärkeää, että ihmisellä on haaveita, sillä se pitää liikkeellä ja saa jaksamaan. Vaikka hetkeen keskittyminen ja sen täydellinen huomioiminen, mitä juuri nyt on, on monen filosofian mukaan tie onneen, on tässä maallisemmassa, enemmän arjelta maistuvassa tallustamisessa usein eduksi, että huomiseen sisältyy jokin odottamista aiheuttava aspekti. Saimaa Palaa! ja Iivo ovat kuitenkin jo sen tien päässä, jolla odotusten varaan rakennettua elämää ei oikein koskaan ole lunastettu, ja jota kulkiessa on käynyt yhä selvemmäksi, että täyttymystä ei välttämättä koskaan tule. Ellei sitten itse ala aktiivisesti toimia sen eteen. Huomisen varaan laskeminen ja tulevaisuuteen nojaaminen taitaa olla nykyihmisen perisynti: on helpompi tyytyä siihen mitä on, ja passiivisesti toivoa, että seuraava päivä tuo onnen, kuin todella heittäytyä ja tehdä se vaadittu työ, jotta elämän saisi tuntumaan samalta kuin villeimmissä mielikuvissaan toivoo. Odottaa kyllä voi ikuisesti, mutta se kuihduttaa ja lamauttaa. Odotan muistuttaakin tasapainon tärkeydestä. Jos nojaa liikaa kumpaankaan suuntaan, alkaa elämä helposti lipsua käsistä kuin tiimalasissa hiekka.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Saimaa Palaa! – Odotan feat. Iivo löytyy nyt myös YOUTUBESTA! #saimaapalaa #VAINO @saimaapalaa @huge_t @vaino.gram @kaheneuronfilosofi

Henkilön Saimaa Palaa! (@saimaapalaa) jakama julkaisu

 

Haavekuvien varassa elämisellä on myös haitallinen kääntöpuolensa, ja sitä Odotan käsittelee lempeällä mutta herättelevällä tavalla. Kuten sanottu, on unelmilla ja toivomuksilla paikkansa ihmisen mielekkään elämän rakentamisessa, mutta on myös tärkeää osata päästää irti silloin kun tämä jatkuva tavoittelu enemmänkin uuvuttaa kuin palkitsee. “Hukkunu aikoja sitten, ruuhkan seassa kahlaan / Nuutunu aikoja sitten, nukkunu parhaat, tuhlannu aikaa ja rahaa” sekä “Unelma aina sen askeleen edellä vaikka täällä aina sen kaikkensa tekee” ovat lähes kuin hätähuutoja liian kovaa pyörivän työorientoituneen yhteiskunnan uumenista. Mitä varten täällä juostaan ja kilpaillaan? Miksi talloa toisia päästäkseen itse korkeimmalle palkintopallille? Miksi luoda niin armottomia olosuhteita, joissa vain kovimpia arvoja edustavat yksilöt pärjäävät? Miksi on niin KIIRE? Kappaleessa havahdutaan siihen, että aikaa ei ole loputtomiin, vaan jossain vaiheessa on pakko alkaa täsmätä tilejä merkityksellisyyden tunteen ja käytettävissä olevan elämän välillä.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Noin vuosi sitten Jere, Häkä ja Ile lähestyi meikäläistä ja niillä oli idea kasata hyvä porukka, jolla tehdä musaa, ja allekirjoittanut hyppäsi tähän remmiin mukaan. Erinäisten palavereitten kautta tämä konsepti sitten kulminoitui sanaan Vaino. Se oli aluksi meidän keskinen porukka, jossa jokainen tukee toistensa juttuja, jaetaan yhdessä omaa osaamista ja pointtina vaan että tehdään helvetin hyvää musaa. Nyt tuo ensimmäinen hetki tuntuu että olisi ollut jo vuosia sitten, koska näiden tyyppien kanssa työskennellessä on ajantaju hävinnyt ihan täysin. Siinä samassa tultiin siihen tulokseen, että halutaan ottaa itte haltuun omien biisien julkaisu ja rakentaa solidi oma pohja jolla jatkossa julkaista musaa. Näin Vainosta tuli myös levy-yhtiö. Sen myötä allekirjoittanut on nyt myös poistunut Monspilta ja jatkossa omat jutut julkaistaan Vainon alla. Sittemmin meille on myös päätynyt talliin muitakin artisteja, mutta niistä puhuttakoot lisää myöhemmin. Vaino on porukka, se on kollekti, se on perhe; jokainen näistä tyypeistä on kuin veli miulle enkä vois toivoa parempia tyyppejä keiden kanssa työskennellä ❤️ Siihen päälle että olin alunperin näiden kaikkien tyyppien fani niin toki tuo vielä oman kirsikkansa kakun päälle. Tällä hetkellä meijän pojat on jenkeissä musahomissa ja allekirjoittanut miksaa kotona. Jos haluut tietää mitä kaikkea meidän porukka duunaa muutenkin kuin miun kautta nii mene ottamaan haltuun Vainon some kanavat; IG (@vaino.gram ) ja Facebook (@Vainobook). Ens vuos tulee olee hullu ja tänä vuon tiputellaa koko ajan maistiaisia! #iivo #kaheneuronfilosofi #jere #häkkilä #saimaapalaa #oskariolematon #rontti #vaino #ileonihana

Henkilön iivo (@kaheneuronfilosofi) jakama julkaisu

 

Odotan ei suinkaan ole pelkkää harmien listaamista. Ei itse asiassa yhtään. Jokaiseen epäkohtaan sisältyy toive paremmasta – tiedostaminen on jo puolet matkasta. Kappale onkin haikeasta vibastaan huolimatta pohjimmiltaan varsin rohkaiseva, sillä yksi sen tärkeistä viesteistä liittyy kohtaamiseen. Emme ole tällä maapallolla yksin, vaan luultavasti suurin osa käy läpi samoja tunteita ja ahdistuksia. Olemme vain niin tottuneita peittämään “negatiiviset” tunteet ja liimaamaan naamalle hymyn, jonka olisi tarkoitus johdattaa meidät taas yhden ontolta tuntuvan päivän läpi ja viestittämään samalla muille kaiken maailman sometilien läpi, että hei täällä eletään super siistiä ja ihanaa elämää, että olemme unohtaneet kuinka arvokasta aidon itsensä avaaminen maailmalle on, ihan sama kuinka rikkinäinen se itse on. “Muulle maailmalle pelkkää hymyä pikseleinä, mitä tunnemaailma ei nää / Nään valheita ruuduis, huuruissa kalpeena hakkaat seinää.” Emme ehkä voi estää sitä, että luomme toisistamme jonkinlaisia mielikuvia, mutta ainakin voimme valita, ovatko ne kauniita vai ei, luommeko niitä yhteistyöksi vai ei. “Minkä pääl sä seisot kun sä katot alas / Mä nään aforismei meistä galakseina katonrajas / Ja jos katon takas nään itsestään selvii asioita / Oltaisko siis toisillemme selviytymistarinoita.”

 

Kaiken kaikkiaan Odotan on kuin ihmisyyden oleellisiin totuuksiin avattu ovi, josta kulkemalla palautuu mieleen se, mikä tällä maapallolla on keskittymisen arvoista. Aika universaaleja asioita nämä lopulta ovat: jokainen on satavarmasti joskus turhautunut siihen, että elämä valuu ohi, sekä janonnut kokonaisvaltaisempaa ja rehellisempää kohtaamispintaa ympäröivän lauman kanssa. Kappaleen sanomaa tukee tunteita pintaan nostava laulukertsi ja kauniin riisuttu kitaravetoinen melodia – ihan kuin nuotion äärellä istuisi fiilistelemässä ihmisyyden salaisuuksia.

 

Hengitä sisään, nouse ylös, hengitä ulos ja näe

Juokse kohti mä juoksen vastaan, kurota käet