Silkinpehmee julkaisi viime perjantaina albumin nimeltä El Suave. Levyltä löytyy 10 biisiä, joista yhteen perehdytään nyt syvällisemmin. Ketään ei voi muuttaa kertoo itsensä hyväksymisen taidosta sekä vapauden sallimisesta sekä itselle että muille.

 

 

 

Ottaen huomioon sen, kuinka järjetön määrä ihmisiä tätä maapalloa tallaa, on suorastaan absurdia, kuinka vaikeaa meille on hyväksyä erilaisuutta tai sallia omista näkemyksistämme eroavia mielipiteitä. Luontevaa on toki hakeutua samanhenkisten ihmisten seuraan, ja aivan ymmärrettävää on preferoida hengailua sellaisten henkilöiden kanssa, jotka jakavat saman ajatusmaailman, mutta ihmeellisen usein erilaisuus koetaan uhkana. Jokin, jota ei itse pysty ymmärtämään, koetaan automaattisesti jonakin, joka on itseltä pois.

 

Silkinpehmee ottaa tähän ihmeellisyyteen kantaa biisissään Ketään ei voi muuttaa. Kappale löytyy Silkinpehmeen upouudelta albumilta El Suave, joka julkaistiin viime perjantaina, ja joka on jo saanut paljon positiivista huomiota. Eikä suotta – kyseessä saattaa olla artistin kovin julkaisu koko tämän musiikillisen uran ajalta. Keskitytään kuitenkin nyt tähän yhteen biisiin, jossa sanotaan paljon sekä suoraan että rivien väleissä. Kappale on hauska mutta terävä. Leppoisa mutta paljonpuhuva. Siinä poraudutaan sellaisen ilmiön ytimeen, joka todella kaipaakin porautumista.

 

Kuka nimittäin on kertomaan yhtään kenellekään, miten tämän pitäisi elämäänsä elää? Silkinpehmee käy biisissä läpi erilaisia aihealueita, joilla on kohdannut ahdasmielisyyttä ja kritiikkiä. Sanomista voi tulla pukeutumisesta, elämäntyylistä, mielipiteistä ja arvomaailmasta. Asenteista ja prioriteeteista. Ihmisyydestä ylipäätään: “Ollaan samal pallokentäl, pelataan eri maaliin”.

 

Kappaleesta käy ilmi, että arvosteluun taipuvaiset henkilöt asettuvat keskustelussa aina ikään kuin yläpuolelle; kuin näiden oma meininki olisi objektiivisestikin kaikista paras. Tietenkin tällainen korkealta omaksuttu ja muita alaspäin katseleva asema mahdollistaa muiden arvostelun eri tavalla kuin jos ihminen pyrkisi tasavertaisena ymmärtämään jotakin, jota ei itse edusta. Mutta onko tässä dominoivassa itseriittoisuudessa jotakin hauskaa? Tuleeko siitä hyvä mieli? Saavuttaako sillä jotakin parempaa kuin vilpittömällä kiinnostuneisuudella ja avoimella mielellä?

 

 

Silkinpehmee perkaa myös erilaisia elämäntyylejä, jotka törmätessään saattavat aiheuttaa kitkaa. Ja aiheuttavatkin. Yhteiskunnassamme vallitsevat jossakin määrin ikävän kivikautiset asenteet sen suhteen, millaiseen suuntaan ihmisen kehityskulun pitäisi mennä ja millaiset asiat merkitsevät elämässä menestymistä. Ikään kuin rahassa tai asemassa mitattava menestyminen olisi itsestäänselvästi jokaisen ensisijainen tavoite. Silkinpehmee kuitenkin viis veisaa näistä kirjoittamattomista säännöistä ja fiilistelee täysillä omaa meininkiään, ihan niin kuin pitääkin: “Enkä tajuu miks sä heittaat, ei se oo edes junttii / Jos rokkaa vanhoi Vansei ja ysäriskedepunkkii”. No ei olekaan. Se on junttia, jos kuvittelee yhtään minkään vaatetyylin tai musiikkimaun rokkaamisen olevan junttia. Rokatkoon kukin mitä lystää.

 

Vaikka kappale on huolettoman ja viihdyttävän kuuloinen, löytyy sen pohjalta eräs painavampi ja jossain määrin huolestuttavampi kela. Nimittäin kun ihminen ei kyseenalaista päänsä sisältä löytyviä arvoasetelmia, on olemassa riski, että hänen maailmankuvaansa alkaa värittää epätasa-arvoon pohjautuva filtteri. Kun ihminen takertuu ajatukseen siitä, että oma meno on paras meno eikä muiden tavat ja tyylit ole yhtä arvokkaita, on se vaarallisen hedelmällistä maaperää haitallisille ennakkoluuloille ja niistä seuraavalle syrjinnälle. Silkinpehmee kiinnittääkin huomiota eri tavoin etuoikeutettujen porukoiden taipumukseen sokeutua omalle etulyöntiasemalleen: “Sun piireissä viljellään niitä kliseitä, menestys itest kii, häviöön haetaan muuta syyllistä / Mun piireissä uidaan vesis diipeissä, mut harvalla siel varaa käydä terapias”.

 

Ketään ei voi muuttaa sietää tulla kuunnelluksi monta kertaa ja eri elämäntilanteissa. Se muistuttaa pitämään kiinni omasta tyylistä toteuttaa omaa elämää, tuli mikä tuli ja sanoi joku muu mitä sanoi. Silkinpehmee ainakin on löytänyt keinonsa seistä sataprosenttisesti itsensä takana, vai miltäs tämä kuulostaa: “Tää kroppa ei oo atleetin / Mut tää paljon nähnyt lärvi toimii internetis lailla magneetin”.

No hyvältähän se kuulostaa.