Liveilmiöt täällä taas, lennättämässä teidät suoraan aitiopaikoille, keskelle live-musisoijien jännittävää arkea. Tällä kertaa matkamusiikkina toimii keinuttelevat jamaika-rytmit, kun oppaaksi saapui juuri odotetun ensisinkkunsa “Nousee ja loistaa” julkaissut, rootsimman suomireggaen uudeksi lipunkantajaksikin tituleerattu Joonas Hauveli.

Wadap velimies! Heitähän alkajaisiksi muutama sana sun viime perjantaina julkaistusta sinkustasi.

-Ton sinkkubiisin tein Rollossa muutama vuos takaperin. Se oli itelle semmonen laulu, et “hei ota iisisti veli, nyt vähä juoksuu vähemmälle. Istu alas ja keskity. Nää biisit ei kirjota ite itteensä.”

Oot keikkaillut käsittääkseni pääsääntöisesti Rytmi-Rengit kokoonpanon kera, joka soittaa myös tulevalla albumillasi. Mistä yhteistyö Renkien kanssa lähti?

-Koottiin Rengit kasaan turkulaisista pelimanniveljistä, ku Haapalan Juhani, joka soittaa skittaa pumpussa sano, et noita äijän reppuun kertyneitä värssyjä vois iha soittaaki. Eka keikka oliki sit Turussa, tammikuussa 2018. Kaikille jäi hyvät vaibit. Sit alettii pörrää vähä eri lääneissä soittamassa.

2019 helmikuun korvilla oli tilanne edenny sillä lailla, et alko meikän ekan kiekon narutukset, josta tippui nyt uuden vuosikymmenen alkuun eka sinkku. Levyllä soittaa Rytmi-Rengit ja muutamia muita muusikkoveljiä -ja siskoja. Plattaa on nauhottanu ja tuottanu Studio Redin Mikko Rossi ja sen julkasusta vastaa KHY Suomen Musiikki Oy. Kiitollisii tuntemuksii sydänalassa on! Jengi jeesannu, et tähä pisteeseen päästy. Emmä ois ite ikinä kehannu kiipee puuhu huutaa, et tällästä ois. Unity!

Bändikuvioiden lisäksi oot toiminut mikkimiehenä myös soundsystem-meiningeissä. Kumpi noista kahdesta sopii paremmin omaan sielunmaisemaasi?

-Jep, nauhalta tulevien jamaikalaisten klassikkoriddimien päälle on tullu tiputeltuu ns. soundsystem-tyylillä, mut kyl se kuningaslaji meitille on toi orkesterisoitto. Bluuskitaran vingutuksesta kaikki lähteny kuitenki poikasena.

Noi soundsystem-jutut on parhaimmillaan sillon, kun on kunnon saundisessio ja omarakenteiset äänentoistot pumppaa äänenpaineella suurella. Se fokus ei niinkää oo sillon siinä solistissa vaan enempi koko rituaalissa – heimotansseissa. Sanottakoon silti, että kun elävät ihmiset soittaa elävää kudosta ja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään ja yleisön kanssa, niin ne energiat, mitä syntyy siinä noidankattilassa, on parhaimmillaan aikamoista sielunsoppaa. Tuntuu, et jengi ei muistakaan ennen hyvää livekeikkaa, mikä voima on ihmisen suoraan soittamassa musiikissa. Meinaan vaikka, kun torvisektio kajauttaa kunnon riffin ja rumpali panee “boom bäp butum!”

Oon tehny biisit aina kitaralla ja viholla, niin oma kenttänsä on vielä mies ja kitara. Alastonta ja herkkää puuhaa. Mut siinä voi koittaa kontrolloida ite sit kaikkea ulosantia. Kaikkia tyylejä rokkaan, mut kyl toi bändi ja toi kitarajuttu vie heittämällä voiton.

Haluaisin myös tehä työtä ja antaa esimerkkiä sen eteen, että bändejä arvostettais ja työmiehet sais palkkansa näinä aikoina, ku paljo tiputellaan vaa lettujen päälle. Vaikeinta bändipuuhissa on ajalliset, logistiset ja rahalliset jutut. Ku o monta ukkoo, se leipä menee aika muruseksi jaettaessa. Raha ei oo onneks vaikutin näissä hommissa. Ja valtionmuusikkonahan sitä toimii, ku ne maksaa palkkaaki, et voin tehä mun juttuu.

Sun ja Puppa J:n erittäin päräyttävällä, youtubesta löytyvällä TULVA LIVE-vedollanne laulat esimerkiksi, että “pitkään aikaan ollut kunnon tanssei” sekä “vanhassa vara parempi” jne. Oliko ennen todella paremmin, jos puhutaan suomireggaen livekuvioista ja millaiseen suuntaan itse toivoisit homman menevän?

-Se biisi haikailee vanhan musiikin spiritin ja viestinviennin perään kaikenkaikkiaan. Mut on siinä just tää kotimaan kulma. Ku vuosituhannen vaihtees nimenomaan suomenkielinen reggae ja rap otti kierroksii, nii sen aallon ajan oli Fi-Reggae -jengi, reggaefestareita, jamaikanartisteja ja Jukat  (Poika) ja kumppanit veti aika rootsvaibeilla. Kyl oli aktiivisempi meininki.

Tottakai toivoisin, et tulis toinen aalto. Oikee huolellinen. Lisää hyvää spirittii musaa. Laulajia ja soittimien soittajia. Himmeit henkevii reggaekekruja. Kunno tanssei, sanoisin.

Jäikö viime vuoden keikkareissuilta reggaemiehen reppuun jotain tiettyä, erityisen mukavaa muistoa? Missä oli siis mieluisin oma keikkasi?

-Nuoruuteni Turussa, Pikku Torressa muutama kk sit. Son kuitenki se Suomen rootsreggae -ja hamppukapitaali. Himmeet familyvaibit ja jengi vaa tanssii ja ruokkii sitä hommaa.

Olettaisin, että musiikkimiehenä oot ehtinyt tsekkailla myös kollegoidesi keikkoja. Mitkä ollut kovimpia kotimaisia keikkoja, joita oot päässyt lähihistorian aikana kokemaan?

Dxxxa D ja Nukkehallitus oli pommi, samoin Dalindeo H2Ö:ssä. Yona & Pienet Liikkuvat Pilvet Inarin PaPaNassa, äijänkin freestyle-akti samassa mestassa oli liekki! Keskitalon Joose Rovaniemellä ja J. Karjalainen Saariselällä. Molemmilla oli bändi messissä. Kaikilla ollu joku loitsu saada jengi svengaa ja voimaantumaan. Kyllä noi bändikeikat on näköjään jäänyt mieleen. Kai ne on sen verran spessumpia näinä päivinä, kun jengi heittää paljon keikkaa DJ:n kanssa.