Toge Rosonen on täällä taas uuden edusteluhenkisen videon kera. 24 -niminen setti tarjoilee räppipäille sitä itseään niin sanotusti, eli pelkkää tiputusta ilman taukoja tai huukkeja. Laitoin kaverille koodia ja pyysin häntä vastaamaan muutamaan kyssäriin.

Kuopiossa syntynyt Toge Rosonen aloitti räppäämisen jo yläasteella ja alkoi hiljalleen tiputella ekoja ug-julkaisujaan. Nykyisin jo miehen iässä oleva Rosonen asuu Espoossa, mutta ei halua tehdä siitä sen suurempaa “jou meitsi reppaa mun huudii” -tyyppistä numeroa.

Miehen uusin veto 24 on Togen taidonnäytteistä tuorein ja varsin tyylikäs sellainen. Annetaan artistin kertoa itse:

-Tää on oikeastaan jatko-osa tuolle mun viime vuonna tehdylle 23 biisille, jonka nimi tuli siitä, että täytin sinä päivänä 23, kun julkaisin sen. Viime vuonna vaan tuli sellanen fiilis, ku olin aina tehnyt perinteisiä biisejä, että haluun tehä jotain sellaista, missä ei oo mitään rakennetta.

Ku mäkään en sillee aina oo niin tavallaan tekninen räppäri, et monesti haluun ennemmin tuoda jonkun fiiliksen tai tunteen esille mun biiseissä. Sit tuli se fiilis tehä vaihteeks jotain tällästä, et sen ei tarvii olla välttämättä ees mikään virallinen biisi.

Ton julkaisemisen jälkeen jatkoin levyntekoa, mut sit tän vuoden alussa kelasin, et haluun tehä jatkoa tolle 23:lle, et haluun tehä myös 24:sen. Aloin sit taas haastamaan itteeni ja kirjottamaan tollasta punchlinee / teknisempää kamaa. Tää ei tosin kerinnyt ihan mun syntymäpäiväksi valmistumaan.

Onneksi numero 24 ei siis tarkoita biisissä esiintyvien baarien lukumäärää, mikä voisi sopiakin tällaiseen jenkkityyliseen freestyle-vetoon, vaan Togen tykitystä on tarjolla reilusti yli kolmen minuutin verran ja hyvä niin, sillä mielelläänhän sitä kuuntelee hieman kauemminkin. Träkkiä tukee maniosti myös sitä varten tehty musavideo.

-Halusin tähän musavideon, niinku tuossa 23:ssakin oli, enkä mennä sieltä, mistä aita on matalin. Korona-tilanteen takia ei kuitenkaan tahdottu saada mistään oikeen sisäpaikkaa kuvauksiin, kunnes sit lopulta saatiin sellainenkin metskattua. Pientä säätöä siis matkan varrella, mutta oon tosi tyytyväinen lopputulokseen.

Eetu Juvankoski kuvas sen, oltiin ihan kahestaan sitä duunaamassa yhdellä studiolla, johon saatiin linkki Aztran kautta. MDA Films vastasi puolestaan editoinnista ja helvetin hyvää jälkeä jätkät tekee, eli MDA:lle ja Eetulle isot shoutoutit.

Koska Toge itsekin on haipannut uutta träkkiään termillä freestyle, joka aiheuttaa ajoittain hämmennystä suomalaisyleisön keskuudessa, niin selvennetäköön, että termillä voidaan siis improvisoinnin lisäksi tarkoittaa ns. vapaasti kirjoitettua settiä eli tiputusta ilman kummempaa aihetta ja juuri tästä on kyse myös 24:ssa.

Se on siistiä duunaa ns. virallisten biisien ulkopuolella tollasta, mis ei tarvii noudattaa mitään kaavaa, et pystyy vaan kirjottaa ja kirjottaa ja tehä siitä niin pitkän, ku haluu. Se on kans mukavaa haastaa itteään sillee, et haluun kirjottaa laineja, jotka laittaa jengille sen räppi-ilmeen päälle. 

Just sillee, et soitat sitä frendeille ja ne on sillee, et okei nyt sä oot ylittäny ittes. Se on paras juttu noissa.

Pyysin Rososta paljastamaan vielä muutaman suosikkivetonsa edellämainitun tyyppisistä rykäisyistä.

Ne ei oo välttämättä just sitä omaa repertuaaria, diggaan enemmänkin mennä tsekkaa nimenomaan mua kiinnostavien artistien vetoja, sellaisten, mitä ite muutenkin kuuntelen, -tai jotka on mun idoleita.

Just vaikka jenkeissä, ku jengi räppää radiossa jossain Funk Flexin ohjelmassa sillee, et ohjelman lopuksi dj heittää biitin ja äijät heittää parasta, mitä pystyvät antamaan. En mä noita sillee ettimällä eti, mut tottakai noi Sway in the Morning-setit on kans kovia.

Suomessa en oo ihan hirveesti näitä tsekkaillut. Yritin tosin tsekkaa paljon noita Cold Summer -haastevastauksia tässä korona-aikana ja siel oli kyl hyviä vetoja. Pakko haippaa tietysti broidia, eli 2nen heitti ihan sairaat, Brädi tykitti sairaat ja oli siellä muitakin hyviä.