Perjantaina 21.6. julkaistu Tomimonnin DOJO on viimeinen sinkkulohkaisu tulevalta debyyttialbumilta. Kappaleessa sovelletaan perinteisiä oppeja siihen, mikä omassa elämässä on erityistä ja tärkeää – tässä tapauksessa studioympäristöön ja musan tekemiseen. Tervetuloa Tomimonnin dojoon!

 

Tomimonnilla taitaa olla jonkinlaista perustavanlaatuista viisautta sen suhteen, miten luodaan pitävä ja positiivista energiaa pulppuava pohja oman musiikin tekemiselle – tai ainakin hän on sisäistänyt murusen itämaista viisautta. DOJO on sekä biisinä että syvänkirkkailla väreillä ja itämaisilla elementeillä höystettynä musiikkivideona tietynlaista mystiikkaa ja syvempää ymmärrystä henkivä kokonaisuus, josta voi halutessaan poimia ohjenuoria omaan elämäänsä, oli sitten musiikkituottaja tai ei. Tomimonni keskittää sanomansa musiikin luomisen ympärille, mutta voisi yhtä hyvin puhua siitä, kuinka elää kokonaisuudessaan tyyntä ja onnellista elämää.

 

Dojo ei taida olla niitä termejä, jotka asuvat kaikkien automaattisessa sanavarastossa. Siksi on hyvä, että sanan merkitystä avataan videon alussa Wikipedia-sitaatin avulla, vaikka toki biisiä kuunnellessakin pikkuhiljaa selviää, mistä on kyse. Selkeyden vuoksi lainattakoon tähänkin osa tästä internetin tarkasta tiivistelmästä, joka videollakin näkyy: “A dōjō is a hall or space for immersive learning or meditation. This is traditionally in the field of martial arts, but has been seen increasingly in other fields, such as meditation and software development. The term literally means ‘place of the Way’ in Japanese.” Vaikka esimerkiksi kamppailulajien tatameilla päällystetyt harjoittelutilat, joihin dojolla voidaan viitata, tuntuisivat vierailta, on jokaisella mitä luultavimmin olemassa samantyyppinen paikka, johon elämässään vetäytyä kasailemaan ja kehittämään itseään – jos ei ulkoisessa maailmassa niin kehossaan tai mielessään. Siksi biisi on kovin samaistuttava, ja herättää varmana dojon puutteessakin elävissä kaipauksen tähän keskeiseen rauhan tyyssijaan, jossa voimavarojaan on mahdollista tutkiskella ja kerätä.

 

Tomimonnin maailmassa dojo tarkoittaa studiota. Siellä tapahtuu kaikki taika, siellä vallitsevat auvoisat energiat ja siellä hengailevat vain hyvää tarkoittavat tyypit. Ennen kaikkea se on oma tila, jossa tärkeää on se, että se näyttää ja tuntuu juuri siltä mitä sisäinen hyvinvointi ja potentiaali tarvitsevat maksimoituakseen: “Rauha mun sielun temppelis / Vaik riehun studiol”. Musiikin tekemisen ei tarvitse olla yltiöpäistä sekoilua eikä vailla päämäärää hosumista, tai vaikka olisikin, on pohjalla jonkinlainen levollisuus, joka mahdollistaa energiavarojen oikeanlaisen kohdentamisen. Kun intohimon yhdistää sisäiseen rauhaan, aukeaa parhaimmillaan taivas: palaset putoilevat paikoilleen kuin itsestään, ja se mitä saa puskettua ulos, saattaa olla vaikka kuinka hiottua timanttia.

 

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

DOJO, viimeinen isku ennen debyyttialbumia 👊💥 “Mä löysin oman tiimini musiikin ympärille. Frendeistä tuli veljiä ja olohuonestudiosta muodostui meidän dojo. Siellä me kokoonnuttiin lukemattomia kertoja hiomaan omaa tekemistä ja sparraamaan toisiamme eteenpäin. Taidot kehittyi ja syntyi veljellistä kilpailua, joka kiihdytti toimintaa entisestään. Jokainen etsi omaa tyyliään ja löysikin suunnan. Pohjan mille rakentaa. Sillä kasvupolulla olemme edelleen, nyt vahvempana ja määrätietoisempana kuin koskaan ennen.” #dojo #tomimonni #1niist #bermuda #uuttamusaa #energy #fengshui #inspiration #hardwork #bloodbrothers #squad #gang #vibe #art #visualart @apex.sound @spotifysuomi

Henkilön TOMIMONNI (@monitoimitomi) jakama julkaisu

 

Mielenrauhamme koostuu siitä, miten sisäinen ja ulkoinen pelaa yhteen, mutta olemme myös sosiaalisia eläimiä ja laumamme jäseniä. Sanotaan, että jos haluat tietää millainen ihminen olet, sinun tarvitsee vain vilkaista niitä, joiden kanssa vietät eniten aikaa: olet näiden henkilöiden summa. Toki jokaisella meistä on oma persoona, mutta emme voi välttyä muiden meiningeiltä ja fiiliksiltä. Väkisinkin sitä reagoi siihen, miten ympärillä olijat käyttäytyvät ja miten kaveriporukassa yleisesti voidaan. Tämänkin Tomimonni sisällyttää oman dojon varjelemiseen:  “Mun dojo mun dojo / Pelkkii hyvii viboi tääl / Pelkkii hyvii äijii tääl”. Vuorovaikutus ystävien kanssa on äärimmäisen tärkeää, sillä silloinhan vasta ankeasti voisimme, jos joutuisimme viettämään kaiken aikamme ylhäisessä yksinäisyydessämme. Mutta dojon energioita ei kukaan pääse pilaamaan, vaan Tomimonni peräänkuuluttaa huomaavaisuutta sekä ympäristön kunnioittamista. Jos jonkun tekemiset ei nappaa, ei tämän feng shuita tarvitse siitä hyvästä mennä pilaamaan. Arvosta muita, niin sinuakin arvostetaan.

 

Vaikka hypättäisi studioympäristöstä pois ja avarruttaisi koko elämän tasolle, säilyttää DOJO silti pointtinsa. Biisistä löytyy simppeleitä totuuksia, joita omaan olemiseen sovellettaessa voidaan löytää merkityksellisyyttä oikeastaan mistä tahansa. “Ne vihaa jos vihaa, ne lovee jos lovee / Suosittelen jälkimmäistä, se on avain mun oveen / Se on avain mun dojoon, se on avain mun zoneen”. Vaikka tässä yhteydessä puhuttaisi rajatummin Tomimonnin ja kumppaneiden kaveriporukasta ja musameiningeistä, voisi samaa julistaa kenelle tahansa missä tahansa. Sillä milloin rakkaus EI olisi se ultimaattinen tie, joka luo yhteyden muihin ja avaa ovet maailmaan? Tärkeää on myös rakkaus itseen ja omaan totuuteen, jota voi dojoon astuessa rauhassa kultivoida ilman että antaa ulkomaailman vääristää sisäisiä viestejään. Hyvien vibojen puhdistaman pyhän tilan tärkeys kasvaa jatkuvasti tässä maailmassa, jossa vihamielisyydet kärjistyvät ihmisoikeusrikkomuksiksi ja sodiksi – jos jokainen, joka kykenee, keskittyisi oikeudenmukaisen ja rakkaudellisen sisäisen ja ulkoisen tilan luomiseen, josta käsin puskisi maailmaan sen, mitä nyt ehkä puskee stressin, vihan ja uupumuksen värittämistä lähtökohdista, millaisen muutoksen näkisimme?

 

Niin kauan ku se kumpuu syvält / Niin kauan ku se tuntuu hyvält / Niin kauan ku se tuntuu hyvält / Niin kauan hakkaa rumpuu sydän