Jodarokin, K.V.N & Lobon muodostama yhtye julkaisi perjantaina uuden ”Liikkeellä” pitkäsoittonsa. Soundillisesti albumi jatkaa edellisen EP:n tunnelmissa, mutta kerronnallinen anti vie kuulijan puolituntiselle retkelle. 

Sessioina tehdyn edellisen julkaisun jälkeen Aivovuoto kyseli Facebook-sivullaan faneilta mahdollisia aiheita seuraavalle albumille ja graafisesta osaamisestaan tunnettu yhtyeen solisti Jodarok luonnosteli kommentit vihkoon. Ainakin yksi ideoista selvästi on ottanut tuulta alleen, sillä alunperin Tuuttimörön ja DJ Kridlokin kanssa tapahtuneen ”Minä en aja”-kiertueen mukaan nimetty kappale aloittaa matkamme.

Automatka päättyy, mutta airbagit eivät pamahdakkaan kasvoille vaan ovat pehmittävät jalkapohjia, kun jalat otetaan alle. Sopivasti särölle säädetyt melodiat säestävät matkaa perkeleen pitkille pitkospuille. Se iänikuinen tarina matkan tärkeydestä ei Aivovuodon käsittelyssä jää niihin tylsistyttäviin latteuksiin vaan se harha-askel suohon ilmatyynyillä pehmustetuilla lenkkareilla ei todellisuudessa ole kivaa. 

Fly Shit” biisissä pysähdytään tankkaamaan ja kertoja päätyy dialogiin pizzaa himoitsevan kärpäsen kanssa. Kärpäsellä on ongelma, sillä se lajitovereistaan poiketen ei tykkää paskasta. Hauska irrottelu kappale vaihtuu vähemmän hauskaksi irrotteluksi tai jopa jo siihen, että ote on kirpoamassa. Irti päästettyä painovoima tekee tehtävänsä, mutta ”Alamäki” onnistuu olemaan samalla hidas ja nopea, riippuu mitä mitataan. Nopeasti menevät myös päivät vääjäämätöntä loppua kohti.

Ennen loppua voidaan kuitenkin palata muistoihin, johonkin kauas välimeren rannoille. Se on jokin irrallinen todellisuus, jota varjostaa tai kirkastaa ihmissuhde. Se missä pitkospuiden kulkeminen oli perkeleellinen taival nyt pysähdytään pitkäksi viikonlopuksi jonnekin. ”Cadaques” kappaleen musiikkivideoon on taltioitu paikat, joihin puhalletaan muistojen henki lyriikoiden muodossa. 

Lopussa ei ole enää matkaajaa vaan pelkät kadut, jotka kaikuvat kaikkea mitä kulkijat ovat niille kertoneet. Jotkut haksahtavat kuuntelemaan niitä ja luulemaan niitä tiedoiksi ja jotkut taas esittävät omia puheitaan katujen puheina, kun eivät uskalla ominaan niitä kertoa. 

Albumi on kekseliäs ja harkittu kokonaisuus. Näin yhtenäiset albumit näin selvällä punaisella langalla ovat toivottua vaihtelua jatkuvasti singlevetoisemmassa musiikkimaailmassa. Yhtye onkin taannoin jossain haastattelussa sanonut, ettei tee hittejä. Kokonaisuuden rytmitystä luodaan parilla vähän lyhyemmällä kappaleella ja erilaisilla tyyliseikoilla, jotka sopivin väliajoin yllättävät kuulijaa vaipumasta liian syvälle sävelien usvaiseen tunnelmaan.