Kolme vaihtoehtoista todellisuutta. Voit polkea pyörällä ylös alas ja ympäri maan, antaa bissejen ja blossejen sekoittaa pääsi tai räppäillä menemään ihan muina taikureina. Viikon Klassikoissa ollaan leppoisten biittien ja elämänmakuisten kesäpäivien äärellä Juhanin, Tykopaatin ja Pietarin kanssa.

 

JUHANI – POLJEN MUN PYÖRÄN

 

Jos positiivinen ja kohottava kesäpäivä kiinnostaa, kannattaa lähteä pyöräretkelle Juhanin kanssa. Kappaleessa kunnostetaan pyörä aivan tuliteräksi menopeliksi ja poljetaan kohti maailmaa lempibiisien säestämänä. “Hymyyn on aihetta, runko on taidetta / Valkoreunarenkaat ja seittemän vaihdetta.Poljen mun pyörän on rohkaiseva ja lämmin kokonaisuus, joka kasvaa sanomaltaan ja fiilikseltään paljon itseään isommaksi. Jokin sen kotikutoisuudessa ja simppelissä tarinassa vetoaa ja lohduttaa. Juhanin matkassa maailma on turvallinen ja vastaanottavainen paikka, jonka tuntemattomat ja valloittamistaan odottavat kolkat tarjoavat mitä erilaisimpia seikkailuja.

 

On kaukana, jonka avausraitana Poljen mun pyörän toimii, ilmestyi Monspilla vuonna 2005. Kappale napattiin myös samana vuonna elokuvateattereissa pyörineen Tyttö sinä olet tähti -elokuvan soundtrackille, jolta löytyy myös Asan ja Ceebrolisticsin kaltaisia nimiä. Aivan arvoisessaan seurassa Juhani siis on, sillä tämän jo 90-luvulta asti aktiivisesti toimineen biittivirtuoosin tuotanto todella ansaitsee klassikkostatuksen. Juhanin persoonallisen ja tunnerikkaan tuotannon kautta avautuu ovi aivan kuin Narnian tyyppiseen yllättävään maagiseen maailmaan, jonka uumenissa voisi seikkailla päiväkausia.

 

Paitsi että Poljen mun pyörän on tarina pyöräilyn ilosta – joka on muuten heittämällä parhaita juttuja kesässä – voi sen nähdä myös kehotuksena etsiä maailmasta rohkeasti omaa paikkaansa, joka nimenomaan on VAIN oma, ei kenenkään muun. Pyörän kunnostaminen on kuin pohjan luomista omalle voimalle sekä identiteettinsä rajojen etsimiselle, mikä lopulta tarjoaa eheän ponnistusalustan suloisen tuntemattoman kohtaamiselle. Poljen mun pyörän toimisi myös pelkkänä instruna: se on kuin musikaalinen fillarireissu, joka rullaa kiireettömästi ja leppoisasti kohti auringonlaskua.

 

Juhani piti pitkän hiljaiselon vuonna 2008 julkaistun upean instrulevynsä Häkälöylyjen jälkeen, mutta on viime vuosina aktivoitunut uusiksi Juhani Saksikätenä. Sattumoisin hänet voi nähdä TÄNÄÄN Ilmiö-festareilla, joten nyt kaikki kynnelle kykenevät äkkiä Turkuun! Vaikka sillä pyörällä polkien.

 

 

 

TYKOPAATTI – BISSET BLOSSIT FEAT. STEPA

 

Jos Juhanin kesäpäivä on se osa humalasta, kun ekat juomat vasta alkavat nousta päähän ja maailma ympärillä värjäytyy pikkuhiprakkaiseen, lupaavaan vaaleanpunaiseen utuun, on Tykopaatin ja Stepan tarjoama todellisuus sitten se osuus, kun sekoillaan laskuhumalassa ja sammutaan jatkoille. Kumpikin näistä todellisuuksista on yhtä tosi ja tarpeellinen, sillä kukapa ei välillä vetäisi övereitä ja juntteilisi menemään pitkin öisiä katuja. Bisset blossit on suorastaan tarpeellinen vertaistuellinen kappale, jota voi luupata darrapäissään pitkin sunnuntaita ja tukeutua siihen, että tätä elämä nyt vain välillä on.

 

Bisset blossit luotaa tuomitsemattomalla tavalla ihmisyyden ei-niin-valoisia puolia ja sukeltaa siihen maailmaan, jossa kaikki päihteet mitä löytyy kyllä vedetään, jossa muut ihmiset ovat lähinnä riistaa ja jossa arveluttaviin laittomiin keinoihin turvaudutaan enemmän säännönmukaisesti kuin pahimman pakon edessä. On erityisen hauskaa, että Stepa, joka omassa tuotannossaan nostaa usein esiin pehmeämpiä ja rakkaudellisempia arvoja, löytää Tykopaatin seurassa itsestään karkeamman säätäjäpuolen. Ja totta kai löytää – ihmisiähän tässä ollaan. Biitti, jota Tykopaatin lisäksi on ollut tuottamassa Tapani Kansalainen, on osittain yhtä samea ja raukea kuin ihmisen mieli aamukuudelta jossain Kallion savuisessa luukussa, mutta siinä on myös eteenpäin vievää voimaa ja elvyttävää energiaa, jonka tahtiin voi vaikka seuraavana viikonloppuna taas etkoilla.

 

Tykopaatin toka studiolevy Luopioisten luja ilmestyi vuonna 2008 Joku Roti Recordsilla. Kuusi vuotta myöhemmin artisti julkaisi Tykopaattina vielä yhden albumin ja muun muassa The Irrationals -kokoonpanon kanssa vuonna 2011 Funky Awardseissakin palkitun Hold your horses -levyn, mutta lähivuodet ovat ainakin uusien soolojulkaisujen suhteen olleet hiljaiseloa. Artisti kuitenkin keikkailee edelleen, tänäkin kesänä.

 

Riippumatta siitä saako Tykopaatti jatkoa vai ei, on hahmolla tärkeä paikka suomiräpin kentällä. Se röyhkeys ja riettaus, joka ilmentää Tykopaatin monia biisejä, luo tarpeellista ja jossain mielessä myös hyvin myönteistä ilmapiiriä, jolle on tilausta. Ei tarvitse olla mikään yltiöpositiivinen menestyjä voidakseen nauttia elämästä, vaan elää voi myös virheitä tehden ja itseään kaunistelematta. Tykopaatin tuotantoa kuunnellessa se tuntuu itse asiassa paljon houkuttelevammalta ja samaistuttavammalta todellisuudelta kuin jokin siloteltu mallikansalaisuus.

 

 

 

PIETARI – TAIKURI

 

Moni biisi kestää aikaa, mutta olisiko tässä se ultimaattinen? Kymmenien ja kymmenien kuunteluiden sekä vuosien ja vuosien jälkeenkin Pietarin Taikuri herättää jo ensisoinnuillaan edelleen sellaista iloa, että harva yltää aivan tämänkaltaiseen klassikkostatukseen. Flow, riimit ja Löysän Laupiaan biitti, kaikki samaan aikaan sekä älyttömän tiukkaa kamaa että yksinkertaisesti super smooth.

 

Siinä missä Juhanin ja Tykopaatin biisit voi nähdä vaihtoehtoisina tapoina viettää täydellinen kesäpäivä, tuo Pietarin Taikuri kesän itsessään. Siinä on aurinkoa ja virtaa, heinäkuisen meriveden lämmintä aaltoilua sekä puistohengailun tyyntä varjoisuutta. Nokkelia riimejä tippuu sellaista tahtia, että pureutumispintaa riittää vaikka kokonaisen päivän ratoksi, eikä siitä pääse yli eikä ympäri, että biisi on puhtaasti RÄP. Kuten Youtuben kommenteissa nimimerkki kp C osuvasti sanoo: “Tämä teos kaikkien haluanräppäriksi.e-book oppikirjan ensimmäiselle sivulle. BIG UP!”.

 

Luonnollisesti syntynyt mies, jonka lopetusraitana Taikuri toimii, ilmestyi jo vuonna 2002. Jälkeenpäin Pietari on 2010-luvulla palannut sekä sooloalbumin että erinäisten kokoonpanojen kanssa, joista tuorein on vuonna 2017 pari EP:tä julkaissut punkbändi Tasaraha, jossa mukana on muun muassa Rane Raitsikka. Ehkä joillekin tunnetumpi yhtye on Pietarin Spektaakkeli, jossa muuten soittaa myös muuan Tykopaatti. Kuitenkin nyt kävi niin onnekkaasti, että myös tämän herran räppien parissa voi viihtyä livenä tänään lauantaina – missäs muualla kuin siellä Ilmiössä, jossa Juhanikin musisoi menemään. Ja jos sinne Turkuun ei nyt tähän hätään pääse, ei huolta: mankka olalle ja Taikuri bläästäämään!