Viikon Klassikoissa venytetään todellisuuden ääriviivoja, kun ääneen pääsevät kolme omintakeista hahmoa kertomaan omista tavoistaan olla olemassa. DJ Ibusal + Lobo, Tuuttimörkö ja Eevil Stöö tulevat kaikki eri lähtökohdista ja tekevät musaa täysin omilla tyyleillään, mutta jotain yhteistä heillä on: kovat biitit ja kovat stoorit.

 

DJ IBUSAL + LOBO – LUOTOLLE

 

Muistan kun Luotolle räjähti soimaan jossain muinaisessa Kultabassokerho-lähetyksessä. Silloin oli talvinen harmaa päivä, ja olin lähes autiolla itsepalvelukuntosalilla polkemassa kuntopyörää. Olin painanut menemään jumisella automaattivaihteella, eikä hikipäänä rehkiminen oikein inspannut, mutta kun kumahtelevat bassot kaikuivat kuulokkeiden kautta tajuntaani, olin muutamassa tahdissa enemmän hereillä kuin koko viikolla. MITÄ tää musa on?!

 

Sehän oli DJ Ibusal + Lobo ja ensimmäinen maistiainen älyttömän kovalta Mt. Everest-kassulta, joka ilmestyi alkuvuodesta 2013. DJ Ibusal oli jo tässä vaiheessa monelle tuttu Gasellien riveistä, ja Lobokin oli pitkään niittänyt mainetta tuottajakaksikko K.V.N & Lobo:n toisena osapuolena – Aivovuoto-hommelit tulivat vasta vähän myöhemmin. Taitavia ja monipuolisia tekijöitä kumpikin, mutta SILTI julkaisu yllätti. Ehkä aivan Mt. Everestin tapaista ei ennen oltu suomiräpin kentällä kuultu, ehkä sen tarinat ja hahmot olivat niin kreisejä, ehkä sen biittimaailma oli niin toisesta dimensiosta. Kuka tietää. Joka tapauksessa kokonaisuus veti odottamattomuudellaan maton jalkojen alta, ja Luotolle oli ensi alkuun SE juttu, joka herätti virkeän uteliaisuuden.

 

Sen lisäksi, että Luotolle on musikaalisesti niin koukuttava ja syvine bassoineen aisteja hivelevä, on se myös kiistattoman hauska sekä samanaikaisesti samaistuttava. Ehkä kovin moni ei niinkään ihannoi ja tavoittele loputonta velkakierrettä taikka elämää, jossa “silti hamaan loppuun asti tuun elää luotol / ukotuksel ja tän kasetin tuotol”, mutta rajojen ulkopuolella eläminen ja hällä väliä seurauksista -asenne saattaa jo olla monelle tutumpaa puuhaa. Jos Luotolle olisi emoji, se olisi se aurinkolasipää. Potenssiin sata. Ja niin olisi itse asiassa koko kassukin. Boss-asenteella ensimmäisestä tuomiotoivotuksesta ja ulvahduksesta viimeiseen rääkäisyyn ja parittajasämpleen.

 

Katso lämminhenkinen luontoaiheinen musavideo alta:

 

 

TUUTTIMÖRKÖ – SAVUKE + KOLA

 

Siinä missä Luotolle on päistikkainen sukellus pummeilun iloihin, liikkuu Savuke + Kola periaatteen tasolla samoissa sfääreissä, mutta hedonistisemmalla bailuotteella. Jos DJ Ibusalin ja Lobon biisissä juhlistetaan vapautta vetää koko elämä luotolle, riemuitsee Tuuttimörkö elämän lyhyyttä ja tämän oivalluksen mukanaan tuomaa vastuun putoamista pois harteilta. Tänne ne savukkeet ja kokaii… siis coca-colat, “sillä tiedetäänhän ettei ihmistahdot ole lujia, siks yöstä yöhön juostaan aina porukalla kujia”. Kaikki kuolevat kuitenkin, joten miksi hidastella enää sekuntiakaan?

 

Tuuttimörön menestyksekkään On totta -debyyttialbumin jälkeen julkaistiin seiskatuumainen Savuke + Kola / Kupla kesällä 2013. Klassikkokappaleesta ilmestyi myös leppoisa kruisailuvideo, jossa Tuuttimörkö notkuu tyylikkäästi auton ratissa ja räppäilee menemään kasuaaleissa kromihampaissaan. Merkillistä miten mitä tavanomaisin ja suomalaisin yömaisema muuttuu biisin purppuraisessa ilmapiirissä lähes Miamin veroiseksi tropiikiksi. Biisin huokuma mielentila valuu mitä ilmeisimmin visuaaliseenkin muotoon ja kuljettaa hetkeksi pois arkisesta vaelluksesta.

 

Tuuttimörkö on aina ollut puhdas eleganttiuden ilmentymä. Vaikka biiseissä seikkaileva hahmo ei välttämättä ole se kaikista kohteliain tai reipashenkisin miekkonen, on hänessä tarinasta toiseen simppelisti tyyliä. Savuke + Kola saatetaan joissain piireissä tulkita provosoivan holtittomana kehotuksena itsetuhoiseen käytökseen, mutta eihän se nyt sitä ole. Se on muistutus relata ja pitää hauskaa ennen kuin elämä kääntää viimeisen sivunsa. Siksi biisi on aina toiminut niin moiteettomasti keikoillakin: mikäs siinä tuhannen tuiskeessa rallatella itselleen, näkee sen sitten itseironisena tai vain rehtinä kippistämisenä eskapismille.

 

 

EEVIL STÖÖ – KUKA SÄ OOT?

 

DJ Ibusalin ja Tuuttimörön olemuksissa voi nähdä piirteitä tietynlaisesta roolilla pelaamisesta ja hahmomaisuudesta, mutta nyt kun hypätään Eevil Stöön maailmaan, astutaankin ihan täysin toiseen todellisuuteen. Stöö on möreine äänineen, hiihtopipoineen ja sadetakkeineen vakiinnuttanut itsensä vuosia ja vuosia sitten, mutta vaikka hahmo on helppo identifioida ulkoisesti, on mahdoton tietää, millaisiin urotekoihin tämä vielä yltää – jokainen biisi kun on aivan omanlaisensa kujeileva seikkailu. Jotkin teemat pysyvät staattisempina kuin toiset, kuten aihe, jonka parissa on vietetty silmät punaisina aina vuoden 2002 Hävyttömästä joopelista vuoden 2019 Jemmaa ne dänkit -biisiin, mutta tyyppi on silti salaperäinen, kykeneväisyydessään kuin pohjaton kaivo. Kuka on Eevil Stöö?

 

Jonkinlaisia vastauksia mysteeriin voi etsiä biisistä Kuka sä oot?, joka löytyy Stöön läpimurtoalbumilta Stöö of Destruction vuodelta 2011. Kokonaan DJ Kridlokkin tuottama levy nosti Eevil Stöön suuren yleisön tietoisuuteen, mutta oli tämä toki ehtinyt hivuttautua uskollisen, kieltämättä vain vähän pienemmän kuulijakunnan suosioon jo pitkään ennen virallisille listoille nousemista. Kuka sä oot? kertoo Eevil Stööstä, mutta ei mitenkään erityisen subjektiivisesti Stöön sielunelämästä, vaan pitkälti ulkoisten tapahtumien ja kategorisointien kautta. Tämän vuoksi Stöö onkin niin hämyinen tyyppi, josta on uskomattoman vaikea saada pysyvää otetta. Tarinoita ja hurjia reissuja kyllä riittää, ja ominaisuuksia piisaa enemmän kuin kuvittelisi yhteen ihmiseen koskaan voivan mahtua, mutta kuka siellä hiihtopipon takana oikeasti asuu?

 

No, tämä muuntautumiskyky ja ikuinen yllätyksellisyys ovat Eevil Stöön valttikortti ja viehätys. Ja totta kai on mahdollista koota jonkinlainen käsitys siitä, millaisen veijarin kanssa tässä ollaan tekemisissä, vaikka jo yksinään Kuka sä oot? -biisin pohjalta. “K menee niille, jotka keisii eikä jää kiinni / C tarkottaa miinus asteit, ku kirjotan mun kylmää riimii / M menee MiniDisceille, joille nauhotan Memphis-gangstaräpit / D tarkottaa douppia, joka virtaa mun kehon läpi” kertoo jo paljon: lain tuolla puolen eletään, kovaa matskua tiputetaan ja harvemmin sitä selvinpäin tuolla öitä pitkin jumitetaan menemään. Biisissä monta mainintaa saa Memphis-räppi, joka olikin ytimenä vuosikausien ajan jatkuneessa, lopulta jo huvittavat piirteet saaneessa väännössä siitä, onko Stöön ja kumppaneiden edustama tyylilaji sitä kuuluisaa Memphistä vai ei. Kukin voinee itse päättää, mihin lokeroon suosikkiartistinsa luokittelee, mutta jotain Stöön suhtautumisesta ja tosissaan olemisesta, tai pikemminkin tosissaan olemattomuudesta kertonee tämä nimitys Stööltä Stöölle: “Eevil KC/MD Memphis UG OG Stöö”.

 

Sitä paitsi mitä tässä nyt turhia kysellään ja pohdiskellaan, kun vastaus löytyy yksinkertaisena nenän edestä: “Eevil Stöö on kuka mä oon, eikä oo toista”. Nuff said.