Annetaan maailman pahuuden hetki olla, ja uppoudutaan klassikoihin, jotka on vuosia ja vuosia sitten tehty ilahduttamaan meidän maapallolla kulkijoiden päivää. Juju laulaa oodin, Soul Captain Band hypnotisoi, ja Raappana matkustaa maasta maahan – kaikilla omanlaisensa tavat levittää rakkautta.

 

JUJU – OODI

 

Jujun esikoislevyä Sekavuudesta selvyyteen vuodelta 2008 on hauska kuunnella nyt, artistin tuoreimpien julkaisujen valossa. Albumilta käy selkeästi ilmi mielipiteiden ja asioiden käsittelytapojen muuntautuminen ja kehittyminen, samalla kun Sekavuudesta selvyyteen kuitenkin kertoo tärkeää tarinaa niistä lähtökohdista ja motiiveista, joista Juju on suomiräpin kentälle ponnistanut. Artistin matka on kulkenut tummasävyisestä, ajoittain aggressiivisestakin mielentilasta kohti pilvissä leijuvaa ja maailmoja syleilevää rakkauskuplaa, palatakseen jälleen kohti tiedostavampaa ja maanläheisempää otetta.

 

Oodi teki debyyttialbumilla iloisen ja keveän otteensa vuoksi pienen poikkeuksen muuten varsin painavaan vibaan, mutta onnelliselta kuulostavaan lallatteluun puettu kappale pitää sisällään suuren määrän informaatiota ja valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä. Kannabiksen laillistamisen puolestapuhujat ovat ehkä viimeisen vuosikymmenen aikana lisääntyneet ja normalisoineet kyseistä päihdettä ja sitä ympäröivää kulttuuria, mutta täysin neutraalia maaperää se ei vieläkään ole, puhumattakaan sitten vuodesta 2008. Tällöin Juju kuitenkin tuli ryminällä sisään ja hehkutti pajauttamisen positiivisia puolia niin antaumuksella, että ihmettelen jos hän ei biisillään saanut houkuteltua yhtä jos toistakin vähintään kokeilemaan pientä polttelua.

 

Musavideossa on jotain äärimmäisen sööttiä ja lapsekkaan huoletonta, kun Juju räppäilee menemään haltioituneena maailman kauneudesta ja purkaa auvoista oloaan tekemällä kaduilla pieniä hyvän mielen tekoja sivullisten hyväksi. Jo vilpittömässä hyväntahtoisuudessaan kappale ja video ansaitsevat klassikkostatuksen: on harvinaista löytää suomiräpin kentältä jotain, jonka ainoa tähtäin on huokutella kuuntelijansa kohti onnellisemman elämän elämistä. Oodissa ei sen utopistisuudesta huolimatta ole mitään epärealistista tai liioitellun idealistista, sillä vain uskaltamalla haaveilla isosti ja normien ulkopuolella saamme muutosta aikaiseksi.

 

 

SOUL CAPTAIN BAND – HYPNOOSIIN

 

Jos Juju nojaa rauhanaatteen levittämisessä kasviin, nojaa Soul Captain Band bassoon, musiikkiin ja tanssiin. Hypnoosiin on aivan upea rakkaudentunnustus musiikin rauhoittavalle, energisoivalle ja mielialaa kohottavalle vaikutukselle, mutta kyse on samalla jostain suuremmasta ja pyhemmästä kuin pelkästä hyvien vibojen tavoittelusta: “Otan ohjakset käsiin, vien sut sinne mis on sisin / Siel on sielun sihinä ja kaihon kipinäkin”. Soul Captain Band ottaa kappaleessa roolin tämän elämäneliksiirin tuojana, vähän kuin profeetallisena saattueena, joka nappaa sinut mukaansa ja auttaa vaipumaan siihen siunattuun tilaan, jossa muistat, mikä on kaikista olennaisinta.

 

Soul Captain Band perustettiin yli 20 vuotta sitten, jolloin se raivasi tilaa yhtenä Suomen harvoista reggae-yhtyeistä. Kun esikoiskokopitkä Jokaiselle tulta julkaistiin vuonna 2001, sai se paljon myönteistä huomiota ja kipusi albumilistan kuudennelle sijalle. Seuraavana vuonna yhtyeen rivit rakoilivat, kun Jukka Poika ilmoitti haluttomuutensa jatkaa yhteistyötä bändin kanssa ja siirtyi kokonaan muiden projektiensa pariin. Jokaiselle tulta on joka tapauksessa valloittavine melodioineen ja tärkeine sanomineen herkullinen ja rikas kokonaisuus.

 

Hypnoosiin on kekseliäs kokonaisuus siinä, että sen raukean ja aavistuksen melankolisen sävelmän sekä suorastaan riehakkaan innostuneen viestin välillä vallitsee päällisin puolin mielenkiintoinen ristiriita. Kuitenkin biisiin uppoutuessa tämä vastakohtaisuus saa loogiset piirteet, sillä nyt ollaan todella luissa ja ytimissä, jossa kaiken välillä vallitsee suloinen yhteisymmärrys. Kun intohimo yltää juuriin asti, totta kai sieltä löytyy pelkkää lempeää tyyneyttä, joka ei kuitenkin kiihkeyksissään voi olla möyrimättä pitkin seiniä.

 

 

RAAPPANA – MAASTA MAAHAN

 

Nyt keinutellaankin sitten läpi maapallon kohti auvoisampia vesiä, kun Raappana kuljettaa leppoisin tahdein kuulijansa kohti rauhaa ja rakkautta. Maasta maahan pitää homman simppelinä ja keskittyy perusarvoihin, jotka aikojen alusta asti ovat toimineet rauhanaatteen ytimenä: yhteisöllisyyteen, tasa-arvoon, väkivallattomuuteen ja lähimmäisenrakkauteen. Nöyränä miehenä astellaan mantereelta toiselle levittämässä sanomaa, joka lienee kenelle tahansa helposti lähestyttävä ja järkeenkäypä.

 

Jo vuonna 2007 julkaistu Raappanan ensimmäinen albumi Päivä on nuori sai ilmestyessään lämpimän ja innostuneen vastaanoton. Tällä kertaa klassikoksi valikoituneen biisin Youtube-kommentteja selatessa käy nopeasti ilmi, että Raappanan reggae yltää yli maiden rajojen, ihan kuten biisissä toivotaan: moni kommentoija ilmaisee ihastuneensa biisiin, vaikkei ymmärrä sen sisällöstä sanaakaan. Ja sehän tässä onkin olennaista. Lyyrinen sisältö ja sen välittämä viesti on tärkeä, mutta ei välttämättä vaadi kirjaimellista sisäistämistä, kun musiikillinen kokonaisuus välittää saman fiiliksen.

 

Kun Amazonin sademetsien palaminen on viimeinkin saanut kipeästi kaivatun huomion ja kollektiivinen tietoisuus herää yhä voimakkaammin siihen, että kallisarvoinen elinympäristömme on viimeisten henkäystensä partaalla, tuo Maasta maahan-tyyliset biisit kaivattua lohtua ja uskoa parempaan. Kappaleen edustamat arvot on helppo dumata naiiviksi hippihöpinäksi, mutta niiden levittämä todellisuus on vastakohta nykyiselle tuhoavalle riistokulttuurille, joka ilmiselvästi ei ole ollut toimiva ratkaisu yleisen hyvinvoinnin ja lajimme jatkuvuuden kannalta. Lisää Raappanaa ja vähemmän luonnon hyväksikäyttämistä!