Viime kerralla Viikon Klassikoissa käsiteltiin sydänsuruja ja eroamista osittain dramaattisten kuolemaan nojaavien kappaleiden, osittain riehakkaan bilebiisin kautta. Tällä viikolla jatketaan saman teeman parissa, mutta lempeämmällä ja hyväksyvämmällä otteella. Stig Dogg ja Davo laittavat rennosti puhelimet kii, Kapasiteettiyksikkö tajuaa että kun sulla on hyvä olla niin mullakin on hyvä olla, ja Paperi T kruunaa kokonaisuuden vaikuttavilla runotyyleillään.

 

DAVO, STIG DOGG & DJPP – PUHELIMET KII

 

Puhelimet kii on se klassinen veto, josta romanttisissa komedioissa stereotyyppisesti miehiä moititaan ja jota ei välttämättä pidetä niin kunniakkaana tapana toimia parisuhteen tai säädön tai deittailun lopettamiseksi. Kyse on tietenkin siitä, ettei puheluihin yksinkertaisesti enää vastata. Davo ja Stig Dogg ilmoittavat tässä klassikossa leppoisalla ja kasuaalilla tavalla, että kiinnostus on lopahtanut, ja tuuttaavasta puhelinlinjasta naisenkin pitäisi tämä ilman erillistä ilmoitusta ymmärtää: “Stigi laittoi luurit kii / Sun täytyy tajuu et se oli nyt siin”.

 

Tämä pilke silmäkulmassa virnuileva kappale on julkaistu kahdella levyllä, joista ensimmäinen näki päivänvalon helmikuussa 2006 ja toinen sitä seuraavana vuonna. Eka albumi oli DJPP:n tuottajalevy, joka on viimeistä piirtoa myöten mielenkiintoisten, voisiko sanoa suorastaan legendaaristen artistien täyttämä älyttömän kova kokonaisuus. Vuonna 2007 taas ilmestyi Monspin kokoelmalevy, johon on kasattu mitä erilaisimpia kappaleita vuodesta 1997 vuoteen 2007. Puhelimet kii on myös uudelleenversioitu JVG:n toimesta albumilla Voitolla yöhön – ihan jännittävä tulkinta sekin.

 

Keskitytäänpäs nyt kuitenkin näiden kahden alkuperäisen veijarin mestariteokseen. Vaikka biisin viesti itsessään on tympäännyttävä ja vaikka aikuisten ihmisten toivoisi hoitavan homman reilummin, on kappaleessa sen verran viikarimaista viattomuutta, että biisin tahdissa ei voi olla joraamatta. Ilmiselvää on, että kerran niin mielenkiintoisen seuralaisen läsnäolo ei enää kiinnosta, joten mitäs siinä muuta kuin vetoamaan kiireisiin ja ihmettelemään miksi nainen tulistuu: “Mitä sä heittäydyt noi tempperamenttiseks / No myrkyllinen nainen noi herttasen merkkiseks”. Vaikka toisen roikkumaan jättäminen ei välttämättä ole se huomaavaisin tapa toimia, syntyi siitä ainakin tämä biisi täynnä huoletonta meininkiä ja totuuksien huvittavassa muodossa latelemista. Siitä voinemme kaikki olla kiitollisia.

 

 

KAPASITEETTIYKSIKKÖ – EROBIISI

 

Pakkohan se on tämänkin aiheen tiimoilta palata vielä 2000-luvun alkupuolelle, sillä siellä tipahti vuonna 2006 ilmoille Kapasiteettiyksikön Erobiisi. Kappale on viimeinen syväluotaus kuoleman kielissä viruvaan parisuhteeseen, kun kumpikin jo tiedostaa totuuden, mutta ei oikein vielä haluaisi päästää irti viimeisestä toivosta. Biisissä käydään läpi niitä ristiriitaisuuksia, joita eron porteilla seisominen aiheuttaa, ja päädytään lopulta hyväksymään se ainoa oikea ratkaisu, jonka molemmat ovat pahan olon sisuksia jäytäessä jo pitkään pelänneet mutta samalla odottaneet tulevan: “Sä tiedät tiedän sen, mut sitä siedä en / Kun mun on paha olla, sun on paha olla”.

 

Kapasiteettiyksikön viides studioalbumi Susijengi julkaistiin Rähinä Recordsilla toukokuussa 2006, ja se jäi kokoelmalevyä lukuun ottamatta yhtyeen viimeiseksi albumiksi. Levy nousi Suomen viralliselle listalle sijalle 10, ja Redraman tuottamasta Erobiisistä julkaistiin myös musavideo. Kapasiteettiyksikön jälkeen vain Uniikki jäi musiikkipiireissä aktiiviseksi, mutta aina voi palata näiden vanhojen klassikoiden pariin fiilistelemään vaikkapa nyt sitä, miltä parisuhdearki näytti 13 vuotta sitten.

 

Vaikka kappaleen aihe on varsin melankolinen, kääntyy sen ilmapiiri itse asiassa rohkaisevan puolelle. Vaikka yhdessä ei voida jatkaa, on päätös rakkauden sanelema – jos yhdessä ei ole hyvä olla, halutaan toiselle suoda siihen mahdollisuus jossain muualla. Jotain sympaattisen hellyttävää on siinä rytmiikassa ja laulamisen tyyleissä, joihon Erobiisi pohjautuu: jonkinlainen kotikutoisen oloinen meininki on tässä melodisessa kokonaisuudessa. Mielikuva vain voimistuu äärimmäisen viihdyttävästä musiikkivideosta, jossa ujostelematta käydään aiheen kimppuun mitä mielikuvituksellisimpien hahmojen ja heittäytyvän näyttelemisen kautta. Erobiisin jälkeen parisuhteen loppuminen ei vaikutakaan niin kokonaisvaltaisen traagiselta kohtalolta.

 

 

PAPERI T – SÄ JÄTÄT JÄLJEN

 

Siinä missä Stigi ja Davo sekä Kapasiteettiyksikkö suhtautuvat eroamiseen suhteellisen kevyillä tyyleillä, tulee Paperi T pistämään kaikki aiheen parissa hekottelevat kuriin ravistelevan runollisella biisillään. Sä jätät jäljen on niitä kappaleita, jossa jokainen rivi on hiottu ääriään myöten täydelliseksi, ja jonka jokainen tahti ja tavu on iskostunut muistin kerroksiin niin syvälle, että vaikka vanhana iskisi kuinka paha dementia, nousee Femme En Fourruren eteerinen biitti ja ilmassa leijuva “Sä jätät jäljeeen…” virheettömästi esiin mielen syvyyksistä.

 

Loppuvuodesta 2014 julkaistu single Paperi T:n seuraavana vuonna Johanna Kustannuksella ilmestyneeltä debyyttialbumilta Malarian pelko on ehkä koko vuosikymmenen klassisimpia teoksia, ei vain suomiräpin vaan ylipäätään populaarimusiikin saralla. Niin erosurun ytimeen, sen herättämän harmauden ja avuttomuuden kehään se työntyy, samanaikaisesti viiltävänä ja tylppänä. Paperi T:n dynaamisen ilmaisun läpi pusertuu ilmoille se universaali mutta kuitenkin itselle tapahtuessa niin erityiskivuliaalta tuntuva hylätyksi tulemisen kokemus, kun toisen lähtiessä kusipäiseksi muuttuu auringon suoma elinvoimakin.

 

Ezra Gouldin ohjaama, taide-elokuvamaisia ääriviivoja tutkiskeleva synkeähkö musiikkivideo tekee jo itsessäänkin täyteläisen ja sinne tänne haarautuvia polkuja sisältävän kappaleen kokonaiseksi. Melkeinpä nautinnollisella tavalla videossa heittäydytään keskelle lentävää verta ja autokolareita – nautinnollisia eivät välttämättä ole niinkään graafiset yksityiskohdat, vaan kivun kehollistaminen. Kun tarpeeksi sattuu, vuotaa mielen kärsimys ympäröivään ilmakehään ja myrkyttää kaiken. Silloin on kai ihan sama lentääkö sinne auton alle oikeasti vai ei – kokemus on kokemus konkreettisista tapahtumista huolimatta. Vertaistukena eroahdistukseen kappale on kallisarvoinen, mutta ei pelkästään terapiamielessä, vaan taideteoksenakin tärkeä.