Suomiräpin kentällä yksi jos toinenkin on juossut poliiseja pakoon, vältellyt tai perinyt velkoja ja heilunut porukalla uhkaavalla musavideolla pesäpallomaila tanassa. Viikon Klassikoissa syvennytään nyt suomigangstailun humoristisiin ja usein nokkeliin saloihin Puukko-Allun, Teflon Brothersin ja Kallio Undergroundin johdattelemana.

 

 

PUKKO-ALLU – TUHANSIEN LÄÄKKEIDEN JA LÄRVIEN MAA

 

Jos tänään hymyilit ja iloitsit olemassaolostasi, se riemu loppuu nyt lyhyeen. Nimittäin kun Puukko-Allu on talossa, ei paljoa naureskella – silloin siirrytään vähin äänin pois tieltä ja toivotaan ettei käy köpelösti. Tuhansien lääkkeiden ja lärvien maa ei jätä kenellekään epäselväksi miten hurjien gangstereiden kanssa nyt ollaan tekemisissä, sillä viina virtaa, puukot viuhuu eikä poliisi mahda mitään. Se on ihan sama mitä substansseja näillä reissuilla vedetään, kunhan löytyy jotain buustaamaan mummojen tönimistä ja varastelua.

 

Tältä kuulosti vuoden 2008 suomiräp-pahistelu tuottaja-artisti Panama Rayon versioimana. Syyskuussa 2008 ilmestyi HCR-Musicin kautta Puukko-Allun esikoislevy, jolla parodioidaan suomalaista lähiöelämää, mutta uhkaavan hahmon takaa löytyvä tekijä ei suinkaan ollut ensimmäisiä kertoja asialla, sillä myös Kemikaali-Keijona tunnettu oululainen Panama Rayo aloitti musiikillisen uransa jo 1990-luvun alkupuolella. Tuotantopuolelta herralta voisi nostaa esiin esimerkiksi vähemmän yllättäen Julma-Henrin & Syrjäytyneiden Al-Qaida Finlandin, joka on Panama Rayon biittejä täynnä, ja onpa artisti ehtinyt vuosien aikana vaikuttaa yhdessä jos toisessa kokoonpanossa, kuten vaikkapa Haittavaikutuksessa.

 

Tuhansien lääkkeiden ja lärvien maa on siinä mielessä hämmentävä biisi, että vaikka se on yhtä väkivaltaista, provokatiivista ja säälimätöntä tykitystä asioista, joista suurinta osaa ei voi edes tähän referoida, ei se ole masentava eikä oikeastaan kovin ahdistavakaan. Ehkä se johtuu biitistä, jossa on jotain mahtipontisen rohkaisevaa, tai siitä reippauden asteesta millä Puukko-Allun lisäksi feattaajat Lefa, Puoskari ja Tuupo asiansa ilmaisevat. Huikea eteenpäin menemisen meininki, sanotaanko näin: “Eihän ne pysyneet Allun tahissa / Ku LSD matkalla liikutteli saappaita”.

 

 

TEFLON BROTHERS – VEXI OLI VELKAA

 

Ei ehtinyt kulua montaa kuukautta Puukko-Allun levyjulkaisusta kun Teflon Brothers tiputti Vexi oli velkaa -musavideonsa. Aihepiirin ja parodioinnin lisäksi näissä kappaleissa ei kovinkaan paljoa samaa ole, vaikka uhkaavan käytöksen varjolla pitkin kyliä hosuminen molemmissa kappaleissa valtaapitävänä teemana toimiikin. Vexi oli velkaa on tunnelmaltaan enemmän vaaniva, synkkä ja pahaenteinen – nyt on kyse siitä, että JOS nämä ja nämä hommat eivät toteudu, niin sitten kyllä täältä pesee, ettäs tiedätte: “Sul on parast olla sitä paaluu kun mun saattue saapuu”.

 

Kun Teflon Brothersin Yellowmicin ja Monspin kautta ilmestynyttä T-levyä vertaa yhtyeen uusimpaan tuotantoon, on pakko antaa arvostusta siitä monimuotoisuudesta, jolla Pyhimys, Heikki Kuula ja Voli ovat Teflon-uraansa vuosien aikana rakentaneet. Vuonna 2009 kesällä ilmestyneen esikoislevyn voi kuitenkin vielä huoleti kategorisoida räpiksi, ja Vexi oli velkaa oli yksi albumin selkeistä, joskaan ei ainoista hiteistä. Sitä on 2010-luvun molemmin puolin lukuisat kerrat hoilattu klubikeikoilla ja festarilavoilla – eikö se Vexi koskaan aio maksaa?!

 

Olennainen osa Vexi-kokemusta on musiikkivideo, jossa verenpunaisessa hohteessa tehdään ties mitä pahantekoja ja hengaillaan pesareita uskottavasti heilutellen kuin katalimmat roistot konsanaan. Toki näin kymmenen vuotta myöhemmin homma enimmäkseen hymyilyttää, vaikka taitavasta videosta ja mukaansatempaavasta biisistä onkin kyse. Ehkä Pyhimys grillseissään vain on nykypäivän valossa jotain niin absurdia ja kirkkaasti eri aikakautta, että nostalgian havina on tässä kukkoilubiisissä jo korvia huumaavaa. Muista silti: metsä yytsii niinku sitä väijyy…

 

 

KALLIO UNDERGROUND – VITTUUN MUN OVELTA

 

Siinä missä kaksi aiempaa esiintyjää toteuttavat hurjapäisyyttään liikkumalla aktiivisesti ulkomaailmassa selkeän mission perässä, ei Kallio Undergroundin tarvitse avata ulko-oveakaan kohdatakseen kriminaalin elämän varjopuolia, kun ne tulevat pyytämättä kotiin asti. Vittuun mun ovelta on viesti kaikille, joilla on jonkinlaista epämieluisaa asiaa ja ärsyttävä tarve tuoda tämä asia keskelle kodin pyhää rauhaa. Osansa painavista sanoista saavat siksi esimerkiksi virkaintoiset poliisit, rappiolliset frendit pummaamassa safkaa sekä rapussa vaanivat tv-lupatarkastuasioilla olevat “vitun torakat”.

 

Petoksen ja Jontin muodostama Kallio Underground julkaisi kummankin levynsä 2000-luvun alussa, joista jälkimmäinen, eli Pimeä puoli jolta tämäkin kappale löytyy, näki päivänvalon vuonna 2004. Albumilla on mukana komea kopla pitkän linjan räppipäitä, joista toki suurin osa oli tuohon maailmanaikaan vielä nuoria koltiaisia (tai no, ainakin nuorempia kuin nykyään.) Löytyy Stenkkaa, löytyy Raimoa, löytyy Ässää, T-Murhaa ja Notkeaa Rottaa. Tämä pariminuuttinen kappale on kuitenkin jätetty ilman feattaajia ja hyvä niin, sillä Petoksen ja Jontin läpät riittävät vallan mainiosti kannattelemaan tätä kotirauhamanifestia.

 

Näistä kolmesta kappaleesta Vittuun mun ovelta on ehkä sekä samaistuttavin että humoristisin. Biisistä löytyy ärsyyntymisen aiheita, jotka ovat varmasti jokaiselle tuttuja omasta arkielämästä – kuinka moni esimerkiksi ilahtuu siitä, että joku random tuttava ilmestyy ovelle ilmoittamatta tulostaan etukäteen? Vaikka ovikelloa hakkaavat haastemiehet tai poliisipartiot eivät ehkä jokaisen elämään aktiivisesti kuulu, on biisillä paikkansa ihan perustavanlaatuisten käytöstapojen ohjenuorana. Lisäksi Petos ja Jontti bläästäämässä keinoja vältellä epämieluisia vieraita on yksinkertaisesti nerokkaan viihdyttävää: asiat ilmoitetaan niin kaunistelemattoman kiukkuisesti ja kekseliäästi, että Vittuun mun ovelta on klassikkostatuksensa kyllä ansainnut. “Vittuun mun ovelta, enhän mä oo vittu tehny mitään!