Yksittäisten biisien sijaan Viikon Klassikoissa fiilistellään nyt kahta ennen 2010-lukua ilmestynyttä tuottajalevyä sekä muistellaan miten toisistaan poikkeaviin vetoihin eri räppärit pääsivät J. Karjalaisen inspiroimana.

 

 

RAIMO – MÄ LUOTAN ITSEENI // DJPP: TUOTTAJALEVY

 

DJPP:n Tuottajalevyltä yksi kappale on ollut Viikon Klassikoissa nostettuna jo aiemmin, mutta koska kyseessä on yksi suomiräpin historian kovimpia kokoelmia, ansaitsee se päästä esille toistamiseen. Viimeksi sitä paitsi keskityttiin enemmän biisiin kuin julkaisuun ja pohdiskeltiin Stigin ja Davon puhelinkäyttäytymistä, kun taas tällä kertaa katsellaan millainen kokonaisuus on kyseessä. Ja annetaan vähän extrahuomiota Raimolle, koska hei, se on Raimo.

 

DJPP:n Tuottajalevy ilmestyi vuonna 2006 Monspilla, ja se koostuu yli kahdestakymmenestä toinen toistaan vakuuttavammasta kappaleesta. Kokonaisuus taiteilee huumorin ja kunnianhimoisuuden keskipisteessä, mikä vaatii todellisia kykyjä, sillä vaarana on joko lipsahtaa liian tosikkomaiseksi tai sitten valua toiseen ääripäähän, jossa hommat vedetään täysin lekkeriksi. Tuottajalevy pysyttelee kuitenkin loppuun asti asianmukaisen veikeänä samalla kun se tarjoaa jokaisen kappaleen kohdalla timantinkovan biitin nokkelaan sanailuun yhdistettynä.

 

Esiintyjälista on ladattu pitkän linjan tekijöillä, joista kukin edustaa jollain tasolla omia tyylejään, mutta luovat silti varsin sopusointuisen ja yhtenäisen porukan. Esimerkiksi Asan ja Eevil Stöön Venäjälle linkkejä on mystisyydessään ja intensiivisyydessään aivan eri luokkaa kuin vaikkapa Setä Koposen reipas ja railakas bumittelu Puffaa puffaa, mutta mitään häiritsevää ristiriitaa näiden välillä ei kuitenkaan ole. Yksi syy harmoniaan on tietenkin DJPP:n tuotanto, joka kulkee punaisena lankana läpi levyn ja luo kokonaisuudelle sen kovin DJPP:mäisen alavireen, joka on sekoitus jonkinlaista leikittelevyyttä, vanhan koulun hiphop-elementtejä, sähköisyyttä sekä mahtipontisuutta.

 

Sitten se Raimo! Tuottajalevyltä voisi nostaa aika lailla minkä kappaleen tahansa, mutta Mä luotan itseeni on niin taattua Raimoa, että se sopii upeasti juuri tämän lauantain riemuksi. Letkeä ja itsevarma mutta kuitenkin samaistuttavan inhimillinen biisi kertoo miten Raimo ei missään nimessä kuuntele ketään muuta kuin itseään eikä luota muihin kuin isoon yhden koon lippikseensä ja siemennesteeseensä. Montaa sekuntia ei tätä biisiä voi kuunnella ilman että pää alkaa kuin huomaamatta nyökkäillä ja mieli kirkastua. Jotain niin aurinkoista on Raimon toteavissa tyyleissä: homma menee nyt näin miten aluekeskuksen ylimoguli sanoo, ja jokainen kusipää, joka ei luota itseensä, voi haistaa paskan. T. Raimo.

 

 

HANNIBAL & JODAROK – HÄSLÄRI // GIANT RÄBÄT: 1. ERÄ

 

Pari vuotta DJPP:n Tuottajalevyn jälkeen muutama albumilla kuultu artisti putkahti ilmoille jälleen tuottajalevyn merkeissä, mutta tällä kertaa yhteydessä, jossa biitit tulevat yhden tekijän sijaan varsin kunnioitettavan mittavan kokoiselta porukalta. Giant Robot, joka tällä helmikuussa 2008 julkaistulla levyllään vaihtoi tittelikseen Giant Räbät, yhdistelee musiikissaan elektroniikan ja eri instrumenttien lisäksi myös erilaisia musiikkityylejä, yhtenä olennaisimpana hip hopin lisäksi funk. Yhtyeeseen on vuosien aikana kuulunut yhteensä kymmenen jäsentä, mutta ei kai se mikään ihmekään, kun eka julkaisu ilmestyi jo vuonna 1997.

 

1. Erä kulkee Tuottajalevyn tavoin biisistä toiseen oikea pilke silmäkulmassa, mutta kokonaisuus on jollain lailla hallitumpi ja dynaamisempi. Johtunee se sitten pienemmästä määrästä biisejä tai aavistuksen asiallisemman linjan ottavista räppäreistä, ei väliä – homma toimii joka tapauksessa hienosti. Teemana levyllä kulkee karkeasti ottaen erilaiset elämänasenteet sekä roolit maailmassa, ja sen lisäksi… no, levy on aihepiireiltään myös yksinkertaisesti RÄP. Rumpuja ja skrätsejä myöten.

 

Hannibalin ja Jodarokin Häsläri on yli kuusiminuuttisessa pituudessaan erittäin vakuuttava esitys siitä, miten vaikka hommat eivät oikein pysy kasassa, säilyy tyylikkyys viimeiseen silaukseen asti. Hämmästyttävällä taidokkuudella oma mokailu saadaan käännettyä charmikkaaksi häsläämiseksi, joka alkaa näiden herrojen edustamana vaikuttaa oikeastaan aika houkuttelevalta tavalta luovia läpi elämän. Biitti on erinomainen esimerkki Giant Räbätin ammattitaidosta: tämän jokurotimaisempaa vinkunaa saa hakea.

 

 

 

TIMO PIENI HUIJAUS – KÄÄNTEINEN MATADORI // NYT KOLISEE

 

Keväällä 2014 auringosta täyttyviin lumensulamispäiviin ilmestyi albumi, joka kuljettaa kuulijansa vuoroin syvälle Suomen musiikkiperinteisiin ja vuoroin eksoottisten rytmien mukana aivan muille maille. Albumi oli Palefacen johdolla koottu ja viimeistelty Nyt kolisee, jolla J. Karjalaisen vuotta aikaisemmin ilmestynyt Et ole yksin laitetaan aivan uuteen uskoon. Remix-levystä ei siis ole kyse, vaan alkuperäisen pohjalta rakennetusta täysin omasta versioinnista.

 

Ja onnistunut versiointi se onkin. Kun näin erityyppiset tekijät Solosesta ja Kosolasta Kevin Tanduun ja Toiseen Kadunpoikaan sekä Tommy Lindgrenistä RPK:hon antavat oman näkemyksensä 80-luvulta asti musiikkia tehneen ja kovasti kunnioitetun artistin työstä, rönsyilee kokonaisuus jännittäviin sfääreihin. Mielenkiintoisinta on, että monissa biiseissä kosketus alkuperäiseen kappaleeseen tapahtuu vain hipaisten, ja Nyt kolisee-versio on jotain täysin odottamatonta ja tunnelmaltaan erilaista kuin pohjabiisin perusteella voisi odottaa. Hyvä niin – mielikuvitusta kutkuttaa miten keskenään risteäviin maailmoihin musiikki voi ihmisen kantaa.

 

Jokainen kappale on edelliseen verrattuna niin erilainen, että yhtä on vaikea nostaa ylitse muiden, mutta Timo Pieni Huijauksen Käänteinen matadori ilmentää hyvin sitä seikkailullisuutta, lämpöä ja rytmisyyttä, joka vallitsee läpi levyn. Siinä rakastunut mies lähtee jännittyneenä pyytämään viimeistä mahdollisuutta onneen, mutta tämän lopullinen kohtalo jää auki, kun biisi ehtii loppua ennen viimeistä paljastusta – epistä! Hämmentävän hyvin J. Karjalaisen laulu kuitenkin sopii keskelle Timo Pieni Huijauksen ilmeikästä ja vakuuttavaa ulosantia ja sävyttää tarinaa ovelalla tavalla.