Kun kerrankin koko maailmaa koskettaa sama uhkaava tilanne, on apokalyptisten tunnelmien ääreltä hyvä syventyä biiseihin, jotka jo vuosia sitten käsittelivät jollain lailla kaoottista ja lopullista tunnelmaa. Siksi Viikon Klassikoissa on tällä kertaa mukana Ruger Hauer, Asa sekä DJ Ibusal.

 

RUGER HAUER – TÄÄLLÄ

 

Aloitetaanpa lohdullisuuden vuoksi biisistä, joka ainakin ulkoisilta puitteiltaan on reipas ja iloluontoinen. Sekä musavideo, jossa näkyy kymmenen vuoden takainen riehakas keikkailumeininki, että Huge L:n melodisen tanssittava biitti luovat illuusion riemusta ja huolettomuudesta, mikä onkin hyvä ratkaisu vastapainona biisin nyky-yhteiskunnan rakenteita sekä ihmiskunnan tilaa kommentoivalle painavalle sisällölle. Jos puhutaan pahimmillaan ehkä jopa epätoivoa herättävistä asioista, tehdään se nyt ainakin bilettäen ja sarkasmin kautta.

 

Ruger Hauerin Se Syvenee Syksyllä ilmestyi tosiaan jo melkein kymmenen vuotta sitten, ja sen Täällä-biisi on ehtinyt Youtubessa kerätä lähes kolme ja puoli miljoonaa katselukertaa. Meinaa suorastaan tippa tulla linssiin kun katselee nuorta kolmikkoa hymyilemässä lavalla suht pienillä pubikeikoilla – toki yhtye keräsi suuren suosion ja isot yleisöt alusta lähtien, mutta jotakin kotoisaa ja ihmisläheistä videosta välittyy.

 

Mutta mitään mutkatonta juhlimista Täällä ei suinkaan ole. Se kommentoi virne suupielessä mutta kuitenkin tarkkanäköisesti ja sivaltaen länsimaiseen elämäntapaan kuuluvaa päihdekeskeisyyttä ja vääristynyttä arvomaailmaa, jonka mottona toimii ytimeltään “enemmän, kovempaa ja isompaa”. Pysähtyminen yksinkertaisten ja kaikkien saatavilla olevien seikkojen äärelle ei tule kuulonkaan, kun on kiire vetää pää täyteen ja kuluttaa yli maapallon sietokyvyn: “Ei oo niin välii, että mitä se jokin oikein on / Kunhan sitä on paljon”. Normaali tai miellyttävä ei missään nimessä riitä, vaan kaiken pitää tuntua vähintään uskomattomalta – muuten se ei kiinnosta.

 

Biisissä kulkee myös luonnollisempaan tulevaisuuteen tähtäävä alavire. Sillä samalla kun kaiken hulluuden keskelle yritetään saada tolkkua, on tarkoitus tietenkin valaista se, mitä muuten saatamme sokeasti ja pelkästä tottumuksesta jatkaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen, käsittämättä koskaan kaiken temppuilun alle hukkunutta elämän ydintä. Se voi näyttää jokaiselle erilaistelta, mutta joukkohysteriassa trendien mukana juokseminen ja subupäissään Kallion kaduilla yöstä toiseen harhaileminen tuskin on se, mistä saa syvimmän mahdollisen täyttymyksen.

 

Täällä on tämän uuden ja tuntemattoman ajan kynnyksellä pelottavan ajankohtainen: jatkammeko sekoilua vai tajuammeko viimeinkin hidastaa? “Taas lattialla lepäsin, kun samaa toivoo elätin / Et jollain tasolla muutos ois meissä / Tääl, täällä rivien väleissä

 

 

ASA – SANAT EI TEHNYT TÄTÄ LAULUA

 

Marraskuussa 2008 vuoden Teosto-palkinnon voittaneelta Loppuasukas-levyltä löytyy biisi Sanat ei tehnyt tätä laulua, joka apokalyptisen maailmanloppumeiningin keskeltä onnistuu välittämään rauhaa ja jopa rakkautta. Ei sillä että siinä käsitellyt asiat olisivat mitenkään pumpulinpehmeitä tai hassunhauskoja, mutta Asan riimittelyt ja Jätkäjätkien – jotka muuten ensimmäistä kertaa soittivat kyseisellä albumilla – musisointi punovat yhdessä kokonaisuutta, joka tekee todellisuudesta runollista ja värikkään monisävyistä.

 

Kappaleen musavideo on kyllästetty vahvasti sotaan linkittyvällä visuaalisella materiaalilla, mikä vie ajatukset vuosikymmenien taakse 1900-luvun alkupuoliskolle, etenkin kun videon efektitkin ovat kuin vanhanaikaisesta elokuvasta konsanaan. Siitä huolimatta kappale ottaa yhtä paljon kantaa menneisyyden tapahtumiin kuin nykyajan jatkuvasti käynnissä olevaan sodankäyntiin, joka nyt vain sattuu tapahtumaan muualla kuin juuri meidän kotimaamme rajojen sisällä.

 

Helposti sitä tuudittautuu käsitykseen, että koska ympärillämme pommikoneet eivät laula eivätkä sotilasjoukot marssi ympäri katuja, olemme rauhan tilassa, mutta olemme osa globaalia verkkoa, jonka eri kolkissa on lukuisia sotia käynnissä, emmekä niin ollen voi sulkea silmiämme. Asan biisi on siitä tärkeä muistutus, etenkin nyt kun sekä Suomen sisällä tapahtuva että koko maapallon ympäri ulottuva yhteistyö on erityisen tärkeää. Tai ainahan se on, mutta kenties nykytilanne on tarpeeksi konkreettinen sen todistaakseen.

 

Koska voivottelemalla ja ahdistumalla harvemmin pääsee mihinkään hyvään, on Sanat ei tehnyt tätä laulua oiva esimerkki siitä, kuinka raskaitakin aiheita voi käsitellä tavalla, joka on itsessään kaunis. Biisissä kulkee monta polkua ja yhdistyy nerokkaalla tavalla sodan ja hävityksen katastrofaalisuus, luonnon kaikkialle ulottuva loputon voima, sekä… musiikki. Asa tekee todellisuudesta laulua, saa rujoimmankin ympäristön huokumaan elämää ja vetää väreileviä yhteyksiä sinne, missä suurin osa meistä ei osaisi niitä nähdä.

 

 

DJ IBUSAL – PILALLA

 

Mahtoikohan DJ Ibusal tuossa pari vuotta sitten arvata, kuinka ajankohtaiseksi hänen hittibiisinsä vielä nousisi? Ajankohtainen se toki oli alunperinkin, onhan kaikki ollut pilalla jo pitkään ja vain odottanut sanoittamistaan, mutta nyt jos koska on yleinen ilmapiiri vahvistanut sen, mille moni nyökkäili hyväksyvästi jo kun Pilalla ilmestyi: “Politiikka – pilalla, kansantalous – pilalla, hyvinvointi on pilalla / Pelkkää paskaa tilalla”.

 

Vaikka biisistä on helppo vääntää huumoria ja vaikka se etenkin suomalaiselle mentaliteetille erityisen hauska onkin, piilee siinä jotain paljon syvempää kuin ensihihityksiltä voisi odottaa. Kuten Youtube-käyttäjä Jarno Hagman tarkkanäköisesti huomattaa: “Muutaman kerran kun kuuntelee niin ei olkaan enää niin huumoria. Paljon tärkeää asiaa.”, mikä osuu asian ytimeen. Sillä lähes jokaisen tapauksen, jonka DJ Ibusal luettelee, voi todella nähdä kriittisten lasien läpi, ja onkin suorastaan helppoa alkaa nimetä epäkohtia jokaiseen biisissä nimettyyn aiheeseen liittyen.

 

Jos siis haluaa. Ei ole pakko – joskus, tai useinkin, voi olla mielenterveydellisesti viisaampaa keskittyä siihen, mikä EI ole pilalla. Nyt kun virustilanne jyllää ja median lukeminen helposti herättää pakokauhua sekä autioilla kaduilla käveleminen ehkä kummallisuudessaan pelottaa, on huumori ja hyviin hommiin keskittyminen erityisen viisasta. Siksi kuunneltuaan Pilalla-biisin voikin kätevästi siirtyä muutama päivä sitten julkaistuun Noin viikon studion Peruttu-versioon, joka käsideseineen ja pilalla olevine Italian-lomineen pureutuu nokkelasti pandemiatilanteen rakenteisiin. Kyllähän se naurattaa.