Viikon Klassikoiden 3rd Rail Music-spessussa tutustutaan yöaikojen hämäriin katuihin, paetaan eläviä kuolleita Kurvissa ja oksennetaan pitkin asemia. Oppaina tällä astetta synkemmällä kiertoajelulla toimivat OG Ikonen, Petos ja Sairas T.

 

 

OG IKONEN – LIIKUN VAIN ÖISIN

 

Hieman yli 10 vuotta sitten ilmestyi OG Ikosen debyyttialbumi, joka kantaa nimeä Mieron tiellä ja julkaistiin 3rd Rail Musicin kautta. Albumi tipahti alkuvuodesta 2009 ja sopi täydellisesti siihen lumiseen ja kylmään talveen, joka silloin oli – silloin kun talvet vielä olivat talvia. Tunnelma levyllä on yksinkertaisesti erittäin gangsta, ja Liikun vain öisin on siitä täydellinen esimerkki.

 

Kappaleen ensihetkistä lähtien hyytävä ilmapiiri vetää puoleensa ja herättää mielenkiinnon: mitäs täällä hiipparoidaan keskellä yötä ja varjoissa piileskellen? Biisi kertoo yöeläjän toimeentulotavoista, pimeästä arjesta ja ovelista keinoista, joita vaaditaan, jotta elannon saaminen olisi mahdollisimman turvattu. Yöelämässä pätevät aivan eri säännöt kuin suurimmalle osalle kuuliaisista kansalaisista tutussa yhteiskunnan päivärytmissä, ja Liikun vain öisin maalaa taidokkaasti esiin sitä tunnelmaa, joka pimeän tullen valtaa kadut.

 

Kappaleesta julkaistiin vuonna 2010 musiikkivideo, jossa nähdään viiteen minuuttiin kiteytettynä useampikin räpin klassinen elementti: nostalgisia muistoja herättävä livekeikka, jossa eturivin tyypit bisset kädessä ja kädet ilmassa fiilistelevät lavameininkiä, vinskat ja skrätsit, sekä huppu päässä kaduilla heiluminen. Biisi ei kymmenessäkään vuodessa ole vanhentunut, vaan kuulostaa itse asiassa edelleen niin hyvältä, että jossakin sisällä herää halu itsekin lopettaa päivätyö ja ryhtyä mystiseksi öisten katujen sankariksi.

 

 

PETOS – SYNKKÄ SÖRKKA

 

Hoidetaanpas ensin tärkeimmät alta pois ja nostetaan esiin tämä oleellinen kommentti Youtube-käyttäjä mursu93:lta: “Opetelkaas böndet, se on sörkka a:lla eikä sörkkä”. Viisas pointti, jonka Petoskin on kappaletta nimetessään muistanut. Tämä terävä ja kaunistelematon kommentti onkin hyvä intro biisin ilmapiiiriin, joka on lievästi sanottuna juuri sitä: terävä ja kaunistelematon. Petosmaiseen tyyliin suoria sanoja ei säästellä eikä silkkihansikkaita ole koskaan nähtykään.

 

Toivo parasta ja pelkää pahinta ilmestyi sekin 3rd Railin kautta noin vuosi OG Ikosen albumin jälkeen, ja se oli siinä vaiheessa Petoksen neljäs soolojulkaisu. Levyltä huokuu erittäin voimakkaasti juuri se tietty soundi, joka on Petokselle niin ominainen, mutta jota on hankalampi pukea sanoiksi. Johtui se sitten omintakeisesta ilmaistyylistä, suorapuheiseen tapaan esitetyistä aihepiireistä vai biiteistä, jotka ovat kaikkea muuta kuin lempeästi liplattavaa taustahuminaa, vaiko näistä kaikista – joka tapauksessa Petoksen tunnistaa kyllä.

 

Synkkä Sörkka maalaa Kalliosta paikkaa, joka on erittäin kaukana viime vuosina jonkinlaiseksi cooliksi hipster-trendi-menomestaksi luokitellusta kaupunginosasta. Glamour ja muodikkuus ovat biisin ympäristöstä kaukana, kun veri valuu OSW:n paidoille ja elävät kuolleet korisevat kaduilla. Jos kappale ei vielä onnistu kiteyttämään fiiliksiä tarpeeksi elävästi, voi apuun ottaa musiikkivideon, jossa Petos zombiejengin saattelemana pyörii ympäri muuten niin idyllisen aurinkoista Sörkkaa. Varoituksena herkemmille: lopussa stevarille käy ikävästi. Tai ehkä paha saakin palkkansa.

 

 

SAIRAS T – HUUDIT

 

Tämä Napoleon Digitalin tuottama, tekijälle ominaiseen tapaan erittäin miellyttävää terävää ja värikästä kuvaa tarjoileva musiikkivideo on kerännyt Youtubessa huimat lähemmäs kaksi ja puoli miljoonaa näyttökertaa. Video ilmestyi aika tasan neljä vuotta sitten, samana päivänä kun Sairas T:n toka albumi nimeltä Delirium näki 3rd Railin kautta päivänvalon. Neljä vuotta saattaa vaikuttaa lyhyeltä ajalta saavuttaa klassikkostatus, mutta kyllä se tässä tapauksessa tulisi vähemmästäkin, nimittäin sen verran omaperäisillä tyyleillä ja nopeasti suosioon nousten artisti on tähän leikkiin lähtenyt.

 

Huudit on sitä mitä otsikko sanoo: varsin elävä kuvaus ympyröistä, joiden maantieteellisellä sijainnilla ei ole mitään väliä, kunhan kyseessä ei ole Kotka. Alkoholi virtaa, oksennus lentää, horot on perseestä ja räppi paskaa, ihan sama missä ilmansuunnassa ollaan – saattaa kuulostaa hieman negatiiviseen vivahtavalta asenteelta, mutta kääntyy Sairas T:n ilmaisemana hämmentävän viihdyttäväksi kuunneltavaksi. Ei sillä että lähiökurjuudessa tai päihdeongelmassa olisi mitään hymyiltävää, mutta kaikkien murheiden ja solvausten takaa huokuu kuitenkin jonkinlainen hyväksyntä.  Tai ehkä se on vain illuusio, joka syntyy, kun ensin riehutaan, ja sitten täysin kurssia vaihtaen tyynnytellään: “Fanitki typerii kanoja, ottaa mun kikkelii nokkaa / No ei, mä rakastan teitä”.

 

Biisin kertsihokema keskittyy yksinkertaisesti neljään ilmansuuntaan, ja on helposta mukanalaulettavuudestaan johtuen mielekäs keikkaveto – mikä fiilis onkaan täyteen pakatuissa räppiluolissa hoilata yhteen ääneen “poohjonen, pooohjonen!!” ilman pelkoa sanojen unohtamisesta. Nyt korona-aikaan toki täytyy tyytyä kotisohvan antimiin, ja siihen musiikkivideo on oiva ratkaisu: Napoleon Digitalin tuotoksia kelpaa luupata monta kertaa putkeen, kuten kelpaa Saikku T:n biisejäkin.