Viikon Klassikoissa fiilistellään elämää juhannuksen jälkeiseen aikaan sopivilla tyyleillä, sillä lomakausi alkaa ja jengi siirtyy viettämään kesää pois toimistojen hiostavista huoneista. Kesätunnelmiin virittävät tällä kertaa Aksim, Gasellit sekä JVG.

 

 

AKSIM – JUST NIIN BIIBERI FEAT. KARRI KOIRA

 

Sekä tuottajana että räppärinä tunnettu Aksim yllätti aika tasan kuusi vuotta sitten soolojulkaisulla, joka ei suinkaan ollut herran eka, mutta joka sai aikaisempiin tekemisiin nähden poikkeuksellisen paljon huomiota. Monspin kautta julkaistu Isompaa kuin Aksim kipusi parhaimmillaan Suomen virallisen albumilistan 15. sijalle, eikä mikään ihme, sillä kesäkuun alussa tipahtanut kahdeksan biisin kokoelma sopi kesäiseen ympäristöön kuin se olisi varta vasten kyseistä vuodenaikaa varten luotu.

 

Vaikka albumilta julkaistiin puoli vuotta ennen sen ilmestymistä single Pää grilliin, josta löytyy musavideokin, keskitytään nyt kuitenkin eri biisiin. Nimittäin Just niin biiberi tuntuu päällisin puolin helpolta ja simppeliltä kesäbiisiltä, jota mielellään fiilistelee juuri niinä kesäöinä kun on pikku hiprakassa matkalla kotiin samaa tahtia nousevan auringon kanssa, mutta kappaleen näennäinen viattomuus on petollista, sillä kyseessä on jotain aavistuksen isompaa kuin kevyen leppoisa kesähitti. Sen huomaa vasta kun biisin on kuunnellut niin monta kertaa, että se alkaa kyllästyttää – silloin pitää ehkä parin vuoden tauon, kunnes taas vaivihkaa palaa biiberöinnin pariin.

 

Ja SILLOIN se iskee. Kuinka kyseessä on ihan hittihitti, ei pelkkä kesähitti. Johtui se sitten biitistä, joka tavallaan murisee syvältä mutta toisaalta helisee korkealla pilvien lomassa, Karri Koiran hurmaavasta laulukertsistä, jolla vikittelisi mukaansa yrmeimmänkin mököttäjän, vai Aksimin elävästä tarinoinnista, jonka käänteistä ei ole satavarma vielä vuosienkaan jälkeen, niin moneen suuntaan ne polveilevat ja pitävät homman mielenkiintoisena – luultavasti kyseessä on yhdistelmä näitä kaikkia, ja sellainen kokonaisuushan nappaa kyytiinsä liitämään ja bailaamaan koko kesäksi. 

 

 

GASELLIT – HIKI FEAT. VILLEGALLE

 

Varsinainen taito on saada kesäkappale kuulostamaan niin epäidylliseltä ja tukalalta kuin Gasellit yhdessä Villegallen kanssa saavat aikaiseksi kappaleessa Hiki. Jos ei hiosta valmiiksi, niin viimeistään biisin lopussa tuskanhiki virtaa pitkin selkäpiitä ja saa läähättämään vähintään yhtä ahdistuneesti kuin biisin sankarit läähättävät helteessä paistuvine olemuksineen.

 

Samalla tämä yhtyeen vuonna 2012 ilmestyneeltä esikoislevyltä löytyvä kappale on aivan täydellinen kesälohkaisu, joka etenkin kreisin biittinsä ansiosta toimii juuri niihin hetkiin kun kesähelteet paukkuvat yli eikä jaksaminen meinaa riittää. Hetken kun kuuntelee Gasellien epäonnenpotkuja, läkähdyttävän helteen aiheuttamaa nestehukkaa, kesäkilojen kärventymistä 30-asteisessa auringossa sekä sinilevän pilaamaa pulikointia Vantaanjoessa, eivät omat ongelmat tunnu enää missään.

 

Biisi on kuitenkin melankolisuudessaan ja traagisuudessaan pettämättömän hauska. Siksi sitä on ilo luupata vuosi toisensa jälkeen, ja etenkin kun yhtälöön liittää Chebaleban tuottaman viihdyttävän musavideon, joka tekee artistien sekoilusta entistä käsinkosketeltavampaa, on kesäklassikko valmis. Kuten sanottu, on biitillä paljon tekemistä onnistuneen lopputuloksen kanssa, sillä länkkärimäisen jännittävä tunnelma siivittää mukaansatempaavasti Gasellien sekä Villegallen rimpuilevaa taivalta kohti helpottavampia olotiloja. Jälkeenpäin onkin ihmeellisen helppo nojautua huojennuksesta huokaisten taaksepäin vasten aurinkotuolin lohduttavaa syliä, ummistaa silmät ja antaa auringon lämmittää iho hikiseksi. Kunhan ei LIIAN hikiseksi.

 

 

JVG – KRAN TURISMO FEAT. RAAPPANA

 

Noniin, lopetetaanpa tämä kesäsetti biisillä, joka ei varmasti jätä tukaliin tai liian hikisiin olotiloihin. Toki vaara on aina olemassa, jos intoutuu bailaamaan liian innokkaasti, mutta JVG:n Kran Turismo on soinut vuosien mittaan sen verran tiuhaan radioissa, baareissa ja listoilla, että se ei välttämättä sähköistä enää aivan yhtä täysillä kuin ilmestyessään. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö biisillä olisi edelleen suotuisa vaikutus etenkin niissä hetkissä kun on aihetta juhlia loman alkua: siitä pitävät huolen Raappanan vastustamaton laulukertsi ja taustalla ilakoiva biitti, joka kuulostaa siltä kuin makoilisi palmupuiden katveessa leppoisasti edestakaisin keinuvassa riippumatossa.

 

Puhumattakaan sitten Jaren ja Villegallen räppäämästä tarinasta, joka havainnollistaa erittäin osuvasti suomituristin matkustus- ja lomailutapoja. Nyt kun pandemia edelleen rajoittaa pääsyä moniin maihin eikä matkakuumettaan pääse purkamaan ihan miten sattuu, voi Kran Turismon avulla mielikuvamatkailla pois koti-Suomesta kauas turistikohteiden uima-altaiden ääreen. JVG tavoittaa perusjannun ehkä hieman landepaukkumaisesta lomaolemuksesta juuri sen ytimen, joka voi saada ulkopuolisen posket punehtumaan myötänolostuksesta. On Havaiji-paita ja Kanaria-vaimari, on edellytykset tulla torimyyjän huijaamaksi, on tarrasandaalit ja kova känni. Mutta mikäs siinä – jokaisella on oikeus kuluttaa hellepäivänsä kuten parhaaksi näkee, etenkin jos on lomalla viimeinkin.

 

JVG:n toinen pitkäsoitto jvg.fi julkaistiin toukokuun lopussa vuonna 2012. Kran Turismo näki päivänvalon jo paria viikkoa aiemmin, ja oli myynyt kultaa elokuun puolivälissä, vaikka musavideo ilmestyikin vasta heinäkuun lopussa. Erilaisissa keikkatilanteissa kuvattu video päästää katsojan JVG:n mukana isoille festarilavoille fiilistelemään elämää yleisömeren ylle, ja kappaleen visuaalinen puoli todella onnistuukin välittämään jotain siitä adrenaliinista ja riemusta, joka parhaimmillaan virtaa artistin sisuksissa esiintymistilanteen alusta loppuun. Sitten vaan lomalle viimeinkin ottamaan iisimmin!