Viikon Klassikoissa aloitetaan tänään ihan alusta, kun siirrytään ysärin ekoihin vuosiin fiilistelemään suomiräpin syntyaikoja. Raptori johdattelee syvälle huumoriräpin maailmaan, johon aavistuksen nykyaikaisemmat Petri Nygård ja Teflon Brothers antavat kumpikin omintakeisen silauksensa.

 

 

 

 

 

RAPTORI – OI BEIBI

 

Kun huumoriräpistä puhutaan, ei ole epäilystäkään kuka sen viittaa arvokkaimmin kantaa: jo kolmekymmentä vuotta sitten suurinta suosiotaan nauttinut Raptori, totta kai. Tosin sanan “arvokas” käyttäminen missään Raptoriin liittyvässä yhteydessä taitaa olla liioittelua, kun bändin luoma sisältö menee rivoudessaan, riehakkuudessaan ja pelleilyssään aivan päinvastaiseen suuntaan. Mikään tai kukaan ei ollut pyhää silloin kun Raptori pamahti esiintymislavoille – jota tapahtui muuten hyvinkin tiuhaan bändin ysärille sijoittuvina kulta-aikoina – eikä ole ollut sen jälkeenkään kaikkina niinä kertoina kun yhtye on 2000-luvun mittaan tehnyt comebackejään.

 

Vaikka kolmijäseninen yhtye on tähän päivään mennessä ehtinyt julkaista jo varsin mittavaksi kasvaneen kokoelman musiikkia, on Oi beibi edelleen se kaikista hiteistä hitein. Sillä räjäytettiin suosio aivan kasarin ja ysärin taitteessa, silloin kun Raptori vasta loi nahkaansa ja vakiinnutti paikkaansa yhtenä harvoista suomiräppiin keskittyvistä kotimaisista yhtyeistä. Kolmikon saama valtava suosio kertoo siitä, että suomiräpille todellakin oli tilausta jo kolmekymmentä vuotta sitten, sillä Oi beibi valittiin vuoden 1990 parhaaksi kotimaiseksi singleksi. Pääsipä yhtye suoraan keikkalavoillekin, joille heidät otettiin avosylin vastaan ja keikkaa piisasi.

 

Oi beibi itsessään on räävitön ja suorasukainen parittelubiisi, jolla yritetään päästä unelmien naisen pöksyihin ja raivata pois tieltä tämän ankara sekä uskovainen isukki. Kovin syvällistä viestiä tästä pläjäyksestä on turha etsiä, mutta vaikka biisin poliittinen korrektius on aivan hakusessa, on siinä kieltämättä muutamia heittoja, jotka varmasti ovat naurattaneet yhtä sun toista. Nykypäivänä vastaava materiaali tuskin purisi massoihin, ainakaan samanlaisella voimalla kuin lama-aikojen Suomessa, mutta aikansa kuva tämä biisi ehdottomasti on. Ryminällä tultiin ja jäätiin, sillä Raptorin tietää kyllä jokainen, riippumatta siitä oliko yhtyeen kulta-aikoina itse elossa vai ei.

 

 

PETRI NYGÅRD  – SELVÄ PÄIVÄ FEAT. LORD EST

 

Mikä voisi olla seksin lisäksi aihe, josta suomalainen huumoriräppäri ottaa niin taitavasti ja mielellään kopin? Ainiin, viina. Petri Nygård jos kuka on viime vuosina kunnostautunut sekoilussa, joka keskittyy suomalaisten pyhään rohtoon, eli tietysti alkoholiin. Kännissä ollaan aamuin illoin ja julkaisu toisensa perään, vaikka toki Petri Nygårdin levyiltä löytyy muitakin aiheita. Mutta vaikka jokainen biisi sinänsä ei keskittyisi alkoholiin, tuntuu toiminnan taustalla oleva meininki solidin ei-selväpäiseltä…

 

… ja siitähän päästään päivän klassikkobiisiin, eli Lord Estin kanssa rykäistyyn kymmenen vuoden takaiseen hittiin Selvä päivä. Single julkaistiin joulukuussa 2010 ja löytyy artistin viidenneltä studioalbumilta. Videolla haetaan kontrastia talvisen Suomen ja hehkuvan Thaimaan välille, kun Petri seikkailee kännipäissään ympäri Thaikkuja, jättäen kaverinsa kotimaan lumikinoksiin grillaamaan makkaraa ja laulelemaan kertsiä, jossa heitetään hyvästit selville päiville. Toisaalta hyvästit on kyllä heitetty jo kauan ennen biisin alkua, sillä koko kappale vaikuttaa olevan yhtä viinanhuuruisissa fiiliksissä kirjoitettua ylistystä tälle takuuvarmasti iloiseksi saavalle taikajuomalle.

 

Vaikka koko konsepti tuntuu aavistuksen simppeliltä, eikä tarina oikein tästä syvene, ei Suomessa voi alkoholiin uppoutumisella mennä vikaan. Kun musiikkivideo tuli julki, oli se seuraavana päivänä koko maailman toiseksi katsotuin musavideo koko Youtubessa. Suht kova saavutus ottaen huomioon kuinka kieli poskessa koko setti tuntuu rakentuneen. Lisäksi biisi nousi kärkeen useammilla virallisilla listoilla ja herätti kiinnostusta Jenkeissä asti, sillä eri foorumeilla arvailtiin millaisen tekstityksen kappale saisi osakseen, jos jotakuta inspiroisi se englannintaa. Tietenkin loppuhuipennuksena Petri Nygård omisti biisille julkaisunsa jälkeisenä kesänä nimikkovodkan. Otetaan sille.

 

 

TEFLON BROTHERS – PÄMPPÄÄ

 

Mitäs sitä hyvää konseptia muuttamaan – pysytään viinanhuuruisissa tunnelmissa nyt kun sinne jo niin kivasti laskeuduttiin. Teflon Brothersin Pämppää on toki Selvää päivää muutaman asteen elegantimpi kokonaisuus, sillä videolla pelataan smoothisti pokeria ja huoutaan tyylikästä herrasmiesmäisyyttä. Korkeatasoisuutta havitellaan jo feattaajasta lähtien: Ilari Sahamies nimittäin osti paikan Teflareiden kappaleesta, kun alkuperäinen ostaja ei kyennyt lunastamaan huuto.netissä 50 000:lla eurolla kaupiteltua bändipaikkaa itselleen. Vaikka tempaus osoittautui ylläripylläri mediatempuksi, ainakin näin maailma sai kuultavakseen tämänkin pokerihain ensimmäiset julkiset räpit.

 

Pämppää julkaistiin vuonna 2015, noin puoli vuotta edellisen studioalbumin jälkeen. Seuraavaa kokopitkää Tefloneiden fanit saivat odotella vuoteen 2017, mutta singlejä kyllä tipahteli aktiivisesti myös välivuosina, kuten tähänkin päivään asti. Joka tapauksessa Pämppää on yksi kolmikon kuunnelluimmista ja suosituimmista biiseistä, jota voi edelleen kuulla radiossa harva se päivä. Tässä vaiheessa Suomen kansa osannee sanat ulkoa, mutta se ei estä luuppaamasta kappaletta edelleen milloin missäkin yhteyksissä, kuten radiohittien kohdalla on tapana.

 

Kuten sanottu, keskitytään kappaleessa muistelemaan klassisimpia dokaushuviretkiä sekä purkamaan fiiliksiä hurjien ryyppyreissujen jälkimainingeissa. Kuten Ilari Sahamiehen läsnäolosta voi päätellä, on biisi yhtä luksusta alusta loppuun, ainakin kun musiikkivideota katsoo. Videon aikana ehditään pelata tiukalta vaikuttava pokeripeli, joka huipentuu ilmeisen juhlavaan heilumiseen asiaankuuluvissa kuninkaallisissa tamineissa – mukana on tietysti valtikat ja kruunut ja kaikki. Rahastakaan ei ole pulaa – se käy monella tapaa ilmi. Kenties silmiinpistävin vihje tästä on Ilari Sahamiehen nauttima Louis XIII -konjakki, jonka hinta Alkossa on tällä hetkellä kevyet kolme tonnia ja rapiat päälle. Otetaanpa sillekin.