Viikon Klassikoissa kuunnellaan tällä kertaa instrumenttivetoisempaa musiikkia, kun kolme eri bändiä pääsevät ääneen. JätkäJätkät, Koivuniemen Herrat sekä Olli PA & Funksons näyttävät tietä.

 

 

 

JÄTKÄJÄTKÄT – JOKU SAA TIETÄÄ

 

Tekeekö mieli käydä vähän moraalin tuolla puolen ja tehdä jotain, jonka tietää periaatteessa olevan väärin, tai joka ehkä loukkaa jotakuta, mutta joka nyt vain niin hirmuisesti houkuttelee puoleensa? Ennen kuin ryhtyy toimeen, voi ehkä olla hyväksi pyöräyttää pari kertaa JätkäJätkien biisi Joku saa tietää. Kappaleessa ei tuomita tai paheksuta ketään, mutta siinä vedotaan ihmisen omaan käsitykseen siitä, mikä on oikein ja väärin. Menevätkö omat halut ja tarpeet edelle, vai niiden seuraamisesta mahdollisesti aiheutuvan mielipahan mukanaan tuoma myrsky?

 

Yhdeksänhenkinen JätkäJätkät julkaisi esikoisalbuminsa Roihis Musican kautta vuonna 2010, ja siltä löytyy tämäkin keinuvan pohdiskeleva biisi. Vaikka albumi tosiaan oli reggaesta, folkista ja hip hopista vaikutteita yhdistelevän bändin ensimmäinen julkaisu, kuuluu levyllä pitkän linjan kokemus ja osaaminen. Tekijöistä löytyy nimittäin yhtä sun toista ammattimuusikkoa, kuten nyt vaikkapa tietysti Asa ja Puppa J. Ykstoist Ykstoist oli sen verran raikas tuulahdus Suomen musiikkikentällä, että se kipusi parhaimmillaan Suomen virallisen albumilistan kuudennelle sijalle.

 

Vaikka tältä letkeältä katraalta ei enää noin seitsemään vuoteen ole ilmestynyt kokopitkää, ja vaikka singlejulkaisutkin ovat olleet muutaman vuoden tauolla, ei kymmenen vuoden takaistenkaan biisien fiilistely tunnu yhtään vanhentuneelta. Onhan JätkäJätkien soundi sen verran ikivihreää ja tekee kunniaa musiikkimaailman vanhemmille perinteille. Joku saa tietää on painavahkosta sanomastaan huolimatta kokonaisuutena iloisen puolelle kääntyvä, sillä siinä kuuluu elämänkokemuksen mukanaan tuoma keveys sekä elämänilo. Vaikka haastavia asioita tapahtuu, ei ole syytä vaipua murheen suohon. Jos kappale itsessään ei sitä vakuuta, testaa toimisiko riemua täynnä oleva video kannustuksena.

 

 

KOIVUNIEMEN HERRAT – ISTU ALAS

 

Siirrytäänpäs sitten toisen isomman porukan pariin, eli Koivuniemen Herroihin. Esikoisalbumi Sokeat johdattaa ilmestyi samana vuonna kuin yllä mainittukin, eli 2010. Psykedeelisellä kannella varustettu lähes tunnin mittainen kokonaisuus julkaistiin 3rd Rail Musicin kautta, ja sitä on bändin lisäksi ollut tuottamassa Didier. Alunperin tämä nelihenkinen bändi toimi Jontin ja Shakan taustayhtyeenä kaksikon räppikeikoilla, kunnes projekti syveni Shakan kanssa laajemmaksi yhteistyöksi.

 

Funk-henkistä musiikkia tekevä bändi ehti julkaista kaksi kokopitkää ennen hiljaisuuteen vaipumista, vaikka toki yksi jos toinenkin tekijöistä on jatkanut musisointia omilla tahoillaan. Onneksi näihin vanhempiin julkaisuihin voi palata, sillä moni Koivuniemen Herrojen biisi on aarre, jota ei sovi unohtaa. Otetaanpa nyt vaikka tämä Istu alas: se on huikea läpileikkaus ihmismielen syvyyksiin, joissa helposti tapahtuu niin, että ihminen tietylle kurssille joutuessaan tottuu ympäristöönsä ja alkaa mieltää sen uutena normaalina.

 

Istu alas tutkii sitä, mitä joissain konteksteissa voisi kutsua syrjäytymiseksi. Biisi on bissetölkkien ja toimettomuuden erämaa, johon tyyppi toisensa jälkeen hetkellisesti istahtaa ja vahingossa jää, ehkä jopa loppuelämäkseen. Nimittäin kun vuodet vierivät ohi, kun juotavaa riittää ja kaverit ympärillä jakavat kokemuksen, mihin sitä kiire olisi? Musiikkivideo ilmentää taitavasti tätä jumittelun ilmapiiriä, kun aika kulkee mutta jäbät pysyvät. Istu alas, ota rauhallisesti ja avaa kalja – eihän tässä mihinkään kiire ole, eikö niin?

 

 

OLLI PA – SYKE

 

Oululainen Olli PA jos kuka saa hymyn huulille. Jo lempeä Oulun murre ilahduttaa, puhumattakaan sitten lämpimästä otteesta elämään, joka tietysti kuultaa musiikin kautta. Ennen kuin otti musiikkikenttää laajemmin haltuun yhdessä Funksons-yhtyeen kanssa, Olli PA aloitti soololevyllä vuonna 2008. Syke-nimeä kantava kokonaisuus on lohdullinen hyvän fiiliksen albumi, joka toimii etenkin hitaina sunnuntaiaamuina kahvikupillisen kanssa auringonsäteissä istuen.

 

Kappale liittyy edellisten biisien porukkaan siinä mielessä, että vaikka tässä kohtaa musiikillista uraansa Olli PA teki vielä soolona, laajeni Funksons-yhtyeen kanssa tehty musiikki instrupohjaiseksi reggaeta, soulia ja funkia sekoittelevaksi räpiksi. Yhtyeen soittajilla onkin kokemusta progressiivisesta metallista jazziin ja klassiseen musiikkiin. Funksons-albumeita on julkaistu tässä vaiheessa kaksi, mutta Olli PA:n viimeisin soololevy nimeltä Rosetta on niinkin tuore kuin tämän vuoden keväältä.

 

Mutta vielä takaisin Sykkeeseen. Esikoislevyn nimikkobiisi on yhtä sanaleikkiä, jossa tavoitellaan erilaisia tuntemuksia ja pohdiskellaan sitä, miten tämä maailma makaa. Tärkeimpänä kappaleen pohjalta puskee opetus siitä, että mitä ikinä teetkin, tee se itseäsi kuunnellen. Äläkä hätiköi. On ok ottaa aikaa itselleen sekä mennä vasten muiden neuvoja, jos sisäinen ääni niin haluaa. Biisistä on olemassa toinenkin erittäin lempeä versio, jossa laulaa Funksons-yhtyeestä tuttu Tanja Torvikoski.