Viikon Klassikoissa palataan tällä kertaa elämän syvien totuuksien äärelle, kun Kemmuru, Pyhimys, Timo Pieni Huijaus ja Yona kertovat tarinoita nöyryydestä ja kiitollisuudesta.

 

 

 

KEMMURU – KOPUTA PUUTA

 

Vaikka elämään saattaa sisältyä suuria draamoja ja kohtalokkaita tapahtumia, on valtaosa arjesta nimenomaan sitä: arkea. Pieniä sattumuksia, maltillisia tunteita ja nopeasti ohimeneviä harmituksen aiheita. Tästä normaaliudesta on Kemmuru tehnyt suorastaan taidetta, kun Koputa puuta muistuttaa mikä ilo ja onni piilee kaikista tavallisimmassa. Miksi metsästää elämää suurempia ylitsevuotavan valtavia elämyksiä, kun jokapäiväisestä rutiininomaisuudesta voi löytää puhdasta kultaa?

 

Kemmuru julkaisi toisen studioalbuminsa Kehumatta paras Monsp Recordsin kautta marraskuun alussa vuonna 2006. Levyn ilmestymisestä on nyt siis huimat tasan 14 vuotta, joten sillä on ollut rutkasti aikaa vakiinnuttaa asemansa klassisena palasena suomiräpin historiaa. Aikoinaanhan koko Viikon Klassikot-sarja alkoi Kemmurun biisillä Landespede, joka löytyy samalta albumilta, mutta vaikea oli silloinkin valita kumman näistä mainioista biiseistä valitsisi syynättäväksi.

 

Koputa puuta on ihastuttavan optimistinen ja rennon lohdullinen kokonaisuus, jonka kekseliäästi koputtelusaundiin pohjaava biitti – joka on muuten Huge L:n käsialaa – rullaa taustalla samalla kun nuori Kemmuru kertoilee miten elämään kannattaa asennoitua. Liian suuria odotuksia ei ole mitään järkeä kasata, vaan kun fokus on pienissä onnistumisissa tai kun keksii olla kiitollinen siitä mitä juuri nyt sattuu olemaan, saa päiviinsä mahdutettua ihmeellisen paljon tyytyväisyyttä. Myöskään arkeen olennaisena osana kuuluvista vastoinkäymisistä ei ole syytä lannistua, sillä puun koputtelu kyllä jeesaa harmiin jos toiseenkin.

 

 

PYHIMYS & TIMO PIENI HUIJAUS – MIES JA BIITTI

 

Kuinka monesti kuulemme biisin vaikka radiossa tai katsomme musavideon Youtubessa ja ajattelemme huolettomasti “joo ei kyllä lähde, next” miettimättä yhtään sen syvemmin kuka musiikin takana on ja millaisella panoksella? On totta että suuri osa esimerkiksi pop-musiikista tuotetaan geneerisesti ison koneiston varmaksi vakiintuneiden mekanismien avulla, mutta vähentääkö se alkuperäisen artistin arvoa? Eikö hänkin ole vain ihminen, joka haluaa tehdä jotakin itselleen merkityksellistä?

 

Tätä saa pohtimaan Pyhimyksen & Timo Pieni Huijauksen kappale Mies ja biitti, jossa riisutaan monta epävarmuuden kasaamaa kerrosta ja pureudutaan musiikin takana piilevään kaikista syvimpään ytimeen, jonka artisti taiteellaan niin luontevasti peittää, oli se sitten omasta halusta johtuvaa tai ei. Taiteilijuus, muusikkous, runoilijuus ja räppäriys kuuluvat kaikki samaan olemassaolemisen ulottuvuuteen, samalla kun jokainen niistä on rooli, jonka taakse piiloutuu todellinen ihminen todellisine tunteineen: “Ei tää oo räppii, tää on pelkojen voittamista”.

 

Pyhimyksen ja Timo Pieni Huijauksen yhteisalbumi Arvoitus koko ihminen ilmestyi elokuussa 2008 ja nousi parhaimmillaan Suomen virallisen listan sijalle 16. Levyltä löytyvä Mies ja biitti on pysäyttävän nöyrä kädenojennus biitin takaa. Ja se todella saakin pysähtymään – ehkä jopa miettimään kaksi kertaa ennen kuin seuraavan kerran niin hanakasti tuomitsee.

 

 

YONA – NÄTTII, EIPÄ

 

Viimeiseksi tämän kerran klassikoihin valikoituu kappale, joka jättää jälkeensä lempeän, pehmoisen ja toiveikkaan olon. Yonan Nättii, eipä on biisi, jossa yhdistyy ylläolevista klassikoista jo tutut teemat kiitollisuus sekä aitous – sen erityisen verhon taakse meneminen, jota raottamalla löytyy parhaimmillaan loputtomia määriä onnen murusia.

 

Yona julkaisi neljä vuotta sitten albumin Jano, jota mukana tuottamassa oli K.V.N & Lobo. Siitä päästäänkin kätevää aasinsiltaa pitkin Nättii, eipä -biisin musiikkivideoon, jossa sekä artisti että mainitut biittinikkarit esiintyvät – ja minkälainen video se onkaan! Se on täynnä väriä, iloa ja tyytyväisyyttä, ja mikä parasta, on toteutustyyli näiden asioiden ilmentämiseen niin maanläheinen, että on helppo muistaa kuinka simppeleistä asioista syvä onni lopulta koostuu. Sekä video että biisi huokuvat itsestäänselvää aurinkoisuutta, jonka voi saavuttaa arvostamalla ja hyväksymällä maailman ympärillään.

 

Nättii, eipä sisältää lisäksi muutamia yksinkertaisia mutta syviä viisauksia. Luontosuhde, itsearvostuksen vaaliminen, lepäämisen tärkeys ja suuremman kuvan näkeminen kannattelevat pientä ihmistä silloin kun huoli ja murhe meinaavat painaa pään alas. Kappale on kokonaisuutena runollinen ja keinuttava, kuin kevättalvella lumisen metsän siimeksestä kantautuvat ensimmäiset lintujen liverrykset.